JOULUKUU 2004

Kuukausi oli runsasluminen joskin säiltään vaihteleva. Linnustollisesti Edmonton ja retkeilty osa Albertaa olivat totuttuun tyyliin niukkalintuisia. Kuukauden linnustollisesti mukavin asia olivat kaupunkiin ilmaantuneet tilhiparvet, jotka tosin eivät ainakaan vielä olleet ihan tuhatpäisinä paikalla.

Kuun alussa ehdin retkelle vain pariin otteeseen, nekin aivan lähiseuduille. Kävin bongaamassa kaupungin pohjoisosassa lymyilleen Northern mockingbird'in Kanada-pisteeksi 4.12. Samalla ruokinnalla hääri pari Purple finch'iakin armottomassa pakkasessa! Seuraavana päivänä talon isäntä soitti minulle ja kertoi ottaneensa jaloistaan jäätyneen matkijan kiinni ja piti sitä sisällä.

Kävimme taas perheen kanssa Cold Lakella 17.-18.12. Lauantaina oli joululintulaskenta, johon paikallinen johto-orni Ted Hindmarch meidätkin kutsui. Perjantaina emme paljoa ehtineet katsomaan järveä, mutta vesilintuja löytyi tuolloin hyvin. Samoin havaitsimme piekanan ja Sharp-tailed grouse'n. Sitä vastoin lauantaina paukkui kireä pakkanen ja järvi oli mennyt suurelta osin jäähän! Pakkasen vuoksi vesi vielä höyrysi niin, ettei vesialueelle tahtonut nähdä. No, havaitsimme harmaa- ja rengasnokkalokkeja sekä telkkiä. Maalinnustokin tuntui kärvistelevän piiloissaan, mutta taviokuurnia havaitsimme sentään kymmeniä. Lisäksi meidät löi ällikällä ilmeinen susi, joka hölkkäsi täysin avoimesti 100-200 m päässä lammen jäällä! Tuijotimme kaikki tyhminä, kamera takaluukussa (käyttövalmiina) lojuen, kunnes otus hävisi rantametsän kätköihin. Harmaa, paikoin heikon kellertävä väritys, tummat kuviot lavoissa, hännän asento, voimakas pää ja jykevä olemus jäivät mieleen... Melko vaatimattoman retkipäivän linnustolliseksi parhaimmistoksi jäivät viitisen valkopäämerikotkaa, pulmunen, kolme kanadankuukkelia ja Ruffed grouse.

Sunnuntaina 19.12. olin onnellisen tietämätön Edmontonissa tehdystä joululaskennasta, olisinhan voinut kantaa vaatimattoman korteni siihenkin kekoon. Kävin yksin kaatopaikalla komppaamassa kaikki kelvolliset ruderaatit (ei mitään) ja katsastamassa vesilinnuston. Lauhdealtaalla oli noin 1200 sinisorsaa ja jouhisorsanaaras. Jokivarren haavikossa sirisi muutama kymmenen tilheä ja satakunta kottaraista. Kaksi valkopäämerikotkaa somisti muutoin vaatimatonta saldoa. Siirryin kaatopaikalta pois ja 16-tien sillan jokivarteen, missä hyvin leppeä tuuli nousi puolessa minuutissa raivokkaaksi noin 20 m/s puhuriksi, ja alkoi tuutata rakeita. Loppupäivä kuluikin sateen ja tuulen tuiverruksessa, enkä havainnut avoimessa jokivarressa enää oikein mitään.

Joulun ja Uudenvuoden tienoilla tein muutaman lyhyehkön retken. Jouluaaton kruununa havaitsin sinänsä melko tyhjänpäiväisen retken päätteeksi kaupungin itäosassa tumman, luultavasti nuoren, tunturihaukan. Samoilla seuduilla lymyili pelloilla vielä kanadanhanhia ja (sini-) sorsia. Aikeena oli käydä Wabamunillakin, mutta joulu on tunnetusti perheelliselle kiireellistä aikaa. Uudenvuoden viettoon suuntasimme pohjoisemmas Boylen pikkukaupunkiin (kylään) Albert ja Pirkko Karvosen kutsumina. Lähinnä nautimme olosta, hiihtelimme, saunoimme ja söimme, mutta päivittäin ehdin muutamaksi tunniksi retkeilemäänkin. Albertin ruokinnalla oli mm. 23 taviokuurnaa, tikkoja, nakkeleita, tiaisia ja pari Blue jay'ta. Lähiseutuja kiertelemällä löysin mm. muutaman hiiripöllön ja paljon pulmusia. Jännitys alkoi jo kohota: mitä toisi tullessaan vuosi 2005...