JOULUKUU 2005

Kuukausi oli lämmin, lumet sulivat melkein tyystin, mutta lintuja oli todella nihkeästi. Pidän kuukautta omalta retkeilykantiltani kaikkien aikojen masentavimpana joulukuuna, ja se on paljon se! Muun muassa Edmontonin Christmas Bird Count'in alustavat tulokset osoittivat noin 55 lajia, kun keskiarvo on ollut yli 60, eikä mitään erityisen räväkkää ollut maisemissa. Viime kuun lopussa bongaamani Cape May warbler'kin oli sitä isännöineen arkkitehdin mukaan näkynyt vain joulukuun ensimmäisenä. Kaveri arveli toiveikkaana, että lintu olisi muutanut etelämmäs, tiedä häntä... Joka tapauksessa joulukuun huomattavin ornitologinen tapaus oli Banffin Minnewankalta joulun alla löytynyt nuori kyhmyhaahka. (En käynyt bongaamassa.) Edellinen havainto lajista territoriossa oli 1800-luvun lopusta! Lintu kuoli reilusti ennen vuodenvaihdetta arvatenkin ensisijaisesti nälkään, mitäpä simpukoita ja katkoja tavallisesti syövä lintu vuoristojärvestä löytäisi?

Aloitin kuukauden retket itsenäisyyspäivänä. Aamuyöllä huhuilin ja viheltelin Whitemud Creek'issa ja jokivarren metsissä, ja kovasta pakkasesta (noin -20 C) huolimatta sain amerikanhuuhkajan ja Saw-whet owl'in vastaamaan. Ajoin kotiin lämmittelemään ja vein Hillan kouluun. Koulun tuntumassa pikku kujanteella eteeni tupsahti roskalavan takaa toinen auto, jota väistääkseni käänsin hieman vasemmalle ja auton etuosa raapaisi teräsaitaa seurauksella, että autoa korjattiin myöhemmin 1200 dollarin edestä... Vakuutus onneksi yskähtelyistä huolimatta korvasi osan. No, ajattelin etten anna tapaturman pilata hyvän oloista päivää, mutta ikävästi se vain vei ajatukset, ja retki oli hyvin vaisu. Kiertelin Wabamun Laken ja sen läheiset voimalat saaden kokoon perusvesilintuja, ehkä mainittavimpina siivekkäinä Sharp-shinned hawk, tummajunkko ja harjakoskelo. Palasin Edmontoniin. Soitin kotiin kysyäkseni, täytyykö Hilla hakea koulusta (ei täytynyt), ja ajoin auringon laskiessa kauas itään, Beaverhill Lake'lle, jonka eteläisestä Francis Viewpoint'ista oli taannoin raportoitu useita kymmeniä suopöllöjä. Pysähtelin järven läntistä rantaa seurailevalla tiellä, ja tosiaan: laskin järven eteläpäästä kahdesta kohtaa yhteensä 72 Asio-pöllöä, kaikki määritetyt suo-! Parhaimmillaan niitä lepatteli lumipeitteisillä niityillä yhtä aikaa näkyvissä peräti 44. Monikohan suomalaisista harrastajista on nähnyt suopöllöjä eläessään yhtä paljon? Illan jo miltei pimettyä, ajaessani Edmontonia kohti, havaitsin tien nro 16 poskessa lähellä Elk Islandia päivän toisen amerikanhuuhkajan.

Tein koko perheen Wabamun-retken 10.12. Tällöin oli jo kuun loppuun jatkunutta suojakeliä ja näkyvyys vesille siten erinomainen. Vesilintulajisto ei silti poikennut edellistalvisista; normaalit n4400 sinisorsaa Keephills'illä ja muuta vesilinnustoa n2000. Pulmusia näkyi n150 yksilön parvi, viitisen valkopäämerikotkaa, siinä se. Syntymäpäivänäni 13.12. Pat M. soitti töihin ja kertoi, että hänen tuttunsa oli aamulla havainnut Mill Creek Ravine'ssa täkäläisen varpuspöllön. Menimme paikalle iltapäivällä, muttemme löytäneet vesseliä; yksinäinen kultatikka korvasi hieman vaivoja. Seuraavana aamuna kävin paikalla Hannan ja Eeliksen kanssa, ja lopulta luulinkin kuulevani raivokkaasti viheltävän pikkupöllön, mutta se osoittautui Blue jay'ksi. Pöllöstä ei tullut löytäjän ohella muita havaintoja. Seuraavana aamuna 15.12. Garneau School'in vieressä oli vuodenaikaisrari American crow. (Lajista tulee Christmas count'eissa satoja haviksia -- selitysmalleina ovat (1) etten erota varista korpista, tai (2) kanadalaisille korppi ja varis ovat molemmat "crow". Minun on tietenkin uskottava vaihtoehtoa nro 2.)

Christmas Bird Count oli sunnuntaina 18.12. Menimme koko perheellä Victoria Golf Course'lle, paikkaan, jota Terry Thormin suositteli: siellä ei luultavasti retkeile kukaan muu, lapsilla on tilaa viilettää, mutta toisaalta siellä ei luultavasti ole lintuja. Havaitsimmekin 11 lajia, joista helminä kaksi tummajunkkoa ja peräti 19 punarintarastasta! Jälkimmäisiä olimme muuten edellispäivänä nähneet kuuden parven myös Whitemud Creek'issa. Sinne suuntasimme myös jouluaattona perheretkelle. Hanna sai eliksen nokitikasta (paikalla naaras); lisäksi havaitsimme kultatikan ja komean vanhan kanahaukan.

Joulun jälkeisissä(kään) haviksissa ei ollut suuremmin hurraamista. Hain 26.12. äitini Calgarysta; Eelis lähti mukaan. Ajon lomassa havaitsimme kaksi piekanaa ja ampuhaukan. Muutoin maisemat olivat erittäin hiljaisia muutamine korppeineen, puluineen ja harakoineen. Edes seuraavan päivän osallistumiseni Devon'in joululaskentaan ei tuottanut juuri kummoisempia lajeja. Tosin peltopyy (8 yksilön parvi), kaksi amerikanhuuhkajaa ja Sharp-tailed grouse sävyttivät seitsemän tunnin ja 15 lajin rytistystä peltojen ja haapapöpelikköjen keskellä yhdessä Cory Olsonin kanssa. Kuun ja vuoden lopun riemukkaimmat hetket olivat n1200 sinisorsaa 28.12. kaupungin kaatopaikalla (joukossa yksilö, jonka tuntomerkit jakautuivat koiraan ja naaraan välille) ja esiaikuinen valkopäämerikotka Gold Bar Park'issa. Vuoden viimeisen päivän neljän tunnin retkeily ympäri kaupunkia tuotti kymmenisen lajia...