SYYSKUU 2004

Kuukauden säät vaihtelivat tuttuun tyyliin paljon. Aurinkoa ja lämmintä riitti niin, että retkeily oli mukavaa (ja vaihteeksi jopa ehdin retkelle enemmän). Myös ekat yöpakkaset ja luntakin nähtiin.

Kuun alkupuolella tein muutaman kerttuliretken Edmontonin jokilaaksojen metsiin. Hyviä retkiä oli 4.9. (Hillan kanssa) ja 5.9. (Pat M:n kanssa). Rastaita liikkui isoina parvina, ja Saskatchewan-joella oli rengasnokkalokkeja. Valkokurkkusirkut olivat tulleet etelämmäs lämmittelemään, ja niiden syyslaulua kuului paljon -- deja vu House Riveriltä! Kerttuleita oli paikoitellen mutta mukavasti. Yellow ja Tennessee warbler'it olivat vielä runsaita. Vähälukuisempia namuja olivat mm. Magnolia, Black-and-white, Wilson's, Black-throated green, Bay-breasted ja Blackpoll warbler'it. Kaikkia pääsi katsomaan nautittavasti ja etenkin jälkimmäisenä päivänä sateen vuoksi tavanomaista alempana, pensaissa. Kameran puuttuminen harmitti, mutta kaikkeahan ei voi saada.

Seuraavana päivänä (6.9.) retkeilin Beaverhillillä. Järven pinta oli edelleen alentunut, eikä avovettä tahtonut enää juuri näkyä. Lietteen upottavuuden vuoksi kahlaaminen oli poissuljettu optio. Aiemmin hyvät lietteet olivat rantakasvillisuuden valtaamia, ja kahlureita oli hyvin vaikea havaita lainkaan. Kaukaisuudessa häämötti jokunen sata lumi- ja kanadanhanhea. Tapaamani metsästäjä kertoi, että hanhia on "toivottoman vähän".

Retki oli kylläkin kelvollinen, kun sain nostettua fiilistä alun pettymyksen jälkeen. Petoja liikkui pelloilla, hietakurkia laidunsi kanadan- ja tundrahanhien seurana. Ruskeanviirukkaat, pienet sirkut olivat tavattoman runsaita tienvierillä ja viljelyksillä. Summat olivat nopeasti useissa sadoissa. Pääosia esittivät Savannah, Clay-colored ja Vesper sparrow'it. Taivaalla ja puissa matkasi kerttuleita (määritetyt lähinnä Palm ja Yellow-rumped warbler'eita), blackbird'eja, lapinsirkkuja ja tuhkakirvisiä. Järven eteläpään kosteikoilla oli runsaasti sorsia, nokikanoja ja sotkia. Kävelin pienen joen ylittävälle sillalle, ja sillan kupeesta ponkaisi huojuvaan, kauhovaan lentoon Kanada-piste American bittern (Botaurus lentiginosus). Rantatöyräillä ruokaili 25 palsasirriä ja muutama Least sandpiper.

Kuukauteen mahtui tunnin-parin retkiä sinne tänne. Lämmöllä muistan 12.9. retkeä Edmontonin läntisen kaatopaikan viereisille altaille. Vesilinnut ja lokit olivat monipuolisesti esillä. Erikoisesti värittynyt, nuori Franklin's gull aiheutti suurta hämmennystä ja hätäisesti räiskittyjä digiruutuja. Onneksi lintu kohta levitti siipensä, jolloin identiteetti selvisi. Vanha kalalokki (Mew gull, Larus brachyrhynchus), Edmontonissa harvinaisuus, ruokaili rengasnokkaisten veljiensä joukossa. Myös muutamat vesipääskyt, pitkäkoipisirrit, keltajalkaviklot ja kurppelot tekivät kauppansa.

