KESÄKUU 2003

Kesäkuu jatkoi siitä, mihin toukokuu päättyi: lämpimiin jaksoihin. Myöhemmin kuitenkin säätiloja hallitsivat vesisateet ja pilvisyys, kuun lopulla muutamat kovat ukkosetkin. Linturintama hiljeni kesään kuun 10. päivän huitteilla.

Kuu alkoi hektisenä maastotutkimuksien käynnistämisen vuoksi. Kaikki ei suinkaan sujunut kuten toivoin: mm. odotukseen kyllästyttyäni peruutin ikkunapyydyksissä tarvittavien pleksilevyjen tilauksen (tunariyhtiö Plasticworks Inc.) ja asetin uuden tilauksen Allwest Plastics'iin. Hinta oli tietenkin tuhatkunta dollaria kovempi, mutta pleksit tulivat kolmessa päivässä ilman epämääräisiä lupailuja ja jahkaamista, kuten edellisen kanssa. Plasticworksin pelleille pahanhajuiset terveiset menetetyistä kahdesta pyyntiviikosta!

House Riverin ohella käynnistin myös ET (Edge and Trampling) -projektin maastotyöt Edmontonin itäpuolisilla puistoalueilla. Hankkeessa tutkitaan tallauksen vaikutuksia kovakuoriaisiin ja kasveihin eri etäisyyksillä metsän reunasta. Työasioissa törmäsin rajusti kanadalaisten käsittämättömän raskaaseen ja joka paikkaan tunkevaan byrokratiaan, vaikkakin Fiona oli varoittanut etukäteen, että kansallispuistoon tarvitaan lupa, muualle ei. Ihan näin homma ei kuitenkaan käynyt, vaan kaikkiin pyyntipaikkoihin tarvittiin erillinen kirjallinen lupa, joita varten tahot halusivat sivukaupalla selostuksia ja todistuksia. Albertassa kärsitään WC-paperipulasta? Cooking Laken alueen Conservation Officer kuitenkin oli pelimiehiä ja kirjoitti luvan saman tien, kun ilmestyin toimistolle paperipinon kanssa selostamaan asiani. Elk Islandin kansallispuiston kanssa oli hitaampaa, joskin osin viive johtui siitä, etteivät he saaneet ensimmäistä faksiani. Sen jälkeen lupa hoitui tunneissa, mutta käydessäni puistovahdin toimistolla tämä kertoi, että jokin instanssi oli jo ehtinyt valittamaan myönnetystä luvasta, joka tuhoaa luontoa julmalla kädellä. Jollekin maksetaan siitä, että hän valittaa tutkimuksesta, jota ei ole edes aloitettu! Viimeisin viivästys oli Strathcona Wilderness Centren alue, jonka johtaja ei uskaltanut myöntää lupaa ensin ollenkaan, mutta sitten joku countyn virkamies meilasi minullekin cc:nä, että no problem, ei kun pyydystelemään. Centren johtaja kuitenkin oli keksinyt lupaan kaikenlaisia velvoitteita posterin tekemisestä, kuukausittaisista raporteista ja esitelmistä. Voiko muuta todeta kuin "Fuck you too!" Pyydysten virittämispäivänä (lauantai 14.6.) käytettiin tuntikausia molempien osapuolien hyvää työaikaa jahkaamalla kirjoituspöydän äärellä ja sitten cruisaamalla golfkärryllä ympäri keskuksen aluetta, vaikka olin valinnut tutkimuspaikat jo viikkoja sitten. No, onpahan pyynnit ainakin aloitettu.

