MAALISKUU

Alkuun pahoittelut lintukuvien puuttumisesta -- maaliskuussa tuli kuvattua vajaa rulla, joka sekin on vielä kamerassa... Ohessa Hillan tekemä Kalliovuori-aiheinen fiilistely. Kuun alku oli viimevuotiseen tapaan lintuköyhää, mutta nyt myös retkeily joutui hieman taka-alalle. Työhuoneen ikkunasta alkoi kuitenkin pitkän tauon jälkeen näkyä tilhiparvia. Missähän olivat luuhanneet? Lumi suli vauhdilla ja lämmöt pysyttelivät nollan tienoilla; seikat latasivat odotuksia maaliskuun Edmonton-päivälle. Palautuksena arkeen kävin kuitenkin perheen kanssa 13.3. linnustollisesti laihalla retkellä Hawrelak Park'issa.

Maaliskuun Edmonton-retki koitti 14.3. Samana päivänä oli kaupungilla myös St. Patrick's Day'n paraati. Irkkumeininki jäi vähiin, sillä täytyi keskittyä retkeilyyn. Herätys aamuyöllä 4.45, ikkunanäkymä kertoi päivän valkenevan pilvisenä, tuulisena ja viime päiviin verrattuna myös kylmänä. Silti perinteikkäät kahvi, omenamehu ja juustoleivät valmiiksi ja baanalle. Ajoin campukselle Faculty Club'in edustalle ja viheltelin noin 10 min rekan peruutusääntä. Olin jo aikeissa lähteä, kun kuului yksittäinen "hyyp". Ulkoilijan jäynä? Ei kai kukaan pimeässä... Vihelsin vielä, vastaus kuului uudelleen ja kohta lähipuusta sarjana "pyy pyy pyy pyy, pyy pyy pyy...". Retki alkoi maailmanpisteellä, Saw-whet owl (Aegolius acadicus)!

Ajoin kaupungin etelälaidalle, mutta ehkä aamu ehti valjeta liikaa tai tuuli haittasi, sillä varmana pitämäni huuhkaja petti. Sitä vastoin 6.30 mennessä olin jo havainnut mm. urpiaisen, harakan ja kirjosiipikäpylinnun. Huristin 170 st x 41 SW avenuelle, auto parkkiin ja jaloittelemaan. Lintuja oli liikkeellä jo hyvin. Tilhet, urpiaiset, tiaiset ja nakkelit olivat vauhdissa. Yli lensi neljä pulmustakin. Piharuokinnalta löytyi kaksi junkkoa ja isosta urpiaisparvesta odotettu tundraurpiainen (kolme yksilöä). Kottaraiset karjatilalla olivat enentyneet (nyt 80), pulut pysyivät tutuissa lukemissa (30).

Lähdin pohjoiseen klo 7.50, ja poimin vauhdissa kolmen kanadanhanhen kiertelevän parven. Kevät! Saavuttuani Whitemud Creek'iin söin eväitä ja lähdin kävelemään jokivarteen. Tilhiä vyöryi isoina parvina, tiaiset olivat vauhdissa, Pileated woodpecker rummutti kuuluvia sarjoja. Huomasin eräässä kuolleessa männyssä tikan, jonka selkä näytti aika tummalta. Kunnon katsastus kertoi siinä olevan mustaselkätikan. Kulospesialisti oli saapunut cityyn pörräämään! Lähistöltä hoituivat myös Hairy ja Downy woodpecker. Boreal chickadee'ta sain yrittää kauan, mutta lopulta löytyi isohko tiaisparvi, jossa niitä oli useampia. Puoli kymmenen aikaan, auringon pilkistäessä, koin aamun erikoisimman hetken. Lähistöltä nimittäin kuului Barred owl'in helposti tunnistettava soidinhuuto, johon vastasi toinen yksilö matalalla, haukkuvalla puputuksella. Liekö lähellä rähissyt harakka tai kätköjään hakeva orava yllättänyt päivälevolla olleen pöllön?

Whitemud'ista rundaamaan Grand View Heights'iin ja Belgraviaan. Tilhimassoja lainehti siellä täällä, mutta vain harvat parvet laskeutuivat pihlajiin syömään. Periaate "mahdollisimman paljon ulkona ja vähän autossa"; päätin taas kävellä. Päätös tuottikin nopeasti erillisen kuuden Cedar Waxwing'in parven. Eipä tarvitsisi enää tänään silmät siirottaen tuijotella (useimmiten yksilajisia) tilhiparvia!

