KESÄKUU 2006
Teimme kuun alussa matkan eteläiseen Albertaan (31.5.-8.6.). Enemmälti tarinaa seikkailuistamme ja luonnosta löytyy tästä. Ajoimme aluksi (31.5.) Edmontonista Camrosen kautta Stettler'iin. Kaupunki vaikutti erikoisen hiljaiselta, autoja tai ihmisiä ei näkynyt, vaikka ilta oli nuori (klo 21-22). Hilla totesi paikan olevan "creepy", ja muut olivat samaa mieltä. Jatkaisimme Drumheller'iin, vaikka menisi myöhään. Silloin eturenkaan alta kuului rikkoutuvan lasin ääni! Rengas puhkesi kaljapulloon, joten oli pakko ottaa lähin hotelli (Stettler Hotel, 60 CAD per yö) ja odottaa aamuun, että rengas saataisiin korjattua. Huone oli rapistunut ja haisi tupakalle, ja ovi ei ilmeisesti mennyt lukkoon lainkaan. Hotellin alakerrassa soi musiikki aamu-neljään niin, että koko rakennus jytisi. Onneksi aamulla, pakatessamme tavaroitamme taas autoon, huomasimme renkaan pitäneen edes hieman ilmaa. Saatoimme siis ajaa parin kilometrin matkan rengasliikkeeseen! Palvelu oli hyvää, renkaat luvattiin tarkistaa ja korjata tunnissa. Menimme kävellen kylälle ja löysimme kahvilan Sobey's-tavaratalosta. Aamupalatuokion jälkeen haimme auton, ja matka jatkui Drumhelleriin.
Vietimme Drumhellerissä 1.-2.6. Kävimme katsomassa dinomuseon ja teimme erilaisia kävely- ja autoilukierroksia seudulla. Oli kesäistä, joskaan ei liian kuuma. Lapset pääsivät "spray park"iin suihkuttelemaan ja viilentymään päivän seikkailuista. Jatkoimme täältä edelleen etelään, suunnaten aluksi Brooksiin ja edelleen Medicine Hatiin. Pysähtelimme ajon lomassa ja ihmettelimme tasaista pelto- ja heinikkomaisemaa. Näimme runsaasti pronghorn-antilooppeja, muutama hiirihaukka istuskeli puhelintolpissa, ja heinikoissa kuhisivat pienemmät linnut. Yksi pysähdys oli erityisen onnistunut, sillä näimme hienosti preerian kukkivaa puolta ja paljon laulavia lintuja. Hilla löysi useita mahtavia kovakuoriaisia! Mutta Eelis parka jätti kenkänsä autoon ja viiletti hetken sukkasillaan heinikossa, kunnes astui pienen kaktuksen päälle! Nypimme tovin tikkuja hänen jalastaan, sitten meno alkoi taas pojallekin maistua.
Telttailimme Cypress Hillsillä 2.-4.6. Sää jatkoi suosimistamme paria ukkoskuuroa lukuun ottamatta. Lapsille oli mieluisaa päästä kahlaamaan järvenrantaan sekä touhuta leirintäalueen lähimetsissä ja nuotiolla. Matti kävi ensimmäisenä yönä ja seuraavana aamuna aivan Albertan etelärajalla (klikkaa tästä) katsomassa suurharvinaisuus Mountain ploveria, pientä kahlaajalintua, joka pesii Albertassa epäsäännöllisesti.
Cypress Hillsiltä jatkoimme pikku hiljaa länteen. Tutkimme Pakowki Laken maisemia sekä preeriaa yleisemminkin. Kuuma iltapäivä ei kenties ollut otollinen vierailulle, sillä havainnot jäivät verrattain vähiin. Tosin näimme paljon pronghorneja sekä katsastimme uhanalaisen Ferruginous hawkin pesän. Poikaset olivat jo isoja! Ajoimme illaksi edelleen Lethbridgeen yöksi.
Seuraavana aamuna (5.6.) ajoimme aluksi kohteeseen nimeltään Head-smashed-in Buffalo Jump. Paikan keskeinen osa on kymmenisen metriä korkea kalliojyrkänne, josta intiaanit ovat aikoinaan ajaneet biisoneita ja saaneet siten lihaa, nahkoja ja luuta käyttöönsä. Teeman ympärille oli rakennettu hieno näyttely ja laaja polkuverkosto. Kuljimme huipulle vievän polun sateen uhkasta huolimatta (saimme pari pisaraa niskaamme) ja katselimme hetken jyrkänteen reunalla kiipeileviä marmotteja sekä pesällään häärivää preeriahaukkaparia. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde!