Vietin kuun alkupuolella paljon aikaa House Riverillä, alkuun auttaen maastotyöläisiä hyönteispyydysten virittämisessä, sittemmin tekemällä itsekin pari lintulaskenta-aamua. Seutu on todella kaunista lehtien puhjettua täydeksi, joskin kokonaan palaneet alueet ovat edelleen pikimustia luurankometsiä. Oudon viehättäviä paikkoja nekin. Tein laskennan 10.6. maisemassa, jolle oli ajo-ohjeen mukaan "40 minutes quading". Jälkikäteen tähän on helppo kirjoittaa "heh heh", sillä ajettuani ATV:llä miltei kaksi tuntia, juututtuani kolmesti suohon sekä kammettuani vempeleen käsivoimin ja puunrunkoja vipuna käyttäen yhtä monesti ylös ja kastuttuani siinä sivussa kirjaimellisesti kokonaan (suovedestä ja hiestä), päätin kävellä loppumatkan. Aurinko tietenkin nousi jo korkealle, mutta ainakin soiden ylitykset olivat ilman ATV:tä huomattavasti kevyempiä. Matkaa vain oli vielä kymmenisen kilometriä, päälle 3 x 1,5 km laskentakolmio ja kävely takaisin, eikä juomavettä ollut tullut varattua mukaan kuin litra. Raikkaita, helmeileviä purojahan tasankometsissä ei liiemmälti lirise, saati mustanpuhuvina paahteessa hehkuvissa luurankometsissä. Iltapäivän kuumuudessa tuntui jo todella tukalalta! Maastotyöläiseni todellakin tekevät ihailtavaa työtä...

Tilastot ovat kiehtovuudessaan lähes villiin luontoon verrattavia. House Riverin ja oikeastaan lähes kaikkia muitakin "koskemattomia" metsiä halkovat ristiin rastiin hakatut 5-25 metriä leveät, viivasuorat kaasu- ja öljyputkilinjat. Laskin huvikseni (tietoa ei ole suoraan saatavissa mistään), että linjojen hakkaaminen Albertan metsiin lisää vuosittaisia hakkuupinta-aloja noin 10 % (mutta lisänä tulevat nk. seismiset linjat ja puun korjuu-urat). Albertan metsäteollisuus hakkasi 42 000 ha tavanomaisina korjuuhakkuina vuonna 1999 (tietoa ei ole kaikilta vuosilta). Olettaen kaasuputkilinjan keskileveydeksi 10 m (pers. obs.) ja vuotuiseksi linjaverkon lisäykseksi 8000 km (vaihtelu 5000-15 000 km; Canadian Association of Petroleum Producers) saadaan vuotuiseksi linjaverkon pinta-alalisäykseksi 8000 ha. Arvioin konservatiivisesti vain puolet uusista linjoista sijoittuviksi metsiin, jolloin hakkuutarve on 4000 ha. Jos nämä sinänsä kapeat kaistaleet näkyvät lajiston runsausmuutoksina vaikkapa vain 5-10 metriä reunusmetsän sisälle, kyse ei ole mistään ekologisesta sivuseikasta, koska linjoja tosiaan voi olla vain muutaman sadan metrin välein! Mieleen tupsahtaa helposti, että joillekin lajeille (aarnimetsäkäävät tms.) linjat saattavat olla jopa levittäytymis- ja geeninvaihtoeste, kun taas toiset lajit epäilemättä käyttävät linjoja liikkumiseen, saalistukseen ja asuinpaikkoinaan. Esimerkiksi joissakin tämänvuotisissa lintujen metsälaskennoissa nämä väylät ovat suorastaan keränneet tiettyjä lajeja, mm. Connecticut warbler on ollut niillä runsas (julkaisematon data). - Vuonna 1999 tavalliset korjuuhakkuut Albertassa olivat 19,4 milj. kuutiota, jonka päälle tulivat palojen jälkeisten "pelastushakkuiden" 7,2 milj. kuutiota. Juuri näistä hakkuista olen erityisesti kiinnostunut vuosina 2003-04.

