LOKAKUU 2004

Lokakuu oli pääosin talvinen. Pysyvä (?) lumi saatiin jo 16.10. Silti hyviä lintuja riitti kuun lopulle. (Olisi vain ehtinyt retkeilemään enemmän!)

Kuun alun paras retki oli 3.10. Birch Lakelle, noin 120 km Edmontonista itään. Järvi on isohko, matala ja kerää toisinaan kahlureita. Irtoaisiko suippopyrstösirri? Noudin Simon Slater'in retkiseuraksi emäsika-aikaisin, joten saavuimme pelipaikoille hyvissä ajoin. Järvellä ja lähipelloilla oli kasapäin hanhia: arvioimme lietteiltä ja pelloilta 35.000 lintua, pääosin lumihanhia. Kurppeloita ja vikloja oli edelleen hyvin. Onnistuimme myös näkemään muutaman amerikan- ja tundrakurmitsan, palsa- ja bairdinsirrejä sekä amerikanavosetteja. Paikoitellen havaitsimme myös satojen yksilöiden lapinsirkku- sekä kymmenien lintujen tunturikiuru- ja tuhkakirvisparvia. Metsänreunoilla, pihoilla ja peltojen laiteilla oli kymmenittäin punarintarastaita, tummajunkkoja ja American tree sparrow'eita. Siellä täällä oli vielä helppo nakki nähdä keltaperäkerttuleitakin. Varsinaisia viivyttelijöitä lienevät olleet näkemämme nuori Sandhill crane ja Western meadowlark. -- Palasimme Edmontonia kohti käymällä Hastings ja Southern Cooking Lake'illa. Jälkimmäisellä kävimme alkuun lentokentän vesitasolaiturilla, mistä löysin osmankäämikössä kärvistelleen Marsh wren'in ja selältä kaksi pilkkaniskaa. Lapasorsa oli hämmästyttävän runsas, noin 700 yksilöä.

Ennen kuun puoltaväliä tein lyhyempiä retkiä lähinnä eri puolille Edmontonia. Hanhikerääntymät lienevät olleet parhaimmillaan; etenkin kanadalaisia näki helposti tuhansia. Erotin niitä kolmea tyyppiä: "normaaleja" (isoja, pitkäkaulaisia ja vaaleahkoja), "pieniä vaaleita" (kooltaan ehkä 3/4 isosta, väritykseltään kuten isot, mutta kaula lyhyt ja paksu sekä poski-leukalappu kapea) sekä "pieniä tummia" (habitus kuten edellisellä, mutta leukalappu hieman isompi; hieman sinisorsaa isompi, hyvin tumma, rinta ja vatsa tumman kuparinruskeat). Myös lokkeja oli ehdittävä katsomaan, ja kaatopaikkareissut palkittiin muutamalla thayerilla (joista yksi mahdollinen vanha). Piharuokinnan viritin lasten kanssa jo 1.10., ja kuun loppuun mennessä meillä oli ilonamme muutama junkko, tiaisia, nakkeleita, 25 varpusta, 7 Pine siskin'ia, pari Blue jay'ta ja harakoita.

Lumien myötä maisema hiljeni paljon. Lokkeja näkyi kuitenkin päivittäin, etenkin rengasnokkia. Hyvä muutto sattui Eeliksen ja minun osalle 17.10., jolloin etenevä lumikuuro työnsi Big Lakella editsemme (klo 15.15-17.00) kaikkiaan 1710 delaa, 1100 lajilleen määrittämätöntä lokkia ja 8 amerikanharmaata. Selällä kellui lisäksi hulppeat n1800 nokikanaa, n1700 amerikanhaapanaa, n400 Redhead'ia sekä n220 muuta vesilintua! Lumisia osmankäämiköitä partioi muutama sinisuohaukka, ja viisi piekanaa lekutti pelloilla myyrien toivossa.

Viikonvaihde 23.-24.10. oli linnustollisesti ihana, mutta ilmaltaan talvisen hyytävä. Lauantaina kävimme perheretkellä Edmontonista noin 60 km kaakkoon olevalla Miquelon Lake'lla. Teemana ei ollut tykittää lintuja, vaan ainoastaan käydä uudessa paikassa ja viihdyttää lapsia. Ennen varsinaista lähtöä poikkesimme 112. streetin Tim Hortons'illa. Havaitsimme kuppilan ikkunasta lähipuussa istuneen Townsend's solitaire'n! Ajomatkalla poimimme tienposkesta American tree sparrow'eita, yhden Savannah sparrow'in, useita piekanoita ja 13 tunturikiurun parven. Itse järvellä kanadanhanhi-, sorsa- ja sotkamassat olivat mahtavia. Vastaavat yksilömäärät olivat 1250, 940 ja 390. Lisänä tulivat n2500 määrittämätöntä vesiäistä, n400 kuparivarttia, 250 nokikanaa, n20 uikkua ja 55 pikkujoutsenta. Jäiseltä hietikolta löytyi yllättäen myös hieman kahlaajia: 10 avosettia, yksi pulmus- ja kaksi palsasirriä. Ilta kruunaantui kekoaan innokkaasti rakentavan majavan katseluun.

Sunnuntaina 24.10. retkeilin Eeliksen kanssa. Aloitus Southern Cooking Lake'lla oli vaisu: järvi oli tyystin jäässä! Vain muutama korppi ja pari piekanaa käkki aukeilla. Parvi joutsenia (20) matkasi etelään ja laskeutui hetkeksi jäälle. Sitten -- ei mitään. Lähdimme Hastings Lake'lle, vaikka vaivasi, että sekin olisi ummessa. Pelko oli aiheeton. Melko tyynellä järvellä kellui karkeasti 7500 vesilintua. Pääosassa olivat lapasorsa, pikkulapasotka, tavallinen ja pikkutelkkä, amerikannokikana sekä kuparivartti. Löysimme myös mm. 28 harjakoskeloa, 54 islannintelkkää, n90 pikkujoutsenta, mustakaulauikkuja, härkälintuja, merimetsoja ja n250 kuusilokkia. Kaikkea tätä vartioi useita valkopäämerikotkia, pari piekanaa ja sinisuota. Tämä ei olisi ollut mahdollista "sallitusta" paikasta järven länsipäässä. Kävimmekin härskisti yksityisillä, talven hiljentämillä mökkirannoilla järven kaakkoisnurkassa. Lisäsimme havaintovihkoon merkinnät jäisissä rantasomerikoissa uurastavista 7 iso- ja 2 pikkukeltajalasta, 5 taivaanvuohesta ja yksinäisestä palsasirristä. Äkkiä alkoi pieni rengasnokkalokkien muuttoryntäys. Laskin kolmessa vartissa 545 lintua, kaikki länteen. Kaksi amerikanavosettia painalsi ylitsemme! Tavaroita autoon pakatessani silmäkulmassa vilahti läheltä mennyt pieni vaalea. Kädessä sattui olemaan kamera; etsimen läpi katsoessani ja hätäiset kuvat räiskiessäni ehdin toteamaan linnun tiiraksi. Varsinainen määritys jäi viikon kehitysajan päähän.

Digirunko on ollut jo kuukauden puhdistettavana, koska valotuskennoon oli päässyt jotain (pöly- tai noki-) hiukkasia. Sillä aikaa on diafilmiä tullut valotettua yli 20 rullaa. Nikonin "4-8 viikon" huoltoaika on kohtuuton ja törkeän hintainenkin. Marraskuun alussa (eli nyt) tiesin, että asiakasta veloitettiin valmistusvirheestä (s.o. epäonnistunut rungon sisäosien suojaus) reilu 100 dollaria.