MAALISKUU 2003
Maaliskuu alkoi helmikuun viimeisenä, kun matkustimme Rocky Mountain Housen kautta Kalliovuorille ja edelleen viikonlopun majapaikkaamme Canmoreen. Tai näin ainakin olimme suunnitelleet. Alkumatka sujui hienosti, ja näimme mm. tien varrella kymmeniä korppeja ja pienessä lumisateessa muutaman kymmenen metrin päässä tiestä kaksi vanhaa valkopäämerikotkaa. Valitettavasti karttamme tarkkuus teki tepposet Rocky Mountain Housessa ja lähdimme aluksi väärään suuntaan. Kun virhe paljastui, olimme jo tulleet jokusen kymmenen kilometriä itään (alkuperäinen suunta länsi) muttemme enää palanneet vaan muutimme reittiä "hauskoja pikkuteitä" noudattelevaksi. Matka kuitenkin alkoi kestää ja ilta hämärtää, kun lähestyimme Calgarya. Lumisade alkoi tosissaan, ja köröttelimme viimeiset kymmenet kilometrit kovassa pyryssä. Canmoressa emme olleet nähneet vilaustakaan vuorista!
Seuraava aamu korjasi puutteen. Sää oli kirkas ja motellin (Bow Valley Motel) ikkunastamme aukesi mitä kaunein pikkukylänäkymä kappeleineen, taustalla korkeuksiin kohoavat, massiiviset vuoret. Eilisillan rasittava matkanteko oli helppo unohtaa! Aamukahvien jälkeen lähdimme aluksi Canmoren kylälle ja edelleen Banffin kansallispuistoon. Maisemat olivat yltäkylläisen upeita! Lunta oli paikoin enemmän, paikoin vähemmän, ja lapsillekin riitti elämyksiä, kun näimme valkohäntäpeuran, vuorilampaan ja illemmalla lauman lepäileviä wapiteja. Hilla räpsi taskukamerallaan innokkaasti pari rullaa kuvia, ennen kuin talousosasto pisti jarrut päälle. Odotamme innolla, millainen on Hillan näkemys matkasta... Eelis innostui laulamaan matkalla. Hänen laulunsanojaan: "Ihhahhaa, ihhahhaa, hevonen jastastaa" sekä "Mii-tehhää, mii-tehhää pikkuunen Nee". Päivän seikkailimme lähinnä autoillen ja lyhyitä kävelyitä tehden. Illalla saavuimme Banffiin, joka on selvästikin turisteille rakennettu kauniiden, sporttisten ja rikkaiden ihmisten lomanviettoparatiisi. Olimme siis kuin kalat vedessä. Pääkatu oli täynnä pikkuputiikkeja, jotka myivät kortteja, matkamuistoja sun muuta, sekä pikkuravintoloita ja toinen toistaan loisteliaamman näköisiä hotelleja. Otimme illansuussa osamme ja kävimme kylpylässä nauttimassa kuumien lähteiden vedestä ulkoilmaoloissa. Olipa kokemus sekin: ajoittain höyry oli niin sankkaa, että läpimitaltaan noin 20-metrisessä altaassa näki vain metrin pari. Loikoilu oli kuitenkin todella nautinnollista, joskin välillä tuntui että veden alla tulee hiki pintaan ja oli pakko nousta altaan reunalle vilvoittelemaan...