Entä House Riverin linnut. Pahimmin palaneissa mustakuusikoissa (Black spruce) ei tuntunut väliin olevan linnun lintua, paikoin ryysti jokunen Chipping sparrow tai kaukaisuudessa naputti tikka. Kovakuoriaisten aiheuttama hiljainen rouske mustuneissa, oksattomissa puissa oli mieleen painuvaa kuultavaa. Muissa metsissä (White spruce, haavikot) oli linnustollisesti kelpo kuhinaa. Tavallisimmat linnut olivat Yellow-rumped warbler, tummajunkko ja Ovenbird (Seiurus aurocapillus), joka jankkasi kiivastuvaan ja kovenevaan tahtiin tiaismaisesti "tjiity-tjiity-TJIITY-TJIITY!" Tikkoja näkyi mukavasti (pohjan- ja mustaselkätikka, Pileated woodpecker, Northern flicker ja Yellow-bellied sapsucker), samoin yksi lapinpöllö. Korppi saattoi ilmaantua ihmettelemään yksinäistä kulkijaa, samoin Gray jayt, joiden nokiselta näyttävä nuorisokin oli jo maailmalla. Haavikoissa lauloivat Ovenbirdit ja Red-eyed vireot (Vireo olivaceus) sekä Catharus- ja punarintarastaat.

Tein aamulaskennan 11.6. yhdessä kauneimmista tutkimusmaisemistamme, joka on pääosin vanhaa sekametsää, ja tämä laskenta oli todella kovaa kyytiä keltanokalle. Kerttuleita oli tullut paljon, mutta onnekseni pääosa oli helppoa kauraa pienen CD-kuuntelutuokion jälkeen. Connecticut warbler'it veivasivat pehmeästi "jigity-jigity-jigity", Tennessee warbler'it (Vermivora peregrina) taas lauloivat aivan joka paikassa sirittäjämäistä säettään. Näitä viikareita on niin vaikea nähdä, ettei uskoisi ellei näkisi! Junkkojen ja Chipping sparrow'ien säkeet tuntuivat alkuun hämmentävän samanlaisilta, ja ensimmäisen Cape May warbler'ini (Dendroica tigrina) laulua taas luulin alkuun kingletin sirinäksi. Lopulta kuitenkin vain yksi laulaja kierroksellani jäi tunnistamatta, enkä edelleenkään ole löytänyt sitä levyiltäni. Anyway, laskenta-aamun hienoin ja mieleenpainuvin havainto oli tiheästä kuusesta avoimesti oksalle istumaan lennähtänyt Barred owl (Strix varia). "Ukuli" tuijotti hämmästyneenä sitä kymmenen metrin päässä tohkeissaan tähystävää, hikistä, tuhansien hyttysten ja mäkärien kiusaamaa työn sankaria! Loppumatkalta löytyivät vielä Wilson's warbler (Wilsonia pusilla), pari parvea Cedar waxwing'eja, Western tanager (Piranga ludoviciana; erikoinen keltamusta, punapäinen siivekäs) sekä Red-breasted nuthatch'in ja pohjantikan pesät. Leppoisalta tuntui elämä noina hetkinä!

