LOKAKUU 2005

Kuukausi oli säiden puolesta lämmin, yöpakkasia oli oikeastaan vain kuun lopussa. Lunta ei nähty. Valitettavasti sää ei mitenkään näkynyt linnustossa, vaikka mm. tyrnit ja pihlajat rehottivat marjanvärisinä. Muuttavatko kanadalaiset linnut kalenteri taskussa, kun eivät tunnu säästä ainakaan viivyttelymielessä piittaavan? Samalla tavoinhan täällä on talvisin hiljaista, tosin siihen arvelisin olevan syynä lyhyen asutus- ja ruokintahistorian.

Kuun alussa retkeilin Edmontonin lähijärvillä. Etenkin vesilintujen laskeminen oli hikistä puuhaa. Kiersin 2.10. koko Big Laken ja tarkastelin vesialuetta vajaasta kymmenestä katselupisteestä. Saldona oli mm. n4000 amerikannokikanaa, n400 jouhisorsaa, n2100 harmaasorsaa, n500 sotkaa (peruslajit), yli 50 uikkua (5 lajia) ja satoja muita vesilintuja. Yksinäinen nuori mustatiira, lapinharakka ja vanha valkopäämerikotka olivat parhaimmistoa. Vastaavia summia oli jo löytynyt edellispäivänä Southern Cooking Lake'lta, mm. amerikannokikana n550, telkkä n450, pikkutelkkä n900, harmaasorsa n800 ja lapasorsa n650. Yksi spatuloista oli tertiaaleja ja siipien peitinhöyhenkenttää lukuun ottamatta albiino, vain vatsalaikku erottui heikosti harmaana. Albiinot saattavat täällä olla tavallisempia kuin Suomessa; tutuimmat ovat kampuksella pyörivä harakka ja ruokinnallamme käyvä osin valkoinen varpunen. Lisäksi mm. näin vuosi-pari sitten albiinon härkälinnun.

Lokit runsastuivat kaatopaikkojen tuntumassa. Läntisen kaatopaikan kupeessa (170 st x Yellowhead Trail) oli 2.10. sata rengasnokkalokkia, mutta 22.10. jo 400. Paikalla oli 19.10. mm. kaksi eskimolokkia ja ilmeinen sini- ja mustasorsan hybridi. Linnun puku oli kauttaaltaan mustanruskea, siipileilistä puuttui valkea, nokka oli keltainen, kellanruskeassa päässä oli vihertävää hohtoa etenkin poskilla ja niskassa. Kaupungin kaatopaikalla taas oli 5.10. peräti 1400 rengasnokkaa sekä sata kalifornian- ja sata amerikanharmaalokkia. Kuun puolivälissä (15.10.) summat olivat enää vastaavasti 700, 150 ja 300. Tällöin massaa somisti kaksi eskimolokkia. Kävin taas paikalla Eeliksen kanssa 23.10., jolloin summat olivat edelleen hienoisessa laskussa (650, 50 ja 50), mutta joukossa oli nyt nuori isolokki.

Wabamun Laken tuntumassa oli elokuussa sattunut vakava junaonnettomuus, jossa öljyä ja muita kemikaaleja kuljettanut tavarajuna oli kaatunut. Jälkiä siivottiin yhä 19.10. Järven itäosa oli käytännössä saastunut: rannoilla oli mustaa muraa, siivoajia turvahaalareissaan kuljeskeli rannoilla kymmenittäin. Erikoinen ratkaisu oli Sundancen voimalan laskuojan vieressä styroksilautoilla kelluneet viitisen suojahaalariin ja turvaliiveihin puettua nukkea, joiden tarkoitus lienee ollut pitää vesilinnut kaukana rannoilta. Järvellä oli ilmeisesti turvallisuussyistä kalastus-, metsästys- ja veneilykielto. Myöskään Wabamunin kylän laiturille ei ollut pääsyä; siitä oli tehty öljyntorjujien tukikohta ja varasto, jota vartioitiin tiukasti.

Wabamunilla oli kuitenkin paljon lintuja. Kiersin 19.10. koko järven vesilintuja laskien, samoin tutustuin Keephillsin alueeseen ensi kertaa koko syksynä. Vesialueen ollessa ihmisille pannassa näytti, että etenkin kuikka- ja uikkulintuja oli tolkuttomasti. Kuinka moni on nähnyt 23 immerin parven kalastelemassa koskelomaisesti? Tässä summia, parhaat lajit lihavoidulla:

