HUHTIKUU 2006

Kuukausi oli retkeilyn suhteen täysi katastrofi. Ilmoja piteli, mutta duunit pitelivät vahvasti sisätiloissa paria rykäystä lukuun ottamatta. Huhtikuun alku oli tosin aika talvinen, joten retkelle ei ollut aivan pakottavaa tarvetta, varikset näki muutoinkin ja muuta ei ainakaan Albertan lintuaiheisen keskusteluryhmän havaintojen perusteella juuri maisemissa ollut. Lämpötilat kipusivat pitkin kuuta +20 C tienoille.

Tilhiä sinnitteli Edmontonissa tuhatmäärin kuun puoliväliin. Ennen niiden häviämistä ehdin havaitsemaan kotipihassamme kevään ensimmäisen tummajunkon (4.4.) ja toimiston ikkunasta komean vanhan muuttohaukan (3.4.). Vaikka yliopistoalueella pesii vuosittain pari, oli tämä havainto ikkunapiste! -- Campuksen muuttohaukkojen tilannetta voi vilkaista tästä.

Kuten Tringa-lehdessä (nro 4/2004, s. 210) todettiin, kaatopaikat ovat loistavia kohteita missä päin maailmaa liikutaankin. (Kyseisessä jutussa olevat kuvatekstit eivät muuten ole omiani, vaan Tringan toimituksen pilaamia -- tosin tämä nimenomainen teksti toimii erinomaisesti.) Siksi kävin kaupungin kaatopaikalla 8.4. katsomassa lokkeja. Paikalta löytyi n300 rengasnokka-, 60 kalifornian- (olisiko virallisesti preeria-?) ja kolme amerikanharmaalokkia. Kaikki olivat vanhoja s.o. nuorukaisten ruskeat sävyt puuttuivat. Vesilinnusto oli karttunut: pienessä sulassa oli mm. amerikantukkasotkapari ja joessa soidinteli tukkakoskelokoiras. Amerikanhiirihaukat olivat saapuneet reviireilleen; niiden jykeviä olemuksia kaarteli ja soidinteli kaikkiaan yhdeksän. Alhaalla jokivarressa lauloi kaksi Song sparrow'ia. Koska en ollut mielestäni nähnyt tarpeeksi lokkeja, jatkoin kaupungin länsilaitaan, 170. streetin kaatopaikan viereisille altaille. Heti kärkeen nappasin vuosipisteen Franklin's gull'ista (suomeksi ehkä preerianaurulokki?). Muita olivat n300 rengasnokka-, n60 kalifornian- ja 32 amerikanharmaalokkia, taas kaikki vanhoja. Kottaraisia, kanadanhanhia ja perussorsia näkyi pieninä parvina. Tämän yksityisen kaatopaikan kasoilla liehui vielä n300 lisälokkia, mutta sinnehän ei ole asiaa, koska se on "private property".

Seuraavaa retkeä odottelinkin tietokoneen ääressä melkein kaksi viikkoa. Menimme 20.4. koko perheellä Elk Island'in puistoon lähinnä kuuntelemaan sammakoiden kevätkonserttia (Frog concert). Sammakot olivat kuitenkin vielä vaisusti äänessä. Onneksi oli lumetonta ja lämmintä! Tawayik Lake'n makkaranpaistopaikalle kuului Song sparrow'in säe, korpit ronkkuivat keväisesti ja pikku sulassa oli vuosipiste, neljä lapasorsaa. Innokkaasti kurvasimme Astotin Lake'nkin kautta, mutta järvi oli lähes kokonaan jäässä. Vain muutama kanadanhanhi ja sinisorsa räpisteli vaatimattomissa rantavesien aukoissa.

Käytyäni workshopissa Denver'issä, Coloradossa (ei yhtään vapaa-ajan hetkeä!), ehdin taas retkelle lauantaina 29.4. Tuolloin suunnistin katsomaan vedenpinnan ja hanhien tilannetta Beaverhill Lake'lle. Huima matkanopeus ei estänyt havaitsemasta vauhdissa piekanaa ja noin kymmentä amerikanhiirihaukkaa. Tieltä 16 Beaverhillin pohjoispuolella saattaa katsastaa muutaman mainion altaan (" prairie potholes"), joilla toisinaan on hyvin vesilintuja ja kahlaajia. Nytkin oli kaikkea pientä, ja vuosipisteitä naksahteli säännölliseen tahtiin. Red-winged blackbird'it ovat luultavasti olleet maisemissa jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt pääsin nauttimaan niiden karheista äänistä. Amerikanavosetteja liplatti yli, Tree swallow'it katsastivat aidantolppiin kiinnitettyjä pönttöjä.