Vanhempani tulivat käymään kolmeksi viikoksi ja tarjoutuivat kaitsemaan Hillaa ja Eelistä viikon ajan, joten lähdin Hannan kanssa Victoriaan (Vancouver Islandin eteläkarjessä) 16.-22.9. Raportti tästä. Retkeilimme päivittäin vähintään 5-6 tuntia, usein koko valoisan ajan, muun ajan käytimme kaupungilla kiertelyyn. Sää suosi, sillä saimme sadepisaroita niskaamme vain parina päivänä, ja lämmöt pysyttelivät +10...+15 asteessa. Vuokrasimme auton, jolla liikuimme lähinnä 20-30 km säteellä. Matkallamme tapasimme muutaman ihan oikean ornin, paikalliset Edin, Chrisin ja Donnan. Heistä oli paljon iloa yhteisellä retkellä 18.9.

Maininnan ansaitsee ensikohtaamisemme mainittujen paikallisten kanssa. Olimme retkellä lähellä lentokenttää Sidneyssä ja poikkesimme pieneen kyläkauppaan ostamaan evästä. Kaupassa kiikarikaulainen kaveri (Ed) kysyi, olemmeko etsimässä kiurua. Kerroimme olevamme Euroopasta, missä kiuru ei ole kovan lajin maineessa. (BTW: minullahan oli kiuru Victoriasta jo viime huhtikuulta.) Ed puolestaan kertoi, että etsimme Sidneystä kahluripaikkoja aivan turhaan, koska niitä ei käytännössä ole. Mutta jos kiinnostaisi, pääsisimme hänen ja erään toisen (Chris) kanssa Victorian etelärannoille. Toki kiinnosti, joten sovimme tapaamisen Clover Point'iin. Kun Ed kuuli, että olemme Suomesta, hän kertoi Rocky Point'in rengastusaseman johtajan olevan suomalainen Jukka. Kysyin, onko Jukka mahdollisesti Jantunen, jonka Ed ihmetellen myönsi ja päivitteli maailman pienuutta. (Jantusenkin tapasimme myöhemmin.)

Mutta palatkaamme lintuihin. Victorian isot puistot olivat hyviä kerttulikohteita, joskin linnut liikkuivat puita pitkin hajanaisina parvina. Useimmin vierailimme hotellimme (James Bay Inn) lähellä olevassa Beacon Hill Park'issa. Yellow-rumped, Orange-crowned ja Yellow warbler olivat lukuisimpia. Muitakin lajeja mahtui joukkoon. Sain maailmanpisteen odotetusta Black-throated gray warbler'ista (Dendroica nigrescens). Lintu on tyylikäs ja kaunis: mustaa, valkoista ja harmaata, silmän ja nokan välissä keltainen kauneuspilkku. Lintumaailman Marilyn Monroe!

Kerttuliparvissa hengaili säännöllisesti molempia hippiäislajeja ja vireoita, joista Warbling vireo oli yleinen. Solitary'a muistuttava Cassin's vireo (Vireo cassinii) ja HYVIN hippiäismäinen Hutton's vireo (Vireo huttonii) olivat meille uusia lajeja. (Jälkimmäisen havaitsimme 20.9. Jordan River'illä.) Väljemmin kerttulien kanssa liikkui myös sieppareita, joista Pacific-slope flycatcher oli runsas. Viimeisenä retkipäivänä näimme myös yhden Hammond's flycatcher'in (Empidonax hammondii).

Entä muu metsä- ja puistolinnusto? Rastaista pienet, somat Hermit ja Swainson's thrush olivat tavallisia tuttavuuksia runsaampien punarintarastaiden ohella. Paikallisfaunasta mainittakoon muutama. Harmaa, pienen pyrstötiaisen oloinen Bushtit (Psaltriparus minimus) liikkui vaikeasti nähtävinä pikkuparvina korkealla puissa. Niiden pussimaisia pesiä löytyi sieltä täältä. Helpommin pääsimme katsomaan söpöjä, pähkinänruskeita tiaisia (Chestnut-backed chickadee), isokokoisia peukaloisia (Bewick's wren) sekä yllättävän runsaita Anna's hummingbird'eja. Tämä kolibri oli paikkaoppaamme (Taylor, K. 2000: Birder's guide. Vancouver Island. 5th revised edition) mukaan vain muutamassa paikassa nähtävä rari, mutta myöhemmin tapaamamme paikallisornit kertoivat viime joululaskennassa Victoriassa niitä havaitun noin 120 yksilöä! Ei siis ihme, että näimme niitä siellä täällä.

