TAMMIKUU 2004

Happy New Year 2004! Pakkaset olivat huidelleet jo joululta lähtien -20...-30 C:ssa. Lunta saatiin silloin tällöin. Kymmenennen päivän tienoilla lauhtui, mutta loppukuu meni lämmöiltään vaihtelevasti. Ruokinnallamme kävi säännöllisesti 5-6 Black-capped chickadee'ta, pari Red-breasted ja White-breasted nuthatch'ia sekä harvemmin harakka, Blue jay ja varpusia. Kuun lopulla meille asettui kolme Pine siskin'iakin.

Vietimme Uudenvuoden (31.12.-2.1.) Boylessa Albert ja Pirkko Karvosen erinomaisessa huomassa. Lapset pääsivät hiihtämään ja kaikki saunomaan. Vaikka sää oli kylmä, oli tämä parin päivän tauko arkeen erittäin tervetullut! Lintupuolelta mainittakoon 31.12. matkalla havaitsemamme hiiripöllö (Opal) ja Albertin ruokinnalla viihtyneet 12 taviokuurnaa ja viisi Evening grosbeak'ia. Lähtiessämme Boylesta näimme myös neljä Ruffed grousea ruokailemassa avoimesti pienissä pajuissa.

Olin sunnuntaina 4.1. Wabamunilla avustamassa Patia, Terry Thorminia ja muutamaa muuta heidän talvilintuinventoinnissaan (Boxing Day Count). Tällä kertaa joukko oli selvästi lintuharrastajan näköistä. Pakkanen oli tuimaa, melkein -30 C, ja päiväkin hieman tuulinen. Laskenta kuitenkin tehtiin (normaaliin tapaan) autolla, pysähtelemällä muutamassa avainpaikassa havainnoimaan. Kokosimme parikymmentä lajia. Lintuja houkuteltiin "normaaliin tapaan" pishingillä, johon eritoten tiaiset reagoivat voimakkaasti. Päivän runsain laji oli Black-capped chickadee. Havaitsimme myös mm. lapinharakan, taviokuurnia, pulmusia, pari valkopäämerikotkaa, kirjosiipikäpylintuja ja Ruffed grouse'n. Sundancen voimala-alueelle pääsimme erityisluvalla, täyttämällä nipun lomakkeita ja liikkumalla nimetyn avustajan mukana. Lauhdevesi höyrysi niin, että vesilinnusto hiipui melkein totaalisesti. Voimalan lähellä kohtasimme amerikanhuuhkajan. Komea, ruskean ja harmaan kirjava tupsukorva tuijotti meitä silmät viiruina, chickadeen rähistessä viereisessä puussa. - Tarkennus Bird Count'eihin liittyen: laskenta-alueet ovat Albertassa tietyn säteisiä ympyröitä, joilla liikutaan vain paikoittain. Tätä liikkumista ei ole vakioitumuutoin kuin että parhaiksi havaitut pisteet käydään läpi.

Tammikuun Edmonton-isku oli 10.1. Sääennuste oli luvannut lämmintä ja mukavaa. Lähdin liikeelle pöllöt mielessä klo 6.00, mutta ennuste näytti pettäneen: kylmää, melko tuulista ja pilvistä! Yritin kuitenkin erilaisia vihellyksiä metsien laiteilla laihoin tuloksin. Tuuri kääntyi lounaisilla pelloilla klo 7.30. Hetken huuhkajapuhaltelun jälkeen hyppäsin autoon, ja saman tien plokkasin vauhdissa langalla istuneen amerikanhuuhkajan! Ajoin klassiseen talvipisteeseen, 170 streetin ja 41 SW avenuen tuntumaan. Yritin vielä jokivarresta muita pöllöjä, lämmittelin hetken autossa, ja pian olikin jo valoisaa.

Seutu oli jälleen hyvä. Amerikankiipijä ja Pine siskin edustivat lajiaatelia, karjatilalla näkyi 25 kottaraista. Tienvarret oli aurattu leveälti, maata ja ruohoa paljon näkyvissä, ja yllätyksekseni paikassa hääri 22 tummajunkon parvi. Ne tuntuvat minusta pikemmin hakevan ruokaa paljastuneesta maasta (puiden alta, tienvarsilta) kuin hakeutuvan ruokinnoille. Lähtiessäni kohteesta pohjoiseen klo 9.30 saldo näytti peräti 14 lajia! Jatkoin komppaamaan Whitemud Creekin jokivarren kuusikoita. Peruslinnustoa: kaksi tiais- ja nakkelilajia, urpiaisia, korppeja, tilhen sirinää harmaalta taivaalta. Oli alkanut ripeksiä - vettä! Kirjosiipikäpylintuja kilkatti kolme parvea, harakat hätistivät vanhaa kanahaukkaa, ja tumman kuusikon syövereissä kaksi Golden-crowned kinglet'iä etsi hyönteisiä ja hämähäkkejä. Odotusarvo, kaksi uutta lajia, ylittyi neljällä.