Beaverhill'in nk. itäpisteessä tie oli tukittu barrikadein nootilla "Road closed". Muutamaa tuntia myöhemmin selvisi, että alueella oli meneillään massiivinen koululaisten ja harrastajien hanhiretkeily, ja tiensulkijoiden tarkoitus oli kaiketi rauhoittaa avainpaikkoja! No, itäpisteessä oli leppoisasti lintuja, joskin kaukana, kuten avovesikin. Itse asiassa veden pinta taisi olla alempana kuin kertaakaan. Valkoisia hanhia oli ehkä 6000, tundrahanhia n400 ja kanadalaisia n200. Sorsia oli hulppeat n400 lapa-, n200 jouhi- ja n100 sinisorsaa, n300 amerikanhaapanaa ja n1000 amerikantavia. Lisänä soppaan tulivat 5/3 sinisiipitavia, n500 Franklin's gull'ia ja joukko kahlaajia. Viime mainituista mainittakoot n30 amerikanavosettia, kaksi Marbled godwit'ia ja kahdeksan kanadansirriä. Pari sinisuohaukkaa muutti, hietakurkia matkasi pohjoiseen muutama parvi, amerikanhiirihaukat lekuttelivat. En ollut pahoillani myöskään kahdesta tunturikiuruparvesta, joissa oli kaikkiaan 75 ihanuutta!

Jatkoin Beaverhill'in eteläpuolisille alueille. Täällä oli varsin mainoita tulvia, joten kahlaaja- ja sorsalajisto karttui entisestään. Hanhiakin löytyi muutama tuhat lisää. Havaitsin myös viisi lapasotkaa (perussotkien ja -sorsien ohella), mustakaulauikun, erilaisia blackbird'eja (kolme lajia) ja muutaman kuiriviklan. Massiivinen kerääntymä lapinsirkkuja (n1500) aiheutti onnen tunteita; samalla yläpuolelle ilmestyi vuosipiste, Swainson's hawk. Piekanoita näkyi lisää, ehkä ovat jääneet viivyttelemään suopöllöjäkin viehättäneille myyrä- tai hiiriapajille? Olen täällä ollessani alkanut arvostaa etenkin variksien (American crow) saapumista, mutta myös kevään ensimmäinen laulava Western meadowlark tuo samankaltaisen mielihyvän tunteen kuin Suomessa vastaavaa performanssia vetävä kiuru. Meadowlark'eja huilutteli nyt useammassa paikassa.

Beaverhill'iltä oli väentungoksen takia helppo poistua. Ajoin Hastings Lake'n länsipäähän syömään eväitä sekä katsomaan haikaroita, pelikaaneja, merimetsoja ja lokkeja. Määrät olivat samanlaisia kuin aiemminkin: n1000 rengasnokka- ja n200 kalifornianlokkia, yli tuhat sotkaa, n50 merimetsoa (Double-crested cormorant), 22 yö- ja 4 amerikanharmaahaikaraa, n50 amerikanpelikaania. Kultatikka kuikutti läheisessä haavikossa, aurinko lämmitti ja lähikaupasta ostetut sämpylät maistuivat.

Lopettelin 29.4. retkeni lähempänä Edmontonia, South Cooking Lake'lla. Täällä oli ehkä kauniin sään vuoksi laskuvarjosurffaajia, eväänsyöjiä ja pienlentokoneita, mutta myös lintuja. Tarkistin kolme pistettä: Lakeview'in venesataman järven eteläpuolella, kylän (läntisen) veneenlaskupaikan ja pienkonekentän laiturin. Sotkia ja sorsia oli pari tuhatta, peruslajeja. Mustakaulauikut eivät vielä olleet kunnolla saapuneet, havaitsin vain neljä. Kuusilokkeja sitä vastoin oli n20, Song sparrow lauloi. Keltajalkaiset viklot jatkoivat siitä, mihin Beaverhill jäi: havaitsin kymmenkunta pientä (Lesser yellowlegs).