Oma lukunsa ovat Victorian etelä- ja itärannat. Niiltä löytyi sadoittain lokkeja, ruokkilintuja, pilkkaniskoja, virta-alleja sekä jonkin verran harjakoskeloita ja kahlaajiakin. Hyväksi rantaretkien lähtöpisteeksi osoittautui Clover Point, jolla tosin päivemmällä hengailee paljon leijanlennättäjiä ja maisemien ihmettelijöitä. Kärjen puluparvi on hankala, jos yrittää haukata evästä. Lähikivillä istuskeli päivittäin tavanomaisia lokkeja (Glaucous-winged, American herring, Mew, California), joista viimemainittu oli ajankohtanamme kevyesti runsain. Näimme myös kaikkiaan muutama sata meksikonlokkia (Larus heermannii). Vanhat linnut olivat arvokkaan harmaita, punanokkaisia, nuoret synkän mustanruskeita. Laji ei pesi alueella, vaan yksilöt ovat etelämpää tulleita kiertelijöitä. Yksi retkemme parhaista haviksista koski sekin lokkia, sillä 17.9. löysimme Gordova Bay'lta nuoren Franklin's gull'in. Näin lännessä niitä tavataan vain muutama yksilö vuosittain.

Ruokkilinnuista runsaimpia olivat riskilämäinen Pigeon guillemot, tiiviinä parvina kalasteleva Rhinoceros auklet ja hajanaisempina parvina liikkuva, piskuinen, tähän aikaan vuodesta mustavalkea Marbled murrelet. Havaitsimme myös jonkin verran etelänkiisloja. Kahlaajista tavallisimmat olivat paikalliset versiot meriharakasta ja karikukosta (Black oystercatcher ja Black turnstone). Tyrskykiviltä löysimme joitakin Surfbird'eja (Aphriza virgata), ja hietikoilla laidunsi pulmussirrejä, tundrakurmitsoja ja tundrasirrejä (Western sandpiper). Turhaan haeskelimme Wandering tattler'ia sen "vakiorannasta", Ogden Point'in sataman sisäaltaan rantakiviltä. Kahlaajia ylipäätään kannattaisi mennä katsomaan Vancouveriin, sillä Island'illa kunnon lietteet ovat vähissä. Mutta mehän olimme lomalla.

Iltapäivällä 19.9. teimme valasretken Victoriasta vajaan tunnin pikavenematkan päähän itään, käsittääksemme USA:n puolelle. Nautimme mustavalkoisten miekkavalaiden katselusta; niitä liikuskeli ehkä 15-20 yksilön lauma. Kelluimme melko tyynessä vedessä vain odotellen otuksien uimista lähemmäksi. Ja läheltähän niitä tulikin! Lintupuoli jäi kovassa matkavauhdissa vaatimattomaksi, mutta vesipääskyjä ja tuttuja ruokki- ja lokkilintuja toki näkyi. Kiintoisin havis oli luoteeseen matkannut nuori kihu (Stercorarius sp).