Sunnuntaiksi oli luvattu pyryä ja huonoa ajokeliä, mutta aamulla noista uhkista ei ollut tietoakaan. Päätimme lähteä Banffin puiston kautta pohjoiseen Lake Louisen kylälle ja edelleen tietä nro 11 Red Deeriin ja Edmontoniin. Puiston halki kulkee leveä moottoritie, jossa alkuun oli 4-6 ajokaistaa ja monilla tulenpalava kiire jonnekin. Ajoimme itse rauhallisesti ja vuoristomaisemista nauttien. Ajoittain sateli vähän lunta, mutta sää suosi kunnes pääsimme tielle 11 ja edelleen puistosta ulos. Hilla parka alkoi vähän hyytyä ja hänelle nousikin kuume. Liekö edellisen illan kuuma-kylmä huitelu kylpylässä ollut liikaa? Lumisade yltyi kunnon pyryksi ja jouduimme hidastamaan vauhtia tuntuvasti. Lopulta pääsimme Rocky Mountain Houseen ja Mäkkäriin. Hillalle ei maistunut burgeri - huolestuttavaa! - ja hän oli tosi huonona. Onneksi burgeripaikan täti tarjosi Hillalle jäätelön Matin käydessä etsimässä auki olevaa kauppaa, josta saisi kuumelääkettä. Hänen palattuaan Hilla oli piristynyt ja pääsimme jatkamaan matkaa. Pyry ja kova tuuli pakottivat kuitenkin ajelemaan väliin kävelyvauhtia. Vaikka lunta ei jatkuvasti tullutkaan tolkuttomasti, puhalsi raju tuuli preerialta irtolunta sakeana pyrynä ajoradalle. Matkalla Red Deeristä Edmontoniin (120 km) laskimme 11 autoa ojassa ja kolme hyytyneinä tien poskeen. Huono ajokeli ja kanadalaisten suosimat kesä- ja kitkarenkaat tekivät tepposet... Matti muisti tammikuun lopussa vastaavan yön jälkeen laskeneensa matkalla Edmonton-Wabamun (70 km) myös yli kymmenen autoa ojassa. Kyllä oli mukava tulla kotiin raskaan 11 tunnin ajon jälkeen. Toisaalta mieleen jäi ajatus Kalliovuorista: miten kanadalaiset viitsivätkin asustaa aavalla preerialla, kun lähistöllä on mahtava, kaunis vuoristo!
Kylmät säät jatkuvat. Eelis tuntuu hokevan yhtä mielilausahdustaan "kesäsää, kesäsää" sitä enemmän, mitä enemmän ulkona on pakkasta. Toivottavasti noituminen auttaa ja ilmat muuttuvat vähitellen kesäisemmiksi... Maaliskuun puolivälissä on vielä täysi talvi eikä keväästä tietoakaan.
Hanna on alkanut käydä maanantai-iltaisin Edmonton-Suomi -seuran kuoron lauluharjoituksissa. Kuoroporukan keski-ikä romahti uuden jäsenen liityttyä joukkoon, sillä kaikki tuntuivat järjestään olevan Hannaa 20-30 vuotta vanhempia. - Kanadalaisten kaupoista haalimiin jättipakkauksiin liittyen kuorolaiset muuten kertoivat Hannalle, ettemme ole niitä tosijättipakkauksia vielä löytäneetkään. Real Canadian Superstorella näet on vielä tukku, josta vessapaperia ja muuta tarvittavaa käydään ostamassa pick-upeilla. Sinne siis?
Maaliskuun puoliväli toi kevään. Kuun 20. päivä on jo neljäs perättäinen tosi lämmin. Paikallisia lenkkeilijöitä näkee shorteissa ja T-paidoissa ulkona viilettämässä, Matti uskalsi ottaa polkupyörän esiin ja päätti ryhtyä käymään sillä töissä. Lumet sulavat vauhdilla, meidän etupihalla on jo komea pälvi, muuttolintuja vain yhä odotellaan. Tänään (20.3.) kävimme porukalla Whitemud creekissä, näimme Saskatchewan Riverin pitkässä sulassa 33 kanadanhanhea - tuntui todella keväiseltä! Muutoin päivä kulki leppoisasti, teimme aamun näitä nettisivuja, Matti kävi töissä skannaamassa Entomologican kuvia ja toipui eilisillan "hurjasta" perhevierailusta Fionan kotiin.
