KESÄKUU 2005
Koska toukokuu oli hurahtanut ilman kunnon retkiä, päätin lähteä Eeliksen kanssa katsastamaan muutaman keskeisen kohteen Edmontonin ja Wabamun Lake'n välillä 4.6. Linnusto kaupungin läntisen kaatopaikan ja Big Lake'n välillä oli jo kesäistä, vaikka mm. kerttulit olivat saapuneet mielestäni varsin myöhään. Altailla ja järvillä kelluskeli perussorsia (sini-, lapa-, jouhi- ja harmaasorsa sekä sinisiipi- ja amerikantavi) ja -sotkia (pikkulapa- ja amerikantukkasotka, Canvasback, Redhead) sekä kuparivartteja, kanadanhanhia ja amerikannokikanoja. Preerianaurulokit olivat liikkeellä satapäisinä parvina, muutama Forster's tern liikkui järvellä, mustatiiroja suhisteli edestakaisin, pari pelikaaniparvea kierteli kaiketi uusien pesimäpaikkojen toivossa. Rantaheinikossa lauloivat Lincoln's ja surisivat Savannah ja Le Conte's sparrow'it, muutama Common yellowthroat (naamiokerttuli) jauhoi sekin säettään. Tutkittuamme vähälukuisemmankin lajiston lähdimme Wabamun Lake'lle.
Wabamun'in kylän laiturin lähettyvillä kävi samankaltainen vesilintujen sutina. Kalasääsket pesivät tuttuun tyyliinsä voimajohtopylvääseen kyhäämässään risulinnassa. Hieman yllättäen kylällä hengaili kolme Common grackle'a, kuin jättimäisiä, valkosilmäisiä mustarastaita. Jatkoimme järven toiseen päähän Seba Beach'in pikkukylän rantaan, missä vesilintuja oli niukemmin mutta lokkeja paremmin. Muutama parvi kuusilokkejakin matkasi itään, kaikki toisen kesän puvussaan.
Jatkoimme burger-lounaan jälkeen Sundancen ja Keephillsin altaille, joilla hyvä lokki- ja vesilintumeininki jatkui. Kalatiira oli vuosipiste, muutama parvi pelikaaneja pulikoi laiskasti kurkkupussit tyhjinä. Western grebe'ja oli mukavasti, reilu 50, ja räiskin auton ikkunasta muutaman megapikselillisen (aiemmin olisi voinut sanoa "ruudun") lähelle eksyneestä amerikanharmaahaikarasta. Naamiokerttulit jauhoivat, pari amerikanhuittia vihelteli leppoisasti, Alder flycatcher huusi katteettomasti "Free beer!" ja punaolkaturpiaalit (Red-winged blackbird) särisivät. Lähdimme ajamaan pikkutietä nro 627 kohti Edmontonia. Eelikselle matka oli jo ollut pitkä, joten hän nukahti ja missasi hyvät vesilintumassat Longhurst Lake'lla (ei mitään erikoisempaa kuitenkaan).
Kuukausi oli melkoista duunihaipakkaa, sillä House River -projektia rahoittanut Alberta-Pacific halusi järjestää kokouksen-pari, ja lisäksi kävin kongressimatkalla 12.-17.6. Itäisessä Kanadassa, Quebec'in Aylmer'issa. Tältä pikkukylältä näkyy joen toisella puolen suurkaupunki Ottawa. Matka ei luonteensa vuoksi ollut mitään retkeilytykitystä, vaikkakin aivan hotellimme tuntumasta löytyi räikeänpunaisia kardinaaleja, kirkkaan keltaisen ja mustan kirjavia American goldfinch'eja sekä oranssi-mustia Northern oriole'ja. Kävimme joka ilta Ottawan puolella syömässä, koska (a) Aylmer'issa ei ollut paljoakaan vaihtoehtoja, ja (b) ei tarvinnut turvautua vaatimattomaan ranskan sanastoon. (Toki ryhmässämme ollut Colin Bergeron olisi hoitanut tilanteen.) Terasseilta oli leppoisa kuunnella outoa, vaimeaa kitinää " pit, pit, pit-pit-pit", joka osoittautui piippukiitäjien (Chaetura pelagica) ääniksi. Kanada-piste!