Kesäkuun alkupään ja puolivälin retket Edmontonissa (Big Lake ja Whitemud creekin puistometsä), Wabamunilla, Beaverhillillä sekä Elk Islandilla olivat luonteeltaan kesäisiä. Laskin 8.6. Cooking Laken pohjoispään selältä peräti 350 islannintelkkää - päämuutto? Samalla keikalla Hastings Lakella ollut "merimetsokolonia" osoittautuikin Great blue heron -koloniaksi, eikä "mustia viikinkejä" näkynyt yhtään. Lienevät olleet vain katsastamassa paikkoja? Rengasnokkalokit olivat kuitenkin paikalla, ja saaressa rymisteli muutama yöhaikarakin. Tämän jälkeen lintuja ei liikkunut oikeastaan yhtään, monet olivat arvatenkin pesimässä ja siksi hiljaa ja/tai näkymättömissä. Metsistä ei kuitenkaan ollut vaikea löytää White-throated tai Chipping sparrow'eita, junkkoja, Yellow warbler'eita, Ruby-crowned kinglet'eja, tikkoja ja Black-capped chickadee'ita. Metsänreunoissa lauloivat vaihtelevalla innolla Song, Clay-colored ja Savannah sparrow'it. Sivumennen sanoen kuitenkin ihmetyttää, miten huonoja lintupaikkoja avomaan pensaikot ovat! Taivaalla näkyi yleisesti Red-tailed hawk'eja ja langoilla amerikantuulihaukkoja. Big Lakella polski 1.6. satoja vesilintuja, 2-3 paksunokkauikkua, Marsh wren (Cistothorus palustris) säksätti luhdassa, pari sataa mustatiiraa kieppui hyönteisjahdissa. Reilu kymmenen Forster's tern'ia (Sterna forsteri) antoi leppoisia oppitunteja tiirojen määrittämisen kinkkisyydestä. Näillä valkovatsaisilla, kalatiiramaisilla tiiroilla olivat siiven kärkiosat yleisesti hyvin vaaleat ja pyrstö päältä hennon harmaa. Wabamunin retki (17.6.) antoi maailmanpisteen voikukkien siemeniä nappailleista American goldfinch'eista (Carduelis tristis), muutoin paikka näytti asettuneen kesän viettoon. Sundancen voimalan lähilutakoilla ja pensaikkoalueilla runsaimpia lintuja olivat Common yellowthroat ja Red-winged blackbird, reunapensaissa Alder flycatcher'it (Empidonax alnorum) tekivät tilauksiaan rykäisemällä "Three beers!" Vesilinnusto järvellä oli niukahkoa, muutama Great blue heron kahlaili kortteikoissa, Western grebe oli runsas, samoin härkälintu. Amerikanpelikaaneja notkui kylän venerannan lähellä 45, rengasnokkalokkeja saman verran. Kahlaajapuoli hyytyi pieneen Lesser yellowlegs -parveen ja amerikansipiin. Pari metsäpysähdystä tuotti useita Red-eyed vireo'ita sekä yhden Solitary (= Blue-headed) vireo'n (Vireo solitarius), Connecticut warbler'in ja muuta peruskauraa. Seba Beachin kylä oli hiljainen lukuun ottamatta muutamaa chickadee'ta ja Blue jay'ta. Kylän kaatopaikalla ronkkui pari kymmentä korppia ja yli lensi Evening ja Rose-breasted grosbeak. Kalasääskiä näkyi päivän mittaan kolme.

Koska ajattelin kahlaajamuuton kaavan noudattelevan Suomen mallia, menin seuraavaksi aamuksi (18.6.) Beaverhill Laken itäpisteeseen. Hiljaista. Killdeer'in poikaset hämäsivät ohikiitävän hetken, koska ne olivat jo isoja ja niillä oli vain yksi rintavyö. Rantapolulla oli ison eläimen raato, joka osoittautui edesmenneeksi noutajatyyppiseksi koiraksi. Mahtavan muheva haju ja hulppea kärpäsparvi! Ruho ei valitettavasti ollut houkutellut paikalle siitä kiinnostunutta linnustoa, mutta järvellä kellui tuhansia sorsia, valtaosa sulkivia koiraita. Usean sadan yksilön voimin olivat edustettuina sini-, jouhi- ja lapasorsa sekä sinisiipi- ja amerikantavi. Harmaasorsia oli kymmeniä, sotkista runsas oli vain Redhead (sata). Amerikanavosetteja kahlaili kolmena parvena toista sataa, yksinäinen Willet pyyhkäisi pohjoiseen ja kolme Marbled godwit'ia tökki nokillaan lietettä. Jatkoin retkeä poikkeuksellisesti suoraan Elk Islandille. Tapasin lintuharrastajan, joka kaikista tähän mennessä tapaamistani kanadalaisista harrastajista poiketen ei vaikuttanut dudelta. Kävin hänen seurassaan Astotinilla ja tutkailimme muutamia suolätäköitä. Havaitsimme mm. seitsemän islannintelkkää ja Nelson's sharp-tailed sparrow'in (Ammodramus nelsoni) ja sain ohimennen pari kaunista potrettia sinisiipitavi-koiraasta.

