TOUKO-KESÄKUU 2007

Toukokuu

Toukokuu oli kotioloissa tavallinen: Hanna ja Matti Luonnontieteellisellä museolla töissä, Hilla koulussa ja Eelis päiväkodissa. Lapset alkoivat ottaa pianotunteja Tuulan tutulta; samalla Mauri-vaarikin pääsi opettelemaan kosketinsoitinta. Mainitsimmeko, että olimme aiemmin keväällä ostaneet satasella kertaalleen muutossa kaatuneen, silti kohtuullisesti soivan pianon? Siitä riitti lapsille riemua, ja Hilla alkoi innostua soitosta enemmänkin. Hän ryhtyi suunnittelemaan bändiä kavereineen. Tarkoitus tuntui olevan lähinnä alkaa tuosta vain soittaa rockia, näyttää hyvältä ja lähteä heti keikoille. Eipä mitään. Manageriksi värvättiin Hanna ja soitonopettajaksi Matti. Vielä heinäkuun lopussa projekti tosin odottaa käynnistymistään, mutta ehkä koulujen alkaessa...?

Kuukauteen mahtui myös lasten kevätjuhlia ja Hillan hieno todistus. Hänen taidepuolensa tuntuu olevan hyvin vahvaa, ja vanhemmat ovat tästä iloisia. Eelis jatkaisi vielä juhannukseen päiväkodissa, tosin välillä isovanhemmat ottaisivat hänet hoteisiinsa, ettei tarvitsisi pötköttää keskipäivän lepohetken aikana. Iloitsimme myös mukavasta, suojaisasta takapihastamme grillaillen kohtalaisen usein. Laudoitus pitäisi tosin käsitellä lahonsuojalla... -- Matti teki hardcore-bongausreissun käydessään 9.5. Kökarin saarella ihailemassa ruostekurkkusirkkua (Emberiza caesia), legendaarista Gretzchmar'ia. Gomia oli!

Katja Matveinen-Hujun väitös ja karonkka oli 11.5. Väitös sujui hyvin, ja vastaväittäjä Jari Kouki toi esiin muutaman pointin, josta Matillekin oli iloa (ainakin siihen asti, kunnes ne unohtuvat). Illan karonkassa oli paikalla monta naamaa, joita Hanna ja Matti eivät olleet nähneet vuosiin. Hauskaa! Bob O'Hara oli pistänyt ylleen parhaan teepaitansa, tohtorit pönöttivät; musiikki, ruoka ja juoma maittoivat pitkälle yöhön. Seuraavana aamuna oli leppoisaa lähteä lyömään nauloja pihatalkoisiin. Talkooporukka uusi takapihojen väliaitojen laudoituksetkin.

Matin nelivuotinen yliassistentuuri Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella varmistui kuun alussa, mutta koska hän oli juuri tehnyt toukokuuksi museon kanssa sopimuksen (vuoden viides pätkätyösopimus!), aloitus siirtyi kesäkuuhun. Matilla oli kuitenkin toukokuussakin kaksi pakollista matkaa Jyväskylään: kesäopetuksen suunnittelukokous 8.5. ja kesäkurssin hyönteisosion valmistelutyöt 24.5. Yliassistentuuriin kuuluu runsaasti opetusta, mutta loppu on tarkoitus tehdä paljolti etätyönä -- tietokoneen ruutuhan näyttää melkein samalta Espoossa ja Jyväskylässä. Uusia akateemisia asioita on ropissut ollessamme Kanadassa. Näistä mainittakoot opiskelijoille pakolliset opintosuunnitelmat (HOPS) sekä uusi palkkausjärjestelmä (UPJ), johon kuuluvat mm. kehityskeskustelut ja kryptinen työstä suoriutumisen palkanlisä. Ja me kun pidimme Kanadaa byrokraattisena paikkana! Hyvää uusissa kuvioissa on opiskelijoiden tukeminen suunnitelmallisuuden myötä ja kenties nopeammat valmistumiset. Luultavasti kuitenkin poikkitieteellisyys ja spontaanisuus vähenevät.

Matti vietti jakson 15.-21.5. Porvoon edustalla, Tunnholmenin saarella perinteisen arktikaporukan kanssa. Mukana siis Emu Lehtinen, Karno Mikkola, Jussi Heikkilä ja uutena Risto Nevanlinna. Jakso oli leppoisa, hanhia muutti aika tasaisesti koko jakson käsittäen muutamia usean kymppitonnin päiviä. Joukossa matkasi vaaleavatsainen hrota-alalajin sepelhanhi sekä sinisorsan kokoinen, mustanruskea minima-alalajin kanadanhanhi. Esiaikuinen kyhmyhaahkakoiras polskutti paikallisena koko viikon. Perinteeseen kuuluvat erinomaiset iltapäivän lounaat, niin nytkin.

Kesäkuu

Kuukausi oli vaiherikas etenkin Matille, siksi suhteettomasti lintuseikkailuja. Tällä kertaa niistä kelpaa todella porista. Peruskuvio oli, että Hanna oli päivittäin museolla, Matti kotona koneella tai Jyväskylässä, Eelis osin päiväkodissa ja Hilla jo kesälomalla.

Matilla oli museoamanuenssin työhaastattelut 1.6. Tampereella ja 6.6. Porvoossa (ei töitä), sekä alkukuun huipentumana 9.6. perinteinen miesten ilta, jonka teema oli hevi-mies. Miesteniltojen järjestäjät vaihtuvat joka kerta, saavat itse päättää teeman ja mitä illan aikana tehdään. Tiivistettynä ilta kuluu kilpailujen, urheilun, leikkien sekä hyvien juomien ja ruokien parissa. Porukka on Matin vanhoja tuttuja vuosikymmenien takaa. Oli leppoisaa nähdä porukkaa monen vuoden jälkeen; kliseen mukaisesti kukaan ei ollut yhtään muuttunut! Ohjelmassa oli tutustuminen Espoon automuseoon, tietokilpailu, ilmakitaraa sekä kitaran heittoa (ei soittoa) ja hajotusta. Matti oli ostanut Vaasan torilta paidan, jossa luki "Hevi on parasta", millä heltisi illan parhaan pukeutumisen palkinto -- Whitesnake-yhtyeen singlevideo! Muuta puuhaa teettivät Jyväskylän alkavat työt sekä toukokuulta rästiin jääneet muutamat lintulaskenta-aamut. Yhden sellaisen päätteeksi (5.6.) Tammisaaressa leijaili paikallinen kiljukotka (Aquila clanga).

Matin Tampereen reissuun (1.6.) liittyen olimme menossa samana päivänä vielä Vaasaan Sebastianin (Glassar) lakkiaisiin. Hannan ja lasten piti "näppärästi" poimia Matti Tampereelta. Suunnitelma takkusi heti, koska Hannan päivä meni odotellessa, että autoomme saataisiin vaihdettua uudet kesärenkaat. (Vääräleuka heittäisi, että oli jo aikakin vaihtaa kesäkumit!) Matti pääsi haastattelusta jo aamu-kymmeneltä, painui kahville, tutki bussiaikatauluja ja matkusti sitten Tarastenjärven kaatopaikalle katsomaan lokkeja -- ykköset päällä! Muitakaan vaatteita ei ollut mukana, nehän tulisivat Hannan ja lasten mukana. Taralla oli leppoisaa, vaikkei lokkiharvinaisuuksia näkynyt. Lokit olivat paljon pelottomampia ja helpommin katsottavissa kuin Ämmässuon kumpareisessa maisemassa. Prässihousutkin pysyivät siisteinä, kun liikuskeli varovasti pölyisillä teillä eikä poikennut mutaisille kasoille. Matti tapasi kaatopaikalla Markku Kangasniemen, joka melkeinpä asuu paikalla, ja sai häneltä illansuussa kyydin Tampereen keskustaan. Lopulta Hanna ja lapsetkin pääsivät Popedan ja Ilveksen kaupunkiin, ja koko porukkamme jatkoi illaksi Vaasaan.

Vaasassa oli leppoisaa ja kauniin kesäistä. Lauantaiaamuna lapset pyydystivät haavilla kolmipiikkejä, ja Eelis katsoi kaukoputkella toivelajiaan punajalkavikloa. Sitten oli aika mennä Sebin lakkiaisiin. Iltapäivällä Matin kännykkä piippasi hälyn: Salon Halikonlahdella on amerikanhuitti, kokoontuminen illalla kello 22. Hän lähti saman tien ja ehti hyvin perille. Paikalle kertyi hiljalleen viitisen sataa bongaria sekä liuta toimittajia. Mediatapahtuma! Lauantai ja alkaneet kesälomat varmasti mahdollistivat tavallista useamman saapumisen pelipaikalle. Aurinko laski; parin tunnin odottelun ja atrapin soiton jälkeen massa joutui toteamaan, ettei lintua nyt kuuluisi. Matti kierteli altailla yölaulajia kuunnellen noin 3.30 ja ajoi sen jälkeen kotiin.

Amerikanhuittihylsyn jälkeisenä päivänä (3.6.) Lauri Hänninen BirdLifen toimistolta kyseli Matilta, onko hänellä amerikanhuitista kuvia ja olisiko hän innokas myymään niitä YLE:lle. Toki. Soitto toimittajalle, että kuvat olivat dioja ja että yleläisten täytyisi itse skannata sopivat. Toimittaja lupasi tulla iltapäivällä hakemaan kuvia. Matti lähti Ämmässuolle tekemään lokkilaskentaa. Laskenta sujuikin helteisissä merkeissä, muutama tuhat lokkia. Matin ollessa poistumassa kaatopaikalta kaikki lokit ja varislinnut pölähtivät ilmaan, ja täyttömäen päällä leijui muutaman sekunnin ajan tumma, leveäsiipinen petolintu. Se liukui mäen taakse; Matti ajoi kaasu pohjassa mäen ylös, näki pedon koukkaavan alas ja löysi hetken kuluttua maasta istumasta -- arokotkan (Aquila nipalensis)! Pari kuvaa, kotka nousi kaartelemaan pienempien lintujen säestämänä, lisää kuvia, mustanruskean kotkan valkoiset siivenalusjuovat loistivat. Soitto Jösse Palmgrenille, koska tämä asuu lähellä ja saattaisi olla kiinnostunut Espoon-pinnasta. Jösse olikin Hangossa, mutta ilmoitti kotkasta Bongariliiton Lintutiedotus-järjestelmään. Puoli tuntia kotkan löytymisestä se oli jo hävinnyt väreilyyn kaukana idässä. Komeus onnistuttiin tiedon perusteella bongaamaan Helsingissä.

Arokotkan hävittyä horisonttiin Matilla oli tulenpalava kiire kotiin ojentamaan diat YLE:n porukalle. Suuri oli ihmetys, kun dioja hakemaan saapui paitsi toimittaja, myös kamera- ja mikkipuomimies! Toimittaja esitti, että Matti setvisi diansa takapihallamme, ja että samalla tehtäisiin lyhyt haastattelu. Kieroa! Suostumusta tuskin olisi tullut, jos olisi etukäteen kerrottu, mutta nyt ei auttanut kuin heittää läppää amerikanhuitista. Olihan taskussa tuore, makoisa hyvitys hylsystä: arokotka! Dioja setviessä Matti pohti pari päivää aiemmin tuskailleensa Hännisen Laurille, ettei dioja taida enää tulla katsottua saati näytettyä muille, kun kaikki on nykyään niin digiä! Illan YLE:n pääuutisissa oli amerikanhuitti-dokumentti, jossa oli bongaustilanne ja Matin huittikuva haastattelunpätkineen. Heti perään Laurilta tuli kuolematon tekstiviesti: "Pääsit sitten näyttämään dioja oikein pääuutisissa!"

Matti vietti viikot 11.-21.6. Konnevedellä, missä sijaitsee Jyväskylän yliopiston biologinen asema. Kymmenen päivää työsuhteen alusta, ja ei kun kurssia pitämään! Kurssi on kuin Helsingin yliopiston kesäkurssi, joskin kaksiviikkoisena tiiviimpi ja osallistujamäärältään pienempi, vain 18 henkilöä. Matin kontolla olivat hyönteispyyntien ja lintulaskentojen demonstraatiot, harjoitukset ja kurssityöt. Jakso oli leppoisa, vaikka välillä satoikin; palautteessa purnattiin lähinnä kurssin lyhyydestä sivujuonteineen.

Muita kuun puolivälin tapahtumia olivat Markus Pihan ja Ville Vepsäläisen väitökset tuplakaronkkoineen 15.6. sekä perinteinen Pullin juhannus 22.6. Södersvedeillä. Molemmissa Hanna ja Matti sekä jälkimmäisessä lapsetkin tapasivat paljon vanhoja tuttuja. Makkara, muut käristykset, juhannusjuoma ja kunnon puulämmitteinen sauna olivat juhannuksen kohokohtia! Ellei huomioida, että...

...juhannussunnuntaina Matti ajoi taas Ämmässuolle lokkilaskentaa tekemään. Lokkeja olikin runsaasti, ja aamu sujahti nopeasti. Hieman ennen puolta päivää oli lokit summattu, joten Matti ajoi täyttömäen alakipille kuvaamaan. Yksi lokki kiinnitti huomiota: vaaleanharmaa yleisväri, tumma silmänseutu, ruskea niskavyö, siro olemus ja harmaat jalat... Harmaalokki, kenties, tai sitten ei. Kuvia oli otettava, erikoinen ilmestys. Se lähti kohta lentoon ja katosi muun lokkiporukan joukossa taivaalle.

Maanantai-iltana Matti latasi viikonlopun kuvat tietokoneelle ja tarkasteli oudosta lokista ottamiaan kuvia tarkemmin. Vertailut lokkiteosten kuviin toivat humahtavan tunteen: senhän täytyy olla välimerenlokki (Larus audouinii)! Eikös se ole suomen-pinna? Matti soitti saman tien lokkiguru Visa Rausteelle. Tämä oli lähdössä johonkin, mutta Matti sanoi asian olevan tärkeän. Sunnuntain lokkikuvissa on ilmeisesti legendaarinen audouinii, ja kuvat tulisivat heti sähköpostissa. Visa oli järkyttynyt kuvat nähdessään, mutta sanoi lähettävänsä kuvat vielä toiselle tuntijalle, "jottei tehtäisi mitään hätiköityä". Puhelin soi taas: määritys on kiistaton ja lokkituntijat (tai -friikit) jo ajamassa Ämmässuolle. Illemmalla havainto tuli Lintutiedotuksen kautta bongarien laajempaan tietoisuuteen. Seuraavan aamun tehoetsinnässä -- neljä lokkilaskija-autokuntaa ja väkeä aidan ulkopuolella -- lintua ei löytynyt, vaikka lokkeja oli paremmin nähtävissä sateen ansiosta. (Lokit pysyttelevät mielellään maassa sateella.) Oli siinä kaatopaikan henkilökunnalla ihmettelemistä.

Matin kesäkuun putkessa oli kolmaskin huippu 26.6., jolloin Lintutiedotus kertoi Suomen ensimmäisestä siperiansirristä (Calidris subminuta) Kotkan Salminlahdella. Matti nosti saman tien kytkintä ja yritti puhelimella saada matkaseuraa, mutta kaikki tutut olivat jo ajamassa omilla autoillaan kohti ahtaajien mekkaa. Eipä mitään, huolimatta huonoista nuoteista Matti löysi parhaaseen katselupaikkaan ja pääsi katsomaan lintua aivan nautinnollisesti!

Kuun lopussa -- 30.6.-1.7. -- oli Tringan perinteinen joskin tänä vuonna aikaistettu kesäralli. Matti mahtui Jannen, Matti Niemisen ja Pekka Rusasen joukkuseeseen, ja retkikunniksi arvottiin Kirkkonummen Teboililla Nummi-Pusula ja Karkkila. Havaitsimme 105 lajia 18 kisatunnin aikana, kenties mukavimpina useat ruisrääkät ja pensassirkkalinnut, huuhkaja, kaulushaikara, luhtakana ja -huitti sekä Nummi-Pusulan Savijärvellä pirissyt ruokosirkkalintu (Locustella luscinioides). Sijoitus ei tosin tässä ammattimiesten kisassa riittänyt aivan huipulle, sillä voittajat kokosivat 113 lajia.