Yksi matkamme kohokohdista oli käydä Chrisin kanssa katsomassa tornipöllöä (Tyto alba), lajia, jota olin odottanut melkein 30 vuotta ja jonka koko olemassaolon olin joskus mielessäni kyseenalaistanut. Saavuimme linnun päivälepoladolle illansuussa 18.9. Tietysta kulmasta ladon ovien päällä olevaan aukkoon katsoessa saattoi nähdä siivenkärjen ja pyrstön profiilin. Odottelimme melkein pimeään, ja ladon toisella puolella käynyt Chris ainoana näki pöllön lähtevän saalistamaan. Omana saaliinamme olivat vain pyrstö ja siipi, joten sovimme uuden tapaamisen seuraavaksi illaksi. Tuolloin sijoittauduimme paikkaan, josta näkisimme pöllön lennähtävän ulos. Aurinko laski ja hämärä saapui. "Sininen hetki" oli käsillä. Tapitin kiikarilla ladon aukkoa, ja äkkiä siihen lehahti vaalea hahmo. Siinä! Pöllö istui pari minuuttia aukon reunassa ja tuijotti tuijottajiaan. Sitten se lennähti alas koukaten, jolloin latoa vasten saattoi vielä nähdä aavistuksen väreistä ja kuvioista. Valkeahkoina kontrastoituvat siipisulat indikoivat koiraslintua. Taika loppui pöllön kadotessa ladon taakse, eikä se näyttänyt palaavan reilun tunnin väijymisen aikana.

Pisin retkemme oli 20.9. Port Renfrew'iin saaren lounaisrantaa pitkin. Aamun retkeilimme "puolimatkan krouvissa", Jordan River'illa. Jokisuistossa oli reilu tuhat lokkia, pääasiassa California, mutta esim. meksikonlokkejakin oli kymmeniä. Ajoittain vanha valkopäämerikotka hätisti koko lauman lentoon. Kivisiltä rannoilta oli turha hakea kahlaajia. Merellä polskutteli merimetsoja (kahta lajia), ruokkilintuja (kolmea lajia) sekä kuikka- ja uikkulintuja. Rantapensaissa lymyili Golden-crowned, White-crowned, Fox ja Song sparrow'eita, avopaikoissa ja rantahietikoilla taas Savannah sparrow oli runsas. Löysimme myös yksinäisen lapinsirkun, joka on saarella vähälukuinen. Jokunen Vaux's swift (Chaetura vauxi) painalsi ylitsemme.

Port Renfrew'n kohteemme oli rantaosuus Botany Bay'n ja Botanical Beach'in välillä. Mustanharmaat hiekkakivirannat ja kellertävät hietikot olivat kauniita tyyntyvässä, aurinkoisessa illassa. Kalliolammikoissa oli rikas eliöstö levineen, katkoineen, rapuineen ja simpukoineen. Vaikka seudun metsiä on hakattu raskaalla kädellä, aivan niemen kärjessä oli vielä hyvää metsää, joka kurotteli oksiaan rantojen ylle. Aallot olivat kasanneet ajopuita ja isoja kelppileviä suuriksi keoiksi. Niillä sähisi tuhansittain hyppyhäntäisiä ja muuta pieneliöstöä, joita Savannah ja Song sparrow'it innokkaasti hyödynsivät.

Kiikaroin Botanical Beach'illa muutamaa kauempana olevaa kiveä, joilla oli lokkeja. Odottamatta kiikariin osui kahlaaja: valkea vatsa, harmaa selkäpuoli, kellertävät koivet. Surfbird? Nokka näytti kuitenkin melko pitkältä, ja lintu liikkui erikoisesti pyrstöään keikutellen. Tunsin "rariaallon" humahduksen. Etäisyyttä määritykseen oli kuitenkin liikaa. Strategia: alushousuissa ja t-paidassa (Kanadassa alastomuus on tabu) hyiseen veteen kahlaamaan, kiikari ja kamera mukaan. Aallot löivät välillä inhottavan korkealle, paita kastui, ja optiikan kohtalo alkoi askarruttaa. Kahlasin joitakin kymmeniä metrejä ja nousin yhdelle kivistä. Kiikari silmille: luodolla näkyi edelleen muutama lokki, muttei muuta. Sitten kallion takaa käveli pyrstöään keikuttaen -- amerikansipi! Olinko mennyt näin pahasti halpaan? Ei voi olla totta! Katsoin uudelleen, siinä tosiaan oli vain sipi. Ja sitten -- sipin vierelle ilmestyi pyrstöään keikuttaen toinen kahlaaja, laji, jota olin ounastellut: Wandering tattler (Heteroscelus incanus)!