Species	Scientific	Keephills	Sundance	Wabamun	Summa
Common loon	Gavia immer	-	-	92	92
Pacific loon	G. pacifica	-	-	1	1
Loon sp	G. sp	-	-	49	49
Red-necked grebe	Podiceps grisegena	-	-	20	20
Slavonian (Horned) grebe	P. auritus	3	-	45	48
Slavonian/Black-necked grebe	P. auritus/nigricollis	-	-	6	6
Western grebe	Aechmophorus occidentalis	14	18	99	131
Tundra swan	Cygnus columbianus	133	42	-	175
Trumpeter swan	C. buccinator	8	5	-	13
Canada goose	Brana canadensis	260	150	-	410
Mallard	Anas platyrhynchos	280	160	20	460
Gadwall	A. strepera	70	80	40	190
Pintail	A. acuta	60	25	-	85
American wigeon	A. americana	450	-	155	605
Green-winged teal	A. carolinensis	40	-	-	40
Surf scoter	Melanitta perspicillata	-	-	5	5
White-winged scoter	M. fusca	-	-	5	5
Scoter sp	M. sp	-	-	4	4
Ruddy duck	Oxyura jamaicensis	-	8	-	8
Lesser scaup	Aythya affinis	35	500	60	595
Greater scaup	A. marila	-	-	4	4
Redhead	A. americana	40	600	-	640
Canvasback	A. valisineria	-	60	-	60
Ring-necked duck	A. collaris	125	165	95	385
Goldeneye	Bucephala clangula	-	45	100	145
Barrow's goldeneye	B. islandica	-	1	-	1
Bufflehead	B. albeola	120	75	150	345
Hooded merganser	Mergus cucullatus	-	7	7	14
Goosander (Common merganser)	M. merganser	-	-	14	14
Red-breasted merganser	M. serrator	-	-	2	2
American coot	Fulica americana	900	310	830	2040
Bonaparte's gull	Larus philadelphia	1	11	26	38
Ring-billed gull	L. delawarensis	1	-	10	11
American herring gull	L. smithsonianus	-	-	4	4
Forster's tern	Sterna forsteri	-	-	2	2
Bald eagle	Haliaeetus leucocephalus	1	-	-	1
Evening grosbeak	Coccothraustes vespertinus	-	-	4	4
Song sparrow	Melospiza melodia	-	-	1	1
American robin	Turdus migratorius	-	-	26	26
Bohemian waxwing	Bombycilla garrulus	-	-	210	210
Cedar waxwing	B. cedrorum	-	-	1	1

Yksi kaikkien aikojen hienoimmista -- monessakin mielessä -- oli 8.-10.10. ajoitettu matka Saskatchewan'iin. Pohjustin retkeä etsimällä netistä tietoa Whooping crane -haviksista ja potentiaalisista paikoista. (Tuosta juontuukin matkan kohdelaji!) Hakutulos oli heikko, mutta useat nettisivut mainitsivat 4-5 kosteikko- ja avomaa-aluetta ympäri Saskatchewan'ia. Lintuja oli aiempina vuosina havaittu vähän, yleensä yksin tai perhekuntina, kuten lajilla muutolla on tapana. Viranomaisten ylläpitämä "Whooping crane hotline" oli minusta lähinnä vitsi: nauhoitettu viesti vain tylysti pyysi ilmoittamaan havikset piipin jälkeen! Matkamme suuntautui ensi sijassa kohteeseen, joka mainittiin kaikilla nettisivuilla: Last Mountain Lake. Kohteessa on opastuskeskus, joka käydessämme oli kuitenkin kiinni. Kukapa virkamies viikonloppuaan turisteja avittamalla tärväisi! No, onneksi matkaa suosi erinomainen syyssää, joten reissu oli lapsillekin hauska. (Hillan mielestä parasta oli paluumatkan motellin vesiliukumäki.) Mahdollisuudet kohdelajiin olivat heikot, mutta hanhia luultavasti tulisimme näkemään niin että soi.

Käytimme 8.10. useita tunteja retkeilemällä Albertan puolella olevalla Birch Lake'lla. Havaitsimme kohtalaisesti kahlaajia, mm. 14 amerikankurmitsaa ja muutaman sata pulmussirriä ja kurppeloa. Kaksi lyhytnokkakurppeloa taisivat olla paikan harvinaisuudet. Järvellä notkui myös vajaa kymmenen valkopäämerikotkaa, joista yksi oli maakotkamaisesti kuvioitu lukuun ottamatta valkovoittoista päätään ja valkoisia kainaloitaan. Valkean pyrstön kärki oli ohuelti musta, alaperä kellertävä ja käsisulkien tyvellä oli laajat, valkoiset "aquila"-laikut. Lintu näyttäytyi ensin vain lyhyen hetken, jolloin mielikuva oli lähinnä sekava! Järven länsipäässä oli karkeasti 20.000 lumihanhea. Hietakurkia painatteli isoina parvina etelään, muutama piekanakin suuntasi sinne. Eräälle rannalle suunnatessani loikin aluksi piikkilangan yli ja ylitettyäni ison niityn huomasin sonnin, joka kääntyi hitaasti kohti. Utelias vai aggressiivinen? En kokenut, että asiaa olisi kannattanut selvitellä enempää, vaan suuntasin lyhyintä reittiä piikkilangan yli (oman kulkusuunnan säilyttäen). Kohdassa oli laaja suo, ja matalat kengät kastuivat saman tien, samoin kohta housut, takinliepeet ja osa optiikasta. Rantaan päästyäni en nähnyt oikein mitään, ja kamerastakin loppui akku juuri, kun olin saanut toisen lyhytnokkaisista kurppeloista tähtäimeen...