Kokosin oheiseen taulukkoon eri ympäristötyypeissä kesäkuussa havaitsemani kymmenen tavallisinta tai helpoimmin havaittavaa lajia. Paloaukeilta ei ehkä saisi suurellakaan rytistyksellä saraketta täyteen; taulukossa ovatkin vain ne, jotka niiltä jonkinlaisella varmuudella tapaa. Toisaalta havu- ja sekametsät, kosteikot ja järvet ovat ympäristöjä, joissa saa helposti kasaan moninkertaisen lajimäärän. Muuttoaikoina kaikki ympäristöt - myös paloaukeat - toki ovat monin verroin kovempia ja lajikoostekin hieman toinen.

HAVUMETSÄT	LEHTIMETSÄT	SEKAMETSÄT	PALOAUKEAT
Gray jay	Black-capped chickadee	Black-capped chickadee	Black-backed woodpecker
Raven	Blue jay	American robin	Dark-eyed junco
American robin	Yellow warbler	Hairy woodpecker	Chipping sparrow
Black-capped chickadee	Downy woodpecker	Pileated woodpecker	White-throated sparrow
Yellow-rumped warbler	Red-eyed vireo	Ruby-crowned kinglet	-
Ruby-crowned kinglet	House wren	Red-eyed vireo	-
Pine siskin	Least flycatcher	House wren	-
Dark-eyed junco	Western wood-pewee	Tennessee warbler	-
Chipping sparrow	Ovenbird	Yellow-rumped warbler	-
White-throated sparrow	White-throated sparrow	White-throated sparrow	-
PREERIA JA PELLOT	KOSTEIKOT	JÄRVET	EDMONTON CITY
Red-tailed hawk	American coot	Killdeer	Ring-billed gull
Starling	Canada goose	Bufflehead	Rock dove
Eastern kingbird	Mallard	Mallard	Magpie
Mountain bluebird	Ruddy duck	Shoveler	Blue jay
Brewer's blackbird	Common snipe	Blue-winged teal	American crow
Tree swallow	Black tern	American wigeon	American robin
American crow	Red-winged blackbird	Lesser scaup	White-breasted nuthatch
Savannah sparrow	Yellow-headed blackbird	Redhead	Black-capped chickadee
Clay-colored sparrow	Common yellowthroat	Red-necked grebe	Chipping sparrow
Vesper sparrow	Swamp sparrow	Ring-billed gull	House sparrow

Päätimme perheen kanssa lähteä juhannuksen viettoon Albertan eteläosassa sijaitsevaan dinosauruspuistoon. Viime hetkellä kuitenkin sää alkoi näyttää turhan helteiseltä ja muutimme strategiaa. Lähtisimmekin territorion itärajalle, Cold Lakelle. Lähtöä edeltävinä parina päivänä kuitenkin sääennusteet alkoivat povata sateita ja kylmää, muttemme enää muuttaneet aikeitamme. Lähdimme Cold Lakelle perjantaina 20.6. pilvipoudassa. Matka sujui leppoisasti, pari pysähdystä tuotti kesälintuja muttei mitään hätkähdyttävää. Illansuussa Cold Laken teollisuusalueen työmaakentällä näkyi mukavasti erivärisiä harmaa-, kalifornian- ja rengasnokkalokkeja. Asustimme halvahkossa motellissa (koko porukalta 55 CAD yö).