Lajistoa oli jo niin hyvin, että ajoin viljasiiloille katsomaan puluja. Tilhiä lappoi täälläkin (pohjoisesta), laskin pari tuhatta. Päivän töyhtöpääsaldo oli jo moninkertainen. Puolilta päivin siilon editse lensi yllättäen neljä lokkia! Nopea tilanne sekaannutti pasmat siinä määrin, että jouduin tyytymään "harmaalokin näköisiä" -määritykseen. Olisiko kaatopaikalla lisää? Auto käyntiin klo 12.15, ei ainuttakaan petoa. Ensin Gold Bar Park'in sulalle: sinisorsia sekä muutama kymmenen paikallista ja kiertelevää kanadanhanhea. Nuori kanahaukka korppien jahtaamana, satojen yksilöiden tilhiparvia.

Kaatopaikka vaikutti alkuun hiljaiselta. Sinisorsat olivat paikallaan, muutama kanadalainen pitkäkaula honkotteli joukossa. Telkkä, päivän ensimmäinen! Siirryin tuttuun ruderaattirinteeseen, vanhasta kohdasta pölähti (nyt vain) kaksi peltopyytä. Muuta ei löytynyt, joten ajoin kinoksia, mutaa ja huonokuntoista tietä uhmaten täyttömäelle. Syksyn hyvältä ruderaatilta näytti lennähtävän pikkulintu. Liekö tuttu Harris's sparrow? Lähdin perään, mutten löytänyt mitään, kunnes näin sirkkumaisen linnun lennähtävän takaisin löytöpisteeseen, äännellen samalla ohuesti "tist". Ääni ei kuulostanut oikealta ja koko vaikutti "Zonoja" pienemmältä. Pitkän kyttäilyn ja komppaamisen jälkeen lintu nousi hierakan nokkaan ja osoittautui American tree sparrow'iksi. Tietääkseni laji ei talvehtinut täällä; varmaan siis jo muuttanut. Staijasin hetken, muutama pieni kanadanhanhiparvi, ja aktiivisesti täytettävällä kasalla leijui lokkeja. Sinne! Kotitalousjätealueella norkoili yhdeksän upeaa, juhlapukuista kalifornianlokkia ja vanha rengasnokka. Päätin vielä ajaa alas jokivarteen. Auto juuttui kinokseen, mutta katsoin kuitenkin ensin linnut (periaate "First things first"): kymmeniä kanadanhanhia ja vähintään 32 kalifornianlokkia lisää. Irrottamaan autoa: puunrankoja vipuna käyttäen sain hädin tuskin liikutettua Escortia. Flunssa tuntui muutenkin vieneen voimat. Joku kauhakuormaajalla ajanut työmies tuli kyselemään, miten menee, kommentoin "Well, could be worse" ja selitettyäni tilanteen irrotimme auton työntämällä. Kiireesti nolona ulos kaatopaikalta! Kävin vielä katsomassa jokivartta Yellowhead Trail'in (tie nro 16) alta, mutten havainnut uutta, ja klo 15.15 suuntasin autopesuun. Päivän lajilista kohosi komeisiin lukemiin: 34 lajia! Kevät oli virallisesti tullut. Statistiikka Edmonton-retkien osalta tähän asti: keskiarvo 54 lajia/retki, 11 lajia havaittu kaikilla retkillä, 48 lajia havaittu vain kerran.

Myöhemmin maaliskuussa kevät jatkoi rynnistystään pienten lumisade-takapakkien liiemmin haittaamatta. Tilhiä liikuskeli kaupungilla jättiparvina, ja pihlajat saivat lopulta ansaitsemaansa kyytiä. Lintulautamme hiljeni: vain muutama chickadee ja varpunen jaksoivat pitää fiilistä yllä. American crow't, kotoisesti varikset, saapuivat kuun puolivälissä ja tekivät raakunnallaan maisemasta keväisemmän. Kalifornian- ja rengasnokkalokit runsastuivat etenkin jokivarressa, ja jälkimmäisiä ilmaantui lajityypillisesti muutamille jalkapallokentillekin. Kanadanhanhia törähteli isoina laumoina. Kävin Wabamunilla 27.3. Eeliksen kanssa, kanukkeja oli vähintään toista tuhatta. Alkumatkasta sää oli kelvollinen, joskin tuuli kova. Näimme kymmenen valkopäämeri- ja yhden maakotkan, sinisuo- ja punapyrstöhiirihaukan. Sateen alettua havaitsimme enää pääosin vesilintuja, jotka vedenpitävinä eivät sateesta piitanneet. Sotkat ja sorsat olivat runsastuneet Keephillsillä, havaitut kuusi lapasotkaa ilahduttivat. Harmillisesti aivan kuun lopussa tuli kesäinen lämpöaalto yli +20 asteineen, mutta tuon jakson oleskelin Forestry Centre'ssa EMEND-workshopissa kellarikerroksessa...