Ikimuistoisten rantahetkien jälkeen ajelimme Victoriaa kohti pimentyvässä yössä. Auton valoihin osui tiellä istunut Barred owl, joka jäi tienvieren puuhun ihailtavaksi. Tästä innostuneina teimme muutamia pysähdyksiä ja viheltelimme eri pöllölajeja. Ehkä 20-30 km Port Renfrew'sta etelään kuulimme useita sarjoja helmipöllömäistä, kiihtyvää ja samalla hieman laskevaa puputusta, jonka CD-levyjemme avulla myöhemmin varmistimme Western screech owl'iksi (Otus kennicottii).

Seuraavana aamuna (21.9.) retkeilimme Victorian rannoilla Ogden Point'ista Oak Bay'lle. Lajisto näytti tavanomaiselta. Clover Point'issa luin putkella harmaalokin renkaan (vasemmassa jalassa punainen värirengas, oikeassa alumiini 2406). Päätimme mennä Provincial Museum'iin katsomaan natiivi- ja Egypti-näyttelyt. Nähtävää olikin niin, että lopulta istuimme museon kahvilassa aivan voipuneina, kahvia hörppien. Kyllä lomailu on raskasta! Olimme palaamassa kävellen hotellille aikeenamme tehdä rentouttava iltaretki, kun saimme puhelinyhteyden Jukka Jantuseen. Suunnitelma tarkentui retkeksi Helmcken'iin, missä tapasimme Jukan, ja edelleen Esquimalt'iin. Näimme hyvin vesilintuja, hieman petoja ja tutustuimme käynnin arvoisiin, uusiin kohteisiin. Nautimme illallisen Jukan kanssa Esquimalt'in lähellä olevassa pubissa, yöteen Tim Hortons'illa ja puolen yön jälkeen palasimme hotellille.

Viimeinen retkipäivä 22.9. valkeni harmaana, mutta onneksi sateet jäivät edelleen vähiin. Olimme aamun Esquimalt'in laguunilla katsomassa laskuveden paljastamilla särkillä istuneita lokkeja. Paikalla lehahteli myös vanha muuttohaukka, mutta kahlureita oli vähän. Meren puolella näkyi runsaasti ruokkilintuja. Jatkoimme muutaman kilometrin länteen Witty's Beach'ille. Alkoi sataa, mutta kävelimme silti rantapolkuja komeaa metsää ja lintujakin ihaillen. Löysimme isohkon kerttuliparven, jossa oli mm. alumpana mainittu Hammond's flycatcher. Lopulta jouduimme lähtemään lentokenttää kohti. Käväisimme vielä kentän läheisellä Island View Beach'illa, missä sirkut, rastaat ja kottaraiset kuhisivat isoina parvina. Yli lentänyt nuori muuttohaukka kruunasi päivän. Ajoimme tihkusateessa kentälle ja valmistauduimme kotimatkaan.

Kuun lopun retkeily oli sekin hyvää. Kävimme Hilkan ja Arton kanssa perheretkellä Jasperissa 25.-26.9. Ruska oli komeimmillaan, ja etenkin sunnuntaina myös sää suosi. Lintupuoli oli jo harventunut, mitä nyt junkkoja, Yellow-rumped warbler'eita, hippiäisparvia, korppeja, variksia ja kanadankuukkeleita. Parhaina olivat 25.9. Athabasca River'iä etelään matkannut vanha räyskä (Sterna caspia) ja 26.9. samalla joella kalifornian- ja rengasnokkalokkien seurana lepäillyt nuori Thayer's gull. Kuun loppukin meni retkeilyn osalta lokkihuumassa, sillä 28.9. löysin South Cooking Laken lokkimassasta 2kv isolokin (Larus hyperboreus). Täällä ja läheisellä Hastings Lakella oli sadoittain Franklin's ja Bonaparte's gull'eja. Lisäksi kävin 30.9. Eeliksen kanssa Edmontonin kaupungin kaatopaikalla, jolla pyöri arviolta 1500 rengasnokkalokkia. Muut lokkilajit olivat täällä vähissä. Tulisivatko isot lokit joukolla lokakuussa?