MARRASKUU 2004

Kuukausi jatkoi siitä, mihin lokakuu jäi. Toisin sanoen oli edelleen talvista, ja linnusto sen kuin köyhtyi. Lumet tosin sulivat lähes kokonaan ennen kuun loppua, ja pakkasetkin jäivät vaatimattomiksi. Havaitsin myös katkaisseeni 300 lajia Kanadassa (s.o. Alberta ja B.C.). Katkaisulaji oli monellakin tapaa merkityksellinen, 19.9. Victorian lähellä havaittu tornipöllö!

Kuun alussa näkyi vielä yleisesti rengasnokkalokkeja ja junkkoja. Muu muuttolinnusto näytti kaikonneen, ellei niitä käynyt tosissaan potkimassa tietyistä paikoista. Näistä paikoista hieman enemmän.

Kuun alussa (2.11.) Edmontonin itäreunalla oleva Hermitage Park käsitti pienen sulan altaan, hyvän ruokinnan ja kiintoisan jokivarren. Altaalla kökötti nuori harmaahaikara ja vedessä jonkin verran vesilintuja. Rantaheinikosta lennähti taivaanvuohi! Joella kalasteli merimetso, harjakoskelonaaras näyttäytyi. Ruokinnalla taas piilottelivat valkokurkku- ja juovapääsirkku sekä American tree sparrow.

Edmontonin kaatopaikka hiipui aika pian. Vielä 4.11. hoidin paikalta syksyn toisen isolokin (1-kv) ja kepitin oikean harvinaisuudenkin, nuoren Mew gull'in. Samaan aikaan kasoilla riehui myös 320 rengasnokka-, 5 kalifornian- ja n60 amerikanharmaalokkia sekä useampi eskimolokki (1 ad 5 1-kv). Käynti 9.11. oli huomattavasti hiljaisempi: vaatimattomat kaksi thayeria, yksi amerikanharmaa- ja 32 rengasnokkalokkia. Lauhdealtaalla puhdisteli itseään seitsemän isokeltajalkaviklon parvi, miellyttävä yllätys. Visiitillä 21.11. lokkeja ei ollut ainuttakaan. Onneksi sentään taas lauhdealtaassa tonki lietteitä kolme amerikantylliä.

Perheretkeily on aina kova juttu. Kävimme 6.11. tarkistamassa, että Miquelon Lake oli jäässä (no, pienessä sulassa oli kaksi telkkää ja niitä vahtimassa vanha valkopäämerikotka). Jatkoimme täältä Hastings Lakelle toteamaan, että sekin oli menossa umpeen kovaa vauhtia. Ajoimme suoraan kaakkoisille mökkirannoille. Ehkä kolmannes järvestä oli jo ummessa, mutta vesilintuja vielä hyvin. Summia: telkkä n600, kanadanhanhi 470, pikkulapasotka 200 ja kuparivartti 80. Muita vesilintuja löytyi kaikkiaan n310, joista seitsemän allia, lapasorsa ja neljä pilkkaniskaa. Järven laitapuissa kökötti seitsemän valkopäämerikotkaa. Jonkinlaista survival-retkeilyä oli myös 14.11., jolloin kävin lasten kanssa Edmontonista n. 150 km päässä Pigeon Lakella. Järvi oli tietenkin melkein kokonaan jäässä, mutta sulissa käkki vielä kanadanhanhia, telkkiä, sinisorsia ja jokunen muukin laji.

Wabamun osoittautui jälleen oivalliseksi loppusyksyn ja alkutalven kohteeksi. Kävin 7.11. Pat Marklevitzin kanssa kiertämässä tärkeimmät kohteet itse järveltä ja Keephillsin voimalalta. Havaitsimme useita piekanoita ja valkopäämerikotkia. Linnuston helminä hehkuivat sinisiipitavinaaras (myöhäinen), kolme pilkkasiipeä, hiiripöllö, islannintelkkä ja 14 lapasotkaa. Iltapäivällä alkanut lumipyry sotki kuvioita, mutta saimme kokoon 42 lajia. Järven itäosassa kaukana uinut kuikkalintu jäi kaivelemaan...