Mutta ajankohta ei ole pelkästään aurinkoinen ja iloinen: Edmontonissa on ollut pari isoa tulipaloa ja Irakissa sitten tämä sota. Viikko sitten paloi yksi Whyte Avenuen sympaattisimmista puutaloista (104 streetin ja Whyten risteyksessä), nyt vain toivomme, että päättäjät rakentaisivat paikalle jotain hienoa... Ja nyt päällimmäisenä on huoli Irakin tilanteesta. Edmontonin lähellä on käsittääksemme joitakin NATO:n systeemeitä, liekö pitkän kantaman ohjuksia?, tekee mielet levottomiksi. Jenkit hyökkäsivät Irakiin välittämättä YK:n päätöksistä, eikä Kanada tue virallisesti kyseistä tointa juuri YK:n tuen puuttumisen vuoksi. Tämän päivän Edmonton Journalissa oli kuitenkin gallup-tulos, jossa 53 % kanukeista piti maansa hallituksen päätöstä huonona, 47 % taas oli sitä mieltä, että hyvä homma. Campuksella, tai ainakaan biologipuolella, sota-asia ei ole millään lailla esillä, eikä siitä ole paljoa puhuttu. Matti kuitenkin oli kysynyt oikealta jenkiltä (Tim), mitkä ovat fiilikset, ja vastaus oli varsin ristiriitainen, juuta ja jaata. Tänään ajoimme illansuussa Canada Placen ohi, ja rakennuksen edessä oli sodanvastainen mielenosoitus. Tööttäilimme ja näytimme peace-merkkiä, tuntui hurjalta ja hienolta olla taas kansalaisaktiivinen... Toivottavasti Irakin sota on pian ohi. Hilla ei ole onneksi (?) kysellyt, mistä uutisissa oikein on kyse, toivottavasti ei kuitenkaan mielessään kehittele mitään. Ilta oli kuitenkin kaunis ja sai mielemme vähän positiivisemmiksi. Täällä puhutaan paljon myös Kauko-Idästä peräisin olevasta SARS-viruksesta (kai se virus on?) sekä West Nile viruksesta, jota hyttyset levittävät. SARS on jo sulkenut pari sairaalaa ja lentomatkustajilla näkee (TV-kuvissa) hengitysmaskeja. Niili-viruksesta eivät ainakaan biologit usko vielä olevan normaalielämän horjuttajaksi, ennemminkin huolta tuntuu herättävän se, että virus tappaa lintuja. Matti voi siis lähteä kenttäkauteen suht huolettomana - tältä osin. Kokonaan toinen juttu ovat isommat metsän eläjät. Fiona ryhmäläisineen on hivenen huolissaan suomalaisesta, joka "luultavasti hyvien kuvien toivossa menee liian lähelle karhuja" ja muita suurpetoja... Onneksi on digikuvaus!
Maaliskuun loppupuoli kului Matilla raivokkaassa tutkimussuunnitelmien laadinnassa, mutta ehdimme toki tehdä yhdessäkin kaikenlaista pientä. Kevät saapui toden teolla, kuulemma suunnilleen normaalissa tahdissa. Päivälämmöt kipusivat lähelle kymmentä, ajoittain tuuli reippaasti ja sateli vettäkin. Lenkkeilijät painelivat shortseissa ja t-paidoissa poluillaan, ja kaupunki oli uskomattoman pölyinen talven hiekotuksien jäljiltä. Hanna kävi Registry Centerissä tekemässä autokoulun kirjallisen ja päivää myöhemmin ajokokeen, ja olimme kaksiajokorttinen perhe. Talouspuolikin alkoi lopulta näyttää suht tasapainoiselta, mutta olipahan tosiaan tullut sinniteltyä! Matin sotua yhä odotellaan, ja yliopisto kaipailee edelleen milloin mitäkin lomaketta täytettäväksi - tuorein on uuden Postdoctoral Officen byrokratia.
Eeliksen juttuja kuun lopussa. Tarinat sen kuin pitenevät ja jutut ovat monasti pelkkää tajunnanvirtaa, jossa tuttuja sanoja on pitkänä jonona. Kuitenkin "Kookekan äiti piilottaa" ja "Äiti tulee kohta takaisin" (kun Hanna on juuri lähdössä). Lisäksi Eelis oli ollut leikkimässä pihalla, kun naapurin John ajoi autonsa suosikkivesilätäkön päälle. Eelis kiersi autoa ja totesi: "Vesiputous hävisi" (tarkoitti, että lätäkkö jäi auton alle).
Maaliskuun lopun tilityksenä olkoon kaksi listaa: KUMMALLISUUDET JA HYVäT JUTUT Top ten. Ensi sijassa asiat tietenkin koskevat Edmontonia. Tiedostamme vallan hyvin, että mainitsemamme asiat ovat karkeita yleistyksiä tai pelkkiä makuasioita, mutta emme välitä yhtään.