Juhannuspäivä, lauantai, valkeni melko ankeana, mutta koska tänne saakka oli tultu, oli myös retkeiltävä! Lähdin matkaan yksin auringon noustessa - tai ainakin kalenterin mukaan aurinko nousi niihin aikoihin. Koko päivä oli tasaisen ja tuhruisen harmaa ja pääosan ajasta satoi. Onneksi motellilta oli vain kymmenisen kilometriä Provincial Parkiin, josta pääsi siten välillä helposti lepäämään ja kuivattelemaan sekä ottamaan perheenjäseniäkin mukaan sateeseen. Täysin vahingossa ajoin suoraan puiston parhaaseen warbler-paikkaan heti aamusta. Puiston pohjoisreuna on boreaalista seka- ja kuusimetsää, ja juuri täällä kävi aivan uskomaton kuhina eriväristen ihanuuksien suihkiessa ja siristessä ympärillä. Kävelin päivän kuluessa pariinkin otteeseen kolmisen km pitkän ulkoilupolun ja havaitsin kaikkiaan 16 lajia warblereita. Hienoimpina hetkinä ympärillä kuhki peräti kuusi maailmanpinnaa! Dendroica-lajeja havaitsin kahdeksan, joista uusina Chestnut-sided, Magnolia, Black-throated green, Blackburnian ja Bay-breasted warbler (vastaavasti D. pennsylvanica, D. magnolia, D. virens, D. fusca ja D. castanea). Nämä otukset ovat todella uskomattoman kauniita! Joukossa tanssahteli muutama American redstart (Setophaga ruticilla), Canada warbler (Wilsonia canadensis) ja Western tanager. Vireoita löytyi kolmea lajia, joista Philadelphia vireo (Vireo philadelphicus) oli minulle uusi, ja vain lajin näyttäytyminen kunnolla toi pisteen, siksi samanlainen sen laulu on kuin punasilmäisellä serkullaan. Lopulta näin kunnolla myös Tennessee warbler'in: toisin kuin muutama kymmenen aiemmin tapaamaani, tämä reagoi voimakkaasti pishingiin. Mahtava retkipäivä säästä huolimatta! - Seuraava aamu valkeni taas pilvisenä, ja päätimme lähteä hyvissä ajoin Edmontonia kohti, olihan matkaa noin 300 km. Pysähdyimme syömään Bonnevillessä ja katsomaan lintuja paikallisessa matkailuvaltissa, hienolla lintujärvellä nimeltä Jessie Lake. Varsinaista uutta ei näkynyt, mutta sorsia oli eri sulkimisvaiheissa sadoittain, amerikanvesipääskyt pörräilivät kortteikoilla, reilu kymmenen Purple martin'ia lepatti kovassa tuulessa pääskyjen mukana, ja mustatiiroja sekä Franklin's gull'eja lepatteli vesialueella kymmenittäin.

Kuun lopun retket jatkuivat kesäisinä. Viikonvaihteessa 28.-29.6. retkeilin dudetyyliin mm. Beaverhillillä. Paikan opastuskeskuskin oli nyt auki - linnuston seestyttyä kesän viettoon! Keskuksesta ei ollut suurta hyötyä, sain kuitenkin hyvän kartan järvestä. Retki tuotti ihan kelpo elämyksiä taas kerran. Erikoisin sattui eteläisen nk. Francis pointin parkkipaikalla, kun olin lähdössä jatkamaan matkaa. Paikalle kurvasi vanhalla Dodgella 60-70 ikävuodella ja kukkahameella varustettu rouva, joka kysyi haluanko kakkua. Nainen selitti täyttävänsä tänään vuosia mutta että ei "voinut kutsua ketään juhlimaan". Niinpä hän oli pakannut kakun autoon ja lähtenyt kiertelemään... Hän ei vaikuttanut itseään säälivältä, joten onnittelin häntä ja haukkasin (äitelää) kakkua. Retken myöhemmissä vaiheissa sain kuiriviklasta käsipisteen (pullus), piikkilankoja somistivat Bluebird'it ja Eastern kingbird'it. Jälkimmäiset näyttivät saapuneen oikeastaan vasta kesäkuun alussa? Aidantolppien pöntöissä asusteli pääasiassa Tree swallow'eita, Bluebird'eja ja varpusia. Punapyrstöhiirihaukat rundailivat aukeilla, järvellä oli tuhatkunta sulkivaa sorsaa sekä satoja Franklin's gull'eja, ja edellisreissulla löytämäni koiranraato haisi aivan uskomattoman voimakkaasti (pahalle). Retken erikoisin lintuhavainto koski kahta kosteassa peltopainanteessa ruokaillutta tundrahanhea. Kosteikkojen rannat kukkivat todella komeasti keltaisina. Heinäisillä preerioilla väriloisto oli keskimäärin vaatimattomampaa, mutta paikoin monivärinen kukkameri oli niissäkin kaunista katsottavaa.