HELMIKUU

Helmikuu käynnistyi tuimissa oloissa: pakkanen paukahteli, lunta oli kinoksiksi asti. Sää kuitenkin lauhtui pian, aurinko alkoi paistella ja lumet lähtivät sulamaan. Lintuelo väheni kilpaa kinoksien kanssa. Tilhiparvet saapuivat joukolla kaupunkiin, urpiaisiakin alkoi näkyä kymmenien potteina rikkaruohostoissa ja lehtimetsien laiteilla. Ruokinnallamme jyvät hupenivat sukkelasti: Pine siskin'it, tiaiset, nakkelit, varpuset ja Blue jay't tekivät selvää jälkeä. Ihanuuksiakin näkyi: helmikuun ekan lyhyt retki Belgraviaan annosteli kiikariin junkkoja, Cedar waxwing'eja ja yllätyksenä lapinpöllön!

Työpuolella riitti kiirettä, ja arki oli siksi ajoittain kovin raskasta. Olikin mukava retkeillä raskaasti lauantaina 7.2.: kuukausittainen Edmonton-päivä. Aamuyöllä keittämään termoskahvit, pussiin muutama eväsleipä ja purkkiin perheen suosikkeja, baby-porkkanoita. Puolipilvistä, hieman tuulista. Aloitin campuksen kupeesta klo 6.00. Perimätieto kertoi täällä joskus huudelleen Saw-whet owl'in, mutta kuorma-auton peruutusääni-vihellyksiin ei vastattu. Jatkoin kaupungin eteläosaan. Puhaltelin amerikanhuuhkajaa, ja muutaman kerran huhuiltuani klo 6.40 kuului vastaus! Ja toinenkin! Katselin kuusten latvoissa istuvia tupsukorvia täysikuun valossa, ja yritin napata muutaman digikuvankin (sekunnin valotusajalla). Hetki oli mahtava, olihan kyse ensimmäisistä itse ääneen houkuttelemistani jenkkipöllöistä. Yritin vielä parissa metsäkohteesssa helmaria ja sen sukulaisia (turhaan), ja päivän jo ollessa melko valoisa lopettelin 170 streetin ja 42 SW avenuen seudulla. Täälläkin huhuiluuni vastasi amerikanhuuhkaja!

Päivä valkeni kahdeksalta tutussa aloituspisteessä (170 st x 42 SW av). Urpiaisia matkasi pilvisellä taivaalla, korpit ronkkuivat, Pine siskin ja amerikankiipijä hoituivat. Tienposken auratussa kohdassa oli noin 15 junkon parvi. Tilhet, kottaraiset ja yllättäen yli lentänyt pulmusparvi ilahduttivat. Klo 8.50 jatkoin pohjoiseen, pysähtelin pelloilla ja siirryin Whitemud Creekin kuusikoihin klo 9.40-10.25. Täältä nappasin ampuhaukan, Boreal chickadee'n ja ihanasti jättihaapaa rummuttaneen Pileated woodpecker'in. Kirjosiipikäpylintuja jutusteli kuusissa, urpiaisia ja tilhiä pyyhälteli isoina parvina, Pine siskin'ejä tuntui löytyvän monesta paikasta. Creekin jälkeen kiertelin pitkän tovin asunto- ja puistoalueilla (campus, Belgravia, Grand View Heights, Hawrelak Park) mutta turhaan. Tilhiparvetkin matkasivat korkealla eivätkä pysähdelleet marjoista nuokkuviin pihlajiin.

Ajoin viljasiiloille syömään ja katselemaan puluja klo 12.15-12.40. En ehtinyt kaatamaan kahvia, kun pulut jo pöhähtivät lentoon: nuori kanahaukka suhahti niitä kiusaamaan! Lounaan jälkeen jatkoin Gold Bar Parkin pohjoispuolelle (sinisorsia ja telkkiä), ajelin jokivartta (lisää telkkiä) ja saavuin lopulta kaatopaikalle klo 14.05. Sorsasula oli kutistunut entisestään, pläidiä oli noin 190. Yllättäen löysin reilu sata kottaraistakin. Puujätekasan vierestä pölähti kolme peltopyytä, mutta Harris's sparrow oli joko kuukahtanut tai smyygasi jossakin. Tammikuussahan se käyttäytyi eri tavoin huonossa ja hyvässä säässä (nyt oli suht hyvä). Tuuli oli noussut kovaksi, enkä viitsinyt seisoskella kasalla kauaa, ehdinpähän kuitenkin näkemään kaukana idässä kaarrelleen vanhan valkopäämerikotkan.

Ehkä rajuksi yltyneen länsituulen takia retkeily oli takunnut jo jonkin aikaa. Vaellusparvet olivat kaikonneet. Yellowhead Trailin pohjoispuolen jokiuomassa kellui klo 15.07 isokoskelopari telkkien ja sinisorsien seurana. Pääteille alkoi kinostua tuulen heittämää lunta. Käynnit kaupungin koillisosassa (tyhjät vankilan pellot ja moskeijan viereisen karjatilan sorsat) sekä cityn "parhailla" kulmilla eivät enää tuottaneet mitään. Lopettelin kävelylenkillä Belgraviassa. Oli hyvin hiljaista, vain tuuli suhisi puissa. Kotiin klo 17.15, lajimäärä 27.

