MAALISKUU 2005
Kuun alussa Edmontoniin palasi talvi, ja saimme 10-20 cm lunta. Onneksi lämpötilat pysyttelivät siedettävissä rajoissa.
Eelis, tuleva huippukyynikko. Olimme aiemmin talvella Joshin ja Colinin luona isoissa bileissä, Eelis nappaili innokkaasti suklaakonvehteja kulhosta. Joku kysyi häneltä: "What kind of chocolate do you like best?" Eelis otti uuden suklaan ja vastasi vienosti: "Brown." Pari viikkoa myöhemmin hän suristeli olohuoneessa kenkälaatikkoa työnnellen. Matti yritti päästä juoneen mukaan ja kysyi innokkaasti: "Onko se Shinkansen?" (Shinkansen on japanilainen luotijuna.) Eelis: "Tämä on pahvilaatikko." Samalla tavalla viime kesänä Suomessa, Hilkka-mumman luona, Eelis työnsi pöristen lelulaatikkoa. Mumma: "Onpas sinulla hieno rekka!" Eelis vaisulla äänellä: "Ei tämä ole rekka, tämä on lelulaatikko."
Muiden kotikuulumiset. Saimme mukavia paketteja Suomesta -- salmiakkia, lakua, lehtileikkeitä. Kiitokset niistä (taas kerran) Eila-tädille, Hilkka-mummalle ja Tuula-mummille! Hannalla jatkuivat viikottaiset Suomi-seuran kuoron harjoitukset. Mummot ja muut tekevät vappunäytelmää sellaisella innolla, että sen luulisi tarttuvan esitystä katsoviinkin. Hilla taas teki koulun projektia aiheenaan Ruotsi. Hän sai myös hienon kevättodistuksen, jossa aineet matematiikkaa lukuun ottamatta olivat "Meets standard of excellence". Tosin matematiikkakin ylitti keskitason. Hyvä Hilla! Matti taas jatkoi työpaikkojen väijymistä ja lähetteli hakemuksia miloin mihinkin. Suomessa tosin tilanne on aivan onneton, muualla ehkä lienee jotain mahdollisuuksia. Saa nähdä, minne tuuli kuljettaa...
Kuun puolivälissä lopulta uskalsimme neuvotella Nordean kanssa lainan auton hankintaa ja mahdollista paluumuuttoa ajatellen. Ajoimme vanhalla kunnon Escortilla läheiseen autokauppaan ja palasimme Dodge Caravan -- punainen totta maar -- plakkarissa kotiin. (Caravania myydään Suomessa nimellä Chrysler Voyager.) Saimme Escortista vaihdossa sen, minkä olimme aikanaan siitä maksaneet.
Kuun lopun päätapahtuma oli yhteinen kongressimatka Victoriaan 25.3. (pe) - 6.4. (ke). Täällä järjestettiin järjestyksessä 56. Western Forest Insect Work Conference. Matti kokosi esitelmäänsä koko menomatkan ja kaksi ensimmäistä kongressipäivääkin. Miksei aloittanut aiemmin? Kaksi syytä: data valmistui vasta maaliskuun 10. jälkeen, ja Matti joutui ensin analysoimaan lintu-, kuoriais- ja lahopuudatan House Riverin tulossessiota varten. Tuo sessio oli päällekkäin Victorian kanssa; Fiona oli luvannut esitellä tulokset, jos Matti saisi ne hänelle viikkoa ennen tulostapaamista. Matti saikin homman jonkinlaiselle mallille van kaksi päivää ennen lähtöä Victoriaan, mutta kongressiesitelmän analyyseihin ja kokonaisuuteen oli hyvin niukasti aikaa. Spence Lab olikin sitten kongressin "outlyer". Sinänsä hienoa, että kaarnakuoriaisia tutkitaan, mutta Mountain pine beetle -epidemia sai kohtuuttoman paljon huomiota, arviolta yli 80 % ajasta. Matin esitelmä House Riverin tuloksista "High Elevation Forests & Extreme Environments" -workshopissa oli paikalle vaivautuneiden ekologien mielestä kiinnostava. Valitettavasti muut neljä esitelmää ko. sessiossa olivat kaarnakuoriaisista, ja yleiskeskustelukin sitä samaa. No, keskiviikkona Hilla osallistui Matin kanssa bankettiin ja teki Spence Lab'in pöytätovereihin vaikutuksen syömällä kulhollisen katkarapuja, pienen keon suklaaleivoksia, muutaman muffinssin ja paljon mansikoita. (Oikeaa ruokaakin olisi ollut tarjolla.) Torstaina oli kongressin silent auction -huutokauppa, jossa sai "huutaa" hyönteistavaraa. Matti panosti 30 dollaria ja hankki lapsille kimalais- ja perhosleijat, joita lennätettin seuraavana iltapäivänä Clover Point'issa, Victorian etelänipukassa.
Kongressimatkalla kävimme uimassa oikeastaan aina, kun oli pienikin tilaisuus. Lapset tietenkin tykkäävät pulikoida, ja aikuiset. Eelis sukelteli valtavalla innolla, laski toinen toistaan hurjempia liukumäkiä ja on nyt aivan viittä vailla, ettei rupea oikeasti uimaan. Uimaripoika! Hieman hurjalta tuntuu, että hän laskee vesiliukumäen ja hyppää suoraan altaaseen luottaen täysin siihen, että joku ottaa kiinni (tai että hän kyllä itse osaa uida)! Kongressihotelli oli hieno; emme kuunaan harkitsisi moista palatsia, jos täytyisi majoittua omilla rahoilla. Lapset viipottivat aamuisin upeassa (suljetussa) puutarhassa, ja Hilla nimesi Eeliksen kukkamestariksi. Hanna ja lapset myös kävivät mm. Bug Zoo'ssa, Undersea Gardens'issa ja miniristeilyllä melkein kylpyammeen kokoisella "pikkupurtilolla". Undersea Gardens'issa pääsi katsomaan meren alle. Eräästä ikkunasta näkyi täysissä scuba diving -varusteissa ollut sukeltaja lipumassa pohjalla. Eelis huusi tohkeissaan: "MERENNEITO!" Harmi, että muut paikalla olleet eivät suomea ymmärtäneet, meni tilanteen hauskuus hukkaan!
Maailman uutisia, jotka ehtivät Kanadaan asti. Huippuna tietenkin oli koko kuun esillä ollut Aasian tsunami. Lisäksi kanukkeja kuohutti, ettei NHL-sarjaa pelattu, minkä vuoksi toisaalta curling ja puulaakikiekko (AHL) saivat julkisuutta. Hullut lehmätkin pysyttelivät esillä, sillä amerikkalaisten raja olisi muutoin auennut, mutta karjan pääkulkureitillä oleva Montanan osavaltio teki oman päätöksen, etteivät (ainakaan) he avaa rajaa kanukkien lehmille! Valitettavammista uutisista eritoten Edmontonin lähellä sattunut ampumistapaus sai paljon huomiota; epämääräisillä toimilla itseään elättänyt pienen maatilan omistaja ampui kylmästi neljä poliisia, jotka olivat hänen maillaan vartioimassa takavarikkoon joutuvaa tilan tavaraa.