Kulttuuri- ja luontokokemuksia rikkaampina jatkoimme Albertan lounaisnurkkaan, Watertonin kansallispuistoon, missä vietimme 5.-7.6. Hillalle valitettavasti nousi kuume, mutta pienen haeskelun jälkeen kylältä löytyi apteekki ja hän sai oloa helpottavaa lääkettä. Itse asiassa olo koheni niin, että hän käveli muiden mukana Cameron Lakella reilu viisi kilometriä järvenrantaa ja metsää! Maisemat olivat mahtavan jylhiä etenkin ylempänä vuoristossa, ja lunta oli monin paikoin pieninä kinoksina. Saimme heitellä kesän viimeiset lumipallot! Palatessamme Cameron Lakelta huomasimme tienposkessa karhun, joka naposteli voikukkia. Seurasimme otuksen touhuja tovin: se nyppi varovasti kukkia huulillaan, rauhallisesti liikuskellen, leppoisassa auringonpaisteessa. Matti aukaisi sivuikkunan ja otti pari kuvaa, mutta silloin karhu (kaiketi uteliaana) säntäsi suoraan kohti. Ikkuna kiireesti kiinni, ja otso palasi kukkien pariin...
Watertonin kylä on pieni, vailla suuria palveluita, joskin pieniä putiikkeja ja etenkin turistiroinaa myyviä kauppoja löytyy vaikka kuinka. Myös (suhteellisen hintavia) motelleja löytyy, onpa keskustassa telttailualuekin. Hillan kuumeilun vuoksi emme telttailleet, vaikka budjetti olisi antanut aihetta; saimme kuitenkin hyvästä motellista huoneen järvinäköalalla hintaan 99 dollaria yö. Kunnon ruokakauppaa kylällä ei taida olla, mutta tarvittavat leivät ja pikkupurtavat saatiin hankittua. Waterton kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin, joten isoja muutoksia palveluihin tai supermarketteihin ei liene tulossa. Se ei maisemien ja luonnon kannalta ole vahinko. Vuoret kohoavat kylän molemmin puolin komeasti korkeuksiin, järvi lainehtii kirkkaana (idylliä haittaavat lukuisat muskeliveneet) ja lintuja näkyy paljon. Kylällä on ainakin toisinaan muutakin villiä elämää (wildlife): kuulimme, että jokin aika sitten puuma pentuineen viihtyi keskustassa, näyttäytyen öiseen aikaan avoimesti hiljaisilla kaduilla, ja parin siirtoyrityksen jälkeen otukset oli ihmisten ja kotieläinten turvallisuuden nimissä lopetettu.
Watertonista oli aikanaan lähdettävä. Halusimme vielä heittää hyvästejä Canmoren ja Banffin seuduille, joten ajoimme Kalliovuoria myötäillen pohjoiseen, Canmoreen, missä oleilimme 7.-8.6. Lasten suosiossa ollut sorsien ruokintapaikka Canmoren keskustassa oli muuttunut rakennustyömaaksi, niin se kehitys kehittyy, joten yksi illuusioistamme sai luvan särkyä. Banffissa tarkastimme Cave and Basinin (Kananmunasuo) kalat ja harvat linnut. Aika ja budjetti eivät sallineet käydä kuumassa altaassa tai ajamassa gondolalla. Onneksi komeista maisemista oli lupa nauttia ilmaiseksi! -- Palasimme Canmoresta Edmontoniin 8.6. Ajoimme alkuun Icefields Highwayta, käännyimme Rocky Mountain Houseen (paikka, josta ensi visiitillä vannoimme, ettei tähän ankeaan palikkakollaasiin enää palata!), pohjoiseen tietä nro 22 ja edelleen Edmontoniin. Matkalla tietenkin katselimme vuoristoa, jäätiköitä, lunta ja levähdyspaikoilla norkoilleita korppeja, lehmälintuja (cowbird) sekä täkäläisiä hakkeja (Clark's nutcracker). Vielä havaitsimme tien 22 yli juosseen mustan, isohkon näätäeläimen, jota arvelimme harvinaiseksi Fisheriksi.