Lintumielessä leppoisin kongressipäivä oli kaatosateinen bussiretki 15.6. Eagle Forest -nimiselle puistoalueelle, jonne matkasimme vajaa kaksi tuntia. Edellisillan banketti vaati tietyn veronsa, mutta ukkonen, rankkasade ja äkäiset hyttyset virkistivät paatuneimmankin mielen. Täällä kuljimme puihin 5-20 m korkeudelle viritettyjä, 20 cm kapeita lankkupitkoksia pitkin turvavaljaisiin kiinnitettyinä ehkä kilometrin mittaisen reitin edes-takaisin. Kerttuleita oli metsissä yltä kyllin: Magnolia, Chestnut-sided, Blackburnian ja BT-green warbler'it olivat tutun kauniita, sainpa Kanada-pisteen uskomattoman upeasta Black-throated blue warbler'istakin (Dendroica caerulescens): koiras lauloi puskaan piiloutuneena "hiis-haas-hyys", piiskutin sille ja +2-kv lintu ampaisi saman tien vain reilun metrin päähän täysin avoimesti!
Quebec'in ja Ottawan jälkeen oli aika suunnata 21.-23.6. EMEND-alueille lähelle Peace River'ia. Kerttulit olivat täälläkin hyvin äänessä ja osin näkyvissäkin, vuosipiste Common nighthawk'ista ja erakkoviklosta. Hienoin hetki oli 22.6., kun sade taukosi hetkeksi ja komppasin mönkijätaipaleen perään kohti erästä kaukaisimmista pyyntipisteistä. Äkkiä parin metrin päähän ponkaisi pieni kanalintu ärhentelemään, ja lehahdellessaan edelläni se näytti lajityypillisen pyrstökuvionsa, mustien sulkien leveälti kellanruskeat kärjet: siinähän oli kauan odotettu ja vaikeaksi löydettäväksi osoittautunut Spruce grouse (Dendragapus canadensis), maailmanpiste!
Kuun lopun kunnolliset retket jäivät kahteen. Eelis innostui taas 26.6. lähtemään Big Laken ja läntisen kaatopaikan vesilintu- ja lokkiapajille, ja matka olikin näiden ryhmien suhteen mainio. Eritoten California gull'eja oli sadoittain eri puvuissaan. Vain joku satunnainen yksilö oli vielä täysin (hyvin kuluneessa) nuoruuspuvussa, lähes kaikilla toisen kesän linnuilla selkä, hartiat ja keskimmäiset siiven peitinhöyhenet oli vaihdettu harmaisiin. Tertiaalit, iphit, pienet peitinhöyhenet ja siipisulat olivat kuitenkin kuluneen vaaleanruskeita. Havaitsimme lokkien ohella jo mukavasti poikueitakin: härkälinnuilla, amerikannokikanoilla, mustakurkku-uikuilla, harmaa- ja sinisorsilla sekä Redhead'eilla oli untuvapalloja ravinnonhaussa. Big Lake'lla lauloi tuttuja rantojen lintuja: naamiokerttuli, amerikanhuitti, Le Conte's, Savannah ja Clay-colored sparrow, muutama Least flycatcher, Yellow warbler sekä vuosipiste Warbling vireo. Retkemme parhaita haviksia olivat myös Pied-billed grebe'n poikue (kolme lähes ad-kokoista jässikkää), muutama Cedar waxwing ja Edmontonissa harvalukuinen Gray catbird.
Kuun viimeisenä kävin Pat Marklevitz'in kanssa katsomassa Big Laken pohjoisella luhdalla yöhaikarakoloniassa pesiviä jalohaikaroita (Egretta alba). Merkittäväksi lajin tekee se, ettei se Patin mukaan ole aiemmin pesinyt Albertassa (ainakaan menestyksellisesti) ja realistisemmat odotukset olivat kohdistuneet muutamaan eteläisen Albertan parhaista kosteikoista. Siinä haikara kuitenkin pönötti pesällään, ja kohta vierelle lehahti toinenkin selkähöyheniään esittelemään. Mikäpä oli siinä hyttysiä ruokkiessa!