Aloitamme oudoista. Aiemmin olemme maininneet jättipakkaukset, rumat talot, suuret maasturit (se kylläkin on OK ottaen huomioon kovat talviolot) ja 7 % veron (GST), jota ei ole kauppojen hinnoissa näkyvissä. Listaan voisi varmaan jokainen täällä vieraileva lisätä kuka mitäkin, mutta oma listanjatkeemme on seuraava. (1) Kokolattiamatot. Kaikissa asunnoissa: hankala pitää siisteinä, luultavasti keräävät paljon pölyä. (2) Pitkät välimatkat talojen välillä (kaupunkisuunnittelu). Valtavia stradoja, joiden varsilla harvakseltaan matalia laatikkotaloja, ei mitään jalankulkijan onneloita. (3) Teiden nimeäminen numeroin. Helpottaa suunnistamista valtavasti! Toisaalta paikat tuntuvat siksi hieman persoonattomilta. (4) Kanadalaiset ruuat. Suolan kontrolloimattoman lappamisen lisäksi kanadalaisilla ei käsittääksemme ole muuta "kansallisruokaa" kuin donitsit ja laiha kahvinliru. Kaupasta on väliin hankala löytää tavallista terveellistä ruokaa: joko paketeissa on reilusti suolaa, rasvaa ja väriaineita ym. tai sitten ollaan aivan toisessa ääripäässä. (5) Huonosti toimivat ja epämääräiset sähkölaitteet. (6) Vetämättömät WC-pytyt. (7) Sievistely. Vessa on "washroom" - ei kai siellä muuta pestä kuin huuhtaistaan käsiä? (8) Hymistely. Jos jokin asia on "OK", "good" tai "nice", se itse asiassa tarkoittaa "it sucks". Lisäksi voit löytää kaupan, josta saa marihuana-piippuja ja muuta alan tavaraa, mutta itse kasvit ja niiden jalosteet on oikein laissa kielletty! (9) Jahkailu. Neuvottelut voivat olla jurnutusta, jossa kukaan ei saa tehtyä päätöksiä, asioita vain kohteliaasti pyöritellään ja pyöritellään. (10) Maanomistus. Joka paikka on täynnä piikkilankaa, aitoja ja ukaasikylttejä. Syvältä! Ensin viedään intiaaneilta maat ja sitten varjellaan niitä maita puukoin ja puntarein ettei joku muu tulisi ja veisi!
Kanadan hienot hommat top ten. (1) Kanadalainen huumori. Täällä tosiaan arvostetaan sarkasmia! (2) Ihmisten positiivinen elämänasenne. (3) Useimmat tavalliset asiat (kaupat, bensa-asemat, virastot) toimivat yhtä hyvin ja noin samaan tapaan kuin Suomessakin. (4) Kanadan ulkopoliittinen linja. Ei mukaan Irak-sotaan, Kioton ratifiointi. (5) Yhteiskunnan toimivuus suhteessa siirtolaisten määrään ja siten valtavaan kulttuurien kirjoon. Sama prosentti "ulkomaan pellejä" Suomeen ja ihmeissään oltaisiin! (6) Maan sisäinen maan- ja luonnontieteellinen vaihtelu sekä "koskematon" luonto. (7) Ilmaiset paikallispuhelut. (Kääntöpuoli: kännykkäpuhelut maksavat aivan sumeasti!) (8) Joidenkin päivittäisasioiden suhteellinen edullisuus: vuokra, sanomalehti, jotkut ruuat ja (kehtaammeko sanoakaan?) bensa. (9) Lapsiin suhtaudutaan yleisesti ottaen hyvin positiivisesti. (10) (Lasten lista) West Edmonton Mallin sisähuvipuisto.
Listoilta unohtui tietenkin kanadalaisten suorastaan sairaalloinen tarve kehittää kaikille asioille, projekteille, esineille ja nimille lyhenne, joita sitten käytetään kuin kaikki ne hallitsisivat (ehkä hallitsevatkin?). Seuraavat ovat vain pintaraapaisu päivittäiskirjosta: ESB, GSB, CUB, NoFC, GST, EMEND, JRS, SARS, CAD, SUV, BTW... No, huolimatta kanadalaisten pikku kummallisuuksista harkitsemme jo vakavasti 2-3 vuoden jatkorahoituksen hakemista täältä: Suomessahan oli juuri vaalit, jotka KEPU voitti ja eduskuntaan pääsivät Tony "Viikinki" Halme ja Mikko "Känkkäränkkä" Alatalo...