"Etelän-matkaltamme" palattua oli edessä tietenkin arkea: Hanna pääasiassa pakkaili kotona, Eelis ja Hilla olivat koulussa ja Matti töissä. Vierailimme kuitenkin 10.-11.6. Boylessa Karvosten (Albert ja Pirkko) luona, mikä toi mukavan tauon kotoiseen puurtamiseen. Lapset saivat onkia, kaikki pääsivät kunnolliseen saunaan ja kesäinen luonto oli parhaimmillaan. Näytti kuitenkin, että järven rannat olivat paksun leväpuuron peitossa. Oliko valuma-alueella tapahtunut olennaisia muutoksia, kuten maataloutta tai hakkuita, oliko jonnekin noussut rivi uusia rantamökkejä, vai olivatko talven ja alkukesän olosuhteet vain olleet edullisia näin massiiviselle leväkukinnalle? Emme tienneet, mutta toivoaksemme ongelma on tilapäistä luontoa.
Torstaina 15.6. Eeliksellä oli leikkikoulussaan oma syntymäpäiväjuhla. Paikalla tosin oli vain neljä muuta lasta, mutta se ei tahtia haitannut. Jäätelökakku maistui! Eelis toi palan kotiin Matillekin, ja sitä syötiin hartaudella Matin samalla tehdessä viilauksia erääseen kongressijulkaisuun tuleviin artikkeleihin. Hillalla taas oli synttäreitä 17.6. (Paige) ja 24.6. (Megan), ja Eelis oli kutsuttu 24.6. parhaan kaverinsa Carsonin synttäreille. Myös koko perheellemme oli järjestetty mukava "farewell"-illanvietto Vaherien kotona (17.6.); paikalla oli paljon Suomi-seuran porukkaa, etenkin lapsia. Kuun viimeisenä kävimme vielä Widemanien (Michelle ja Tapio sekä pojat Zakari ja Jackson) kanssa Whitemud Creekissa syömässä pizzaa, heittämässä frisbeetä ja puhumassa urheilulääketieteestä. Näitä kaikkia ihmisiä tulee varmasti ikävä vielä monta kertaa! Onneksi Hillalla ja Eeliksellä on ollut kiirettä; kodin pakkaaminen tuntuu järkyttäneen molempia aika paljon. Hillalle muutto tuntuu ottavan kaikkein kovimmalle, onhan hänellä täällä paljon ystäviä ja hän on varmaan parhaiten sopeutunut kanadalaiseen elämänmenoon ja tapoihin. Olemme puhuneet Hillalle, ettei muuton tarvitse merkitä, että kaikki vain jätettäisiin taakse, vaan Kanadassa voi vielä tulevaisuudessakin käydä, ystäville voi lähettää sähköposteja ja kortteja, ja kukaties joku täältä vierailee joskus Euroopassakin. Ja onhan Suomessa paljon ystäviä, jotka eivät vajaassa neljässä vuodessa ole kadonneet mihinkään: Venla, Vilma ja Väinö, Anni, Juho, Elisa ja Eve, Ronja ja Matias...
Kanadan-kotimme alkaa päätyä paketteihin ja osin toisiin koteihin. Matti pakkasi töissä joitakin kirjojaan, joita ei luultavasti lähiaikoina tarvitse (niitä kertyi iso laatikollinen), ja kotona on yli kuutiometri pehmoleluja, kirjoja ja cd-levyjä, joista emme halua luopua. Karsintaa on tehty paljon, mutta paljon on vielä tehtäväkin. Kaikki pitäisi -- itsemme ja vaatteiden lisäksi -- saada mahtumaan autoon, jolla ajaisimme heinäkuussa Torontoon. Siellä auto ja tavarat pakattaisiin kontteihin ja laivattaisiin Suomeen. Hanna ja lapset lentäisivät Torontosta Helsinkiin 18.7., jolloin Matti palaisi vielä joksikin aikaa Edmontoniin edistämään kanadalaisia aineistojaan. Näillä näkymin Matti muuttaa eteläiseen Edmontoniin Robin Karvosen talon kellarikerrokseen; alustavasti on myös sovittu, että hän voi käyttää Robinin vanhempaa autoa. Ja kenties paikasta pääsee bussilla yliopistolle? Asia on vielä selvittämättä.