Matka preerian halki Saskatooniin ja edelleen Last Mountain Lake'lle oli etenkin hanhimielessä hurja. Hanhimäärät olivat selvästi komeampia kuin Albertassa koskaan (lue: minun retkilläni). Tuhatpäisiä hanhiparvia velloi sänkipelloilla, järvillä ja taivaalla. Retken valkeiden hanhien summa oli karkeasti 120.000, lisäksi noin 6000 kanadan- ja tuhat tundrahanhea. Värimuotosuhteetkin tuntuivat erilaisilta kuin Beaverhillillä aiempina vuosina, joten laskin 500 yksilön otoksen tarkkaan. Tuloksena oli 360 klassista lumihanhea, 100 "sinihanhea" (joista viitisen välimuotoista) ja 40 rossinhanhea. Toisin sanoen tummia oli enemmän mutta rosseja vähemmän kuin (oman kokemukseni mukaan) Albertassa. Hanhien lisäksi Last Mountain Lake'lla 9.10. havaitsimme tuhansia hietakurkia. Matka olikin todellista isojen lintujen juhlaa, jonka helmiä olivat mm. vanha maakotka 6.10. Young'in kylällä sekä useat valkopäämerikotkat, sinisuohaukat ja piekanat. Last Mountain Laken suojelualueella 9.10. velloi myös sadoittain lapinsirkkuja, ja yksinäinen Prairie falcon näyttäytyi lyhyesti.

Matkan tavoite oli kuitenkin Whooping crane huolimatta kehnosta menestyksestä onkia nuotteja. Oltuamme 9.10. muutaman tunnin Last Mountain Lake'lla olimme havainneet tukuittain vesilintuja ja hietakurkia, muttemme juuri mitään erityisempää. Useampi valkoinen pellonreunassa häämöttänyt hahmo oli osoittautunut kieltotauluksi; väreilyn vuoksi ja tarkkaan tapittaessa ne näyttivät liikkuvan ja "ojentelevan kaulaansa". Tämäkö oli parasta mihin pääsisimme? Ei ollut edes varmuutta, kannattaisiko aikaa tuhlata hietakurkiparviin vai yrittää tarkistaa niin monta kosteikkoa kuin ikinä ehtisi. Iltapäivällä olin jo yhdestä "valkoisesta taulusta" niin varma, että pakkasin perheen autoon ja ajoin suojelualueen vastareunalle usean kilometrin päähän. "Taulu" ei kuitenkaan näyttänyt liikkuvan, vaikka ympärillä olevat hietakurjet tanssivat ja pyrähtelivät, joten fiilis laski nopeasti. Hakemisen jälkeen löysimme tien, jolta saattoi hallita osan suojelualueen vastapuolelta näkyneistä niityistä. Yllätyin, kun yksi kurkiparvi ronkotteli vain kilometrin-parin päässä, ja hetken väreilyssä tanssivaa harmaatakkiporukkaa tapitettuani ja lähempänä oleviin puskiin verrattuani olin varma, että "valkoinen taulu" liikkui hitaasti. Taas kaikki autoon ja puolisen kilometriä kohtaan, jossa tie oli kohollaan, putki pystyyn. Nyt ensi vilkaisu toi varmuuden: katsoimme Whooping crane'a (Grus americana), yhtä maailman harvinaisimmista ja uhanalaisimmista lintulajeista! Valkoinen yleisväri oli hohtava, aivan toisenlainen kuin tunturipöllö, joka näyttää minusta kauempaa pikemmin vaaleanharmaalta. Mustat koivet, valtava koko, punaisen ja mustan somistama pää... Lähdin jalan kuvaamaan; parvi lähti reilun puolen kilometrin päästä lentoon, rarikurki putosi kosteikkoalueelle ja katosi saman tien. Odoteltuamme puolisen tuntia se nousi ja palasi takaisin alkuperäiselle paikalle hietakurkien mukana. Upea preerian ilta: aurinko oli laskemassa, lämmintä ja tyyntä, heinikot hohtivat kellanruskeina. Hietakurkia muutti siinä patsastellessa ja tyytyväisyyttä uhkuessa SE-SW klo 15:30-16:50 yht. 5100; vanha, renkaaton Whooping crane putkessa, jossa 60-kertainen suurennus...