Retki jatkui Patin pihan kautta Hawrelak Parkin ruokinnoille ja edelleen cityn viljasiiloille. Parkissa pyöri päivän komein tilhiparvi (n200), joukossa yhdeksän taviokuurnaa, pihlajat saivat kyytiä. Vesisade oli nyt jatkuvaa, ja auton tuulilasi vuoroin jäätyi melkein kokonaan umpeen, vuoroin suli. Auton kylkiin kertyi muutaman millin paksuinen jääkerros, onneksi ilma tuntui vähän lämpenevän. Viljasiiloille saavuin 12.20. Kaivoin eväsleivät, mehun ja kahvin esille ja kas, Prairie falcon ilmaantui hätyyttämään puluja! Haukka väliin istui siilotornin ulokkeilla, väliin teki turhan tuntuisia yrityksiä pulujen kimppuun. Sade ei näyttänyt sitä liiemmin haittaavan, mutta toivomaani rustia ei ilmaantunut. Klo 12.50 jatkoin katsastamaan Gold Bar Parkin sulan joen pohjoisrannan tähystyspaikalta (sinisorsia ja telkkiä). Joki näytti umpeutuneen entisestään, ja jäätyvää vettä satoi ajoittain rankasti.

Ajoin kaatopaikalle klo 13.50. Lämpimässä vartiokopissa hymyiltiin, mutta turvaliivi ojennettiin ilman lisäkysymyksiä. Katsastin sulan altaan sorsat. Vesialue oli kutistunut alle puoleen, mutta sinisiä oli n300. Joulukuussa näkemäni kanadalainen lie kuollut pois, mitäpä lentokyvytön raukka löytäisi syödäkseen, saati pystyisi loputtomiin pakenemaan kojootteja. (Nisäkäslajeja muuten kertyi päivän mittaan kuusi: kettu, jänis, kojootti, orava, valkohäntäpeura ja Mule deer.) Ruderaateille: sorsa-altaan viereinen oli tyhjä, mutta puujätekasojen viereisestä rinteestä lähti kolme peltopyytä. Otin muutaman askeleen, silmäkulma rekisteröi liikahduksen ylärinteestä. Lintu? Peltopyy? Tuntui pienemmältä, joten kapusin rinteeseen. Piiskutin pari kertaa, ja hierakan nokkaan nousi pyrstöään innokkaasti heiluttaen sirkku! Nuori Harris's sparrow, vanha tuttu, talvehti toistaiseksi hyvällä menestyksellä, jeba! Jätin sirkun rauhaan, sillä vihmovat sadepisarat näyttivät jäätyvän sen höyheniin, joita lintu (siitä syystä) suki raivokkaasti.

Kaatopaikan huippu oli tyhjä, jokivarsi pientä aukkoa lukuun ottamatta jäässä. Lähdin klo 14.40 Yellowhead Trailin sillalle. Tutkin jokivarren: rautatiesillan alla risukossa kyyhötti yllätys, lapinharakka, ja joessa ui telkkien seurana isokoskelonaaras. Tiet olivat sateen ja lämmönnousun vuoksi todella liukkaita, ja sain yrittää 50 metrin ylämäkeä neljästi päästäkseni jokivarresta takaisin Trailille. Alkoi olla myöhä, silti köröttelin ensin viljasiiloille ja sitten Hawrelak Park'iin. Uusia lajeja ei tullut. Muistin Patin maininneen Wabamunilla, että hänen ruokinnallaan oli ollut uutenavuotena flicker, joten päätin lopettaa sinne. Odoteltuani vartin ison tikan oranssit siipien alapinnat välähtivät, kun Northern flicker (laji nro 30) lennähti jokivarren metsästä talon viereiseen puuhun! Jätin sen rauhassa syömään ja lähdin kotiin klo 16.15. Sääkin alkoi kirkastua...

Seuraavana päivänä (11.1.) kävin kaatopaikalla Eeliksen kanssa (Hanna ja