Kanadassa ja maailmalla on taas tapahtunut kaikenlaista. Jääkiekko oli edmontonilaisten elämän keskipiste melkein koko kuukauden, etenihän Oilers NHL:n loppupeleihin Carolina Hurricanesia vastaan. Vähintään joka toisessa autossa oli kiinni pieni Oilersin lippu; Hilla ja Eeliskin menivät huumaan mukaan ja saivat pelipaidat ja lippikset. Ikkunassamme oli pitkään Hillan tekemä "Go Oilers Go!"-plakaatti. Whyte Avenuella oli miltei joka pelin jälkeen kova meteli ja väentungos; poliisi turvautui useaan otteeseen koviin keinoihin taltuttaakseen pahimpia hillujia. Mellakkapoliisit rummuttivat riveissä pampuilla pleksikilpiään! Ylilyöntejäkin sattui, ja niitä puitiin pitkään lehdissä. Varmaan samaan sekoiluun liittyen Hillan hieno pyörä varastettiin talomme käytävästä; Matin ja Hannankin pyörät olivat vieressä lukitsematta, mutta niiden renkaat olivat tyhjinä ja ehkä siksi säästyivät. -- Vähän myöhemmin muuten naapurimme melkein sai talon porraskäytävästä kiinni pari taloomme murtautujaa; ainakin ulko-ovista siis pääsee sisään ilmeisen helposti.
Itse NHL:n finaalipelitkin olivat hyvin jännittäviä. Heti ensimmäisessä pelissä maalivahti Roloson loukkaantui, ja luukulle luisteli pettymykseksemme Ty Conklin (eikä Jussi Markkanen). Conklin kuitenkin epäonnekseen menetti heti kiekon maalinsa takana, ja Hurricanes tuikkasi siitä voittomaalin! Seuraavan pelin osalta maalivahtiasetelmaa spekuloitiin mediassa: Rolosonin polvi oli hajonnut, Conklin oli saanut pahan kolauksen itsetunnolleen ja Markkanen oli viimeksi pelannut useita kuukausia sitten. Jussi kuitenkin pelasi loput finaalipelit, ja erinomaisesti pelasikin, vaikka ensimmäinen peli meni Hurricanesille rumasti 5-0. Tuolloin koko Oilers-joukkue tuntui täysin halvaantuneelta, eivätkä lehdet pistäneet hommaa yhtään maalivahdin piikkiin. Mutta seuraaviin peleihin Oilers tuli uusiutuneena, ja finaalipelejä jatkettiin aina maksimiin, seitsemänteen peliin, jonka Hurricanes lopulta niukasti voitti 3-1 (viimeinen tyhjään maaliin). Olipa kuitenkin uskomaton playoffs-sarja: Oilers aloitti läntisen konferenssin pohjalta, sijalta 8, ja pelasi erinomaiset finaalipelit! -- Suomalaisten erinomaista panosta muuten jatkoi NHL:n parhaaksi maalivahdiksi valittu Miikka Kiprusoff. Hänet olisi pitänyt valita myös edellisvuonna, mutta kanadalaiset vetivät kotiin päin valiten tuolloin oman pojan...
Kuukauden muut uutiset liikkuivat osin tuttuja joskin usein ikävämpiä ratojaan. Seitsemäntoista muslimia pidätettiin Torontossa, ja heille luettiin terrorismisyytteet. Itsellemme yllättävää oli, että heidän aiotut kohteensa olivat Kanadassa! Vähän sama kuin jos hyökkäisi Ruotsiin? USA:n hallinnoimassa Quantanamo Bay'n vankilassa Kuubassa on häkitettynä yksi kanadalainen, missä oli siemen paikalliseen kiinnostukseen. Television myöhäisillan uutisissa 29.6. oli asiasta pieni juttu, jossa toimittaja myös mainitsi, että amerikkalaisilla on ympäri maailmaa samanlaisia, huomiota herättämättömiä "putiikkeja". Amerikkalaiset myös jatkavat Irakissa mellastamista, onpa Kandaharissa kaatunut jo nippu kanadalaisiakin. Osama Bin Laden antoi taas pari lausuntoa julkisuuteen ja jatkaa menestyksellistä piileskelyään jossain päin maailmaa. Myös Israelissa tuntuu olevan levotonta, Itä-Aasiassa on raivokkaita myrskyjä ja USA:n itäosassa valtavia tulvia... Ai niin (positiivinen uutinen), myös Lordin komea Euroviisu-voitto antoi aiheen pikku-uutisiin paikallislehdissä.
Toivottavasti Suomessa on erinomainen mansikkakesä ja Kauppatorilla onnistuneet silakkamarkkinat: siellä on kohta kaksi pikku-kanukkia ihmettelemässä!