...jopa niin, että tein Wabamunille perheretken torstaina 11.11. Sää oli uskomattoman komea; tyyntä, aurinkoista ja suht lämmintä. Aloituspisteemme kylän rannan laiturilla oli komea, paikalla ui toisen talven isolokki! Neljä päivää aiemmin näkemämme kuikkalintukin löytyi, mutta oli edelleen määritykseen liian kaukana (ada tai immer). Lapset ihastelivat hiiripöllöä, minkä jälkeen taivastelimme Wabamun-järveä Sundancen voimalan luota. Vesilintuja oli runsaasti, pääosin telkkiä ja isokoskeloita. Lapinharakka oli syksyn ensimmäinen. Pienten pysähdysten siivittäminä ajoimme Seba Beachille. Kylän laiturilta löytyi kohta kaukana oleva kuikkalintu, jota ajoimme pari kilometriä pohjoiseen tarkistamaan. Alkuun ei näkynyt mitään, ja luulin jo ajaneeni linnun ohi, kun Gavia pulpahti pintaan muutaman sadan metrin päässä. Sain linnun heti putkeen. Vaalea pää, tumma korvanseutu ja kaulalautuma sekä massiivinen, kellanharmaa, yläviistoon sojottava nokka eivät jättäneet sanan sijaa: siinä oli komea, talvipukuinen jääkuikka (Gavia adamsii), Albertassa kovan luokan havis! Ilta-aurinko aleni kovaa vauhtia, joten oli leppoisaa tehdä tämän jälkeen muutamia lyhyitä pysäyksiä ja ajella kohti Wabamunin kylää. Kanadanhanhia lepäili rannoilla sadoittain, löysimme taivaanvuohen, ja auringon alkaessa kadota horisonttiin havaitsimme kylältä toisenkin kovan kuikkalinnun, joka etäisyyden vuoksi jäi asteelle pacifica / arctica (todennäköisyyslaskelmat vahvasti ekan kannalla).

Kuun kallistuessa lopuilleen alkoi lintumeininki hyytyä toden teolla. Kävimme perheretkellä Cold Lakella pe-la 19.-20.11. Lunta ei harvoja länttejä lukuun ottamatta edelleenkään ollut, ja itse järvikin oli suojaisimpia pikkulahdekkeita lukuun ottamatta täysin auki. Lauantaiaamu alkoi Provincial Parkin venerannasta, missä kymmenet kanadanhanhet, sotkat ja sorsat pitivät kovaa rääpätystä ja kailotusta. Harmaalokkeja lenteli hieman kauempana selällä, ja aika pian havaitsin joukossa vanhan isolokinkin. Jatkoimme puiston uimarannalle, missä oli melko hiljaista, ja edelleen näköalakukkulalle Cold Laken keskustan itäreunaan. Täällä sirisi isohko tilhiparvi, nekin jo tulleet etelämmäs, ja selällä ui pilkkaniskanaaras. Jatkoimme edelleen tiuhaan pysähdellen järven länsirantaa pohjoiseen. Retkeily oli helppoa, pääsy rannoille yllättävän hyvä ja lapsetkin viihtyivät hietikoilla. Havaintovihkoon kertyi merkintöjä muutamasta allista, neljästä uikkulajista ja harvakseltaan myös lokeista. Telkkä oli vesilinnuston valtias. Löysimme vielä yksinäisen amerikanjääkuikan. Päästyämme järven pohjoispäähän päätimme kääntyä takaisin Cold Laken kylälle syömään. Järven vastarannan läpikäyminen olisi vienyt samaa tahtia puolet sunnuntaistakin! Cold Lakella kaarsimme Tim Hortonsin pihaan, mutta Eelis halusi vielä käydä kaatopaikalla ennen syömistä. Hanna ja Hilla jäivät syömään, itse ajoin Eeliksen kanssa kaatopaikalle. Portilla ei näkynyt vahtia, joten ajoimme sisään. Yllättäen paikalla oli noin 50 lokkia, joista huomiomme kiinnitti heti nuori isolokki! Muiden lokkien katsominen jäi kesken, sillä vain viiden minuutin kuluttua parvi nousi ilmaan ja katosi järvelle päin.

Aivan kuun lopun retket olivat lyhyitä ja vaisuhkoja. Paras oli la 27.11. retki Eeliksen kanssa Wabamunille, missä kylän laiturilta löytyi syksyn toinen jääkuikka -- lieneekö sama, jonka näimme Patin kanssa kolmisen viikkoa aiemmin samalla lahdella, mutta tuolloin liian kaukana? Puvun perusteella tämä oli nuori, edellinen taas selän kuvioinnin perusteella vanhempi. Kanadanhanhia oli suurimmaksi osaksi jäätyneellä järvellä tuhansia, samoin puolisukeltajia. Muutama valkopäämerikotka tarkkaili tilannetta järven rantapuissa istuskellen. Voimalaitokset Sundance ja Keephills pitivät nekin huomissaan paljon lintuja, joskaan ei mitään tavatonta. Parhaimmistoa olivat pilkkasiipi, alli ja muutama lapasotka.

Lumisadetta ja kovempia pakkasia ei saatu kuun loppuun mennessä.