Seuraavana päivänä (8.2.) retkeilin Wabamunilla. Lähdin kotoa vasta ennen yhtätoista, mutta uhosin mielessäni, että lyhyelläkin Wabamun-retkellä näkee helposti enemmän lintuja kuin pörräämällä cityssä koko päivän. Kokosin 31 lajia, vaikka muutama helppo jäi uupumaan. Ruokinnoilla ja metsänreunoissa hääri tuttuja tiaisia, nakkeleita, Downy woodpecker'eita ja useampi Blue jay. Seba Beachilla oli junkkoja, urpiaisia ja kirjosiipikäpylintuja. Havaitsin myös viitisen tundraurpiaista (Carduelis hornemanni) parin sadan urpiaisen potissa radanvarren rikkaruohostossa. Nämä erottuivat heti ruskeavoittoisesta, juovikkaasta urpojoukosta harmaina, vaaleina, melko viiruttomina. Vesilintuja näkyi paljon. Kylän sulaa hallitsivat telkät ja Keephillsiä tuhannet sinisorsat (koska niitä ruokitaan viljalla). Sundancen hiilivoimalan valtaojassa polski 24 harjakoskeloa, muutoin paikka oli linnustoltaan karu. Muualta löytyi kymmeniä harmaasorsia ja pikkutelkkiä. Keephillsillä havaitsin myös jouhisorsan, pikkulapasotkia (n70), sepelsotkia (22), isokoskeloita (16), kuparivartteja (16), amerikannokikanoja (42) ja amerikantaveja (5). Päivän hienoimmat havikset olivat Seba Beachilta löytynyt hiiripöllö, Keephillsillä tuulessa taiteillut vanha tai "vanha esiaikuinen" maakotka ja pari valkopäämerikotkaa.

Viikonvaihde 14.-15.2. jatkui Family Day'na 16.2., joten teimme perheretken Kalliovuorille, tutuksi tulleeseen Canmoreen. Sää suosi matkaamme; puolipilvistä, vuorilla aurinkoistakin, lämpötilat nollassa. Ajoimme Calgaryn kautta. Preeriat ammottivat tyhjyyttään. Vain muutama korppi notkui päätien varressa, Calgaryn laiteilla näimme tosin yksinäisessä puussa istuneen vanhan valkopäämerikotkan. Ehdimme perille ennen auringonlaskua, ja käynti Canmoren kylän ehkä parhaalla paikalla (sula jokivarsi rehevine, metsäisine pihoineen) 100 m Bow Valley Motel'ista tarjosi okulaarien täydeltä tiaisia, joista söpö "silmäkulmajuova-hömppä" Mountain chickadee oli runsain, nakkeleita, kottaraisia, sinisorsia, harakoita, Blue jay'ta ja korppeja. Hakit (Clark's nutcracker), kaksi ruokinnalta löytynyttä Grey-crowned rosefinch'ia sekä jokivarren Song sparrow, punarintarastas, amerikantavi ja jouhisorsa olivat kolmen vartin retken helmiä. Lähdimme saman tien porukalla Banffiin, ja ehdimme toteamaan motellien olevan täynnä sekä kylillä pörräävän valtavasti ihmisiä. Albertan opistoilla oli alkanut Reading Week, ja täällä ne kaikki näyttivät nyt sitten opiskelevan. Valoa riitti vielä, joten kävimme nopeasti Banffin "Kananmunasuolla", mutta se oli kolmen tiaislajin sekaparvea lukuun ottamatta tyhjä. Hilla ja minä näimme kuitenkin eräässä puronvarressa päivän toisen Song sparrow'in (kuva ylinnä). Jotenkin rautiaismainen väritys, kuin vuosi sitten samassa paikassa olleella sirkulla...

Sunnuntai ja maanantai 15.-16.2. olivat nekin säiden ja linnuston puolesta komeita. Canmoressa viihtyi satakunta Grey-crowned rosefinch'ia. Nämä tumman punertavat, harmaapäiset varpuslinnut hyödynsivät ruokintoja hiljaisina parvina, häviten välillä korkealle taivaalle läpikuultavat siivet lepattaen. American crow'ta löytyi Canmoresta neljä, jokivarren Song sparrow intoutui auringon lämmittäessä laulamaan, Evening grosbeak'eja pyöri ruokinnoilla kymmenisen. Urpiaisia, Pine siskin'eja, varpusia. Yllättäen jokivarresta löytyi sunnuntai-iltana myös Belted kingfisher! Banffin kylällä (kaupungissa?) emme liikenteen ja väkimäärän vuoksi paljoakaan viettäneet aikaamme. Kaupunki lie kasvanut viimeisten vuosien aikana valtavasti. Arvelimme nyky-Canmoren olevan tunnelmaltaan sitä, mitä Banff oli ollut 10-20 vuotta sitten. No, "Kananmunasuolta" löytyi sunnuntaina Killdeer, ja eilinen sirkku päästi kuvausetäisyydelle. Lämpimissä, pienissä puroissa oli muutamia 5-10 cm pitkiä, juovakylkisiä kaloja... Lienevät paikan harvinaisia Stickleback'eja, Longnose Minnow'han kuoli sukupuuttoon jo 80-luvun lopussa?

Retket puistoalueen Minnewankalle, Norquaylle ja Johnston Creek'iin olivat mukavia, vaikka lintuja ei ollut mitenkään valtavasti. Gray jay'ta oli kuitenkin enemmän kuin tähänastisilla Kalliovuorten reissuilla yhteensä. Pääsin kuvaamaankin hieman. Yksinäinen Townsend's solitaire saapui katsomaan tauolle pysähtynyttä perhettämme, mutta se hävisi kuin tuhka tuuleen ennen kuin kamera oli esillä. Mountain chickadeet (ja "tavallisemmat" tiaiset), punarintaiset kanadannakkelit, korpit ja hakit olivat melko tavallisia. Puistoa halkovalla joella oli telkkiä, sinisorsia ja pari American dipper'ia. Maanantaina, ajaessamme Icefields Highway'ta pohjoiseen, olimme ajaa valkoisen, rastaan kokoisen linnun yli. Jarrutus, vilkaisu kiikarilla - kanalintu! - ja kamera esille. Lintu ei pitänyt tien ylityksessä kiirettä, vaan ilmeisesti suojaväriinsä luottaen "hiipi" hitaasti kohti vastapenkkaa. Pääsin muutamaan metriin, mutta kovaa lähestyvä auto pakotti siirtymään pientareelle; menetin parhaan kuvaushetken (jolloin valkea lintu oli tummaa metsää vasten). Muutama kuva kuitenkin suht läheltä. Mustaa höyhentä otsalla, valkea pyrstö, pieni koko. Sehän on White-tailed ptarmigan (Lagopus leucurus), maailmanpiste! Mitä se teki maantiellä, metsän keskellä, satojen metrien päässä paljakasta?

Loppukuu meni taas työmaalla (campus), mutta pari retkeäkin mahtui sekaan. Wabamunilla oli edelleen runsaasti sorsia, sotkia ja koskeloita. Pedoista valkopäämerikotka oli varmin, mutta kun niitä oli Keephillsillä viime talvena 6-7, nyt löytyi niukasti yksi-kaksi. Tilhiparvet hävisivät jonnekin kuun puolivälin hulppean lämpöaallon aikaan. Löytänevätkö evästä metsistä? Harvinaisuuksista tyhjähkön kaupungin komeasti rehottavat pihlajat ainakin saivat olla rauhassa.

En ole pistänyt painoa erityispäivämäärille tai pinnalistoille, mutta nyt karkauspäivä sattui sunnuntaille: retkelle siis! Heräsin ilman kelloa 6:30 - innokkuusko syynä - ja kahvinkeiton jälkeen Wabamunille. Seitsemältä oli valoisaa; korpit ja harakat notkuivat teiden varsilla. Keephillsin metsälenkki ei antanut mitään erityistä, mutta käpylintuja ja urpiaisia oli liikkeellä. Voimalan järvet uhkuivat usvaa, pakkasta oli ehkä 15 astetta. Vesilintuja löytyi sumun seasta kohtalaisesti. Kirjasin sellaisia karkauspäivän pisteitä kuin kuparivartti, sepelsotka ja valkopäämerikotka. Kaukoputki näytti haavikon latvoissa istuskelevan pikkulintuparven olevan pulmusia. Lopulta noin 60 mustavalkoista kaunokaista nousi siivilleen ja häipyi etelään. Sundance oli totutusti köyhä, valtaojasta tosin löytyivät harjakoskelot. Jatkoin Seba Beachille Wabamun-järven länsipäähän, ja kuittasin mukavimpana Gray jay'n.

Jatkoin Wabamunilta Edmontoniin ja viljasiiloille. Lämpötila oli lauhtunut nollaan, joten ajattelin syöväni lounaan kaikessa rauhassa. Näin kävikin, ja olin jo käynnistämässä autoa kun pulut pöllähtivät selvästi hätäisen oloisina lentoon. Iso Falco lensi siilotornia vasten, kiikari, sehän ei olekaan odotettu Prairie falcon vaan komea, vanha tunturihaukka! Upea rusti laskeutui tornin tikkaille ja antoi ihailla itseään kauan. Hienoinen lämpöväreily vain teki digikuvista hieman pehmeitä...

Kävin siilojen jälkeen Hawrelak Parkissa ja kaupungin eteläosassa. Hoidin kohteista muutaman odotetun lajin (puujyrä, kottarainen, Pine siskin ym.) ja kävin kotona lounaalla. Päätimme viedä Hillan kyläilemään ja lähteä muulla porukalla vielä Opalin pöllömaisemiin. Olimme perillä viiden aikoihin, eikä aikaakaan, kun lapinpöllö napsahti okulaareihin. Näimme pian toisenkin sekä vanhan tuttumme hiiripöllön (sama paikka kuin kaksi kuukautta sitten). Olihan leppoisa (37 lajin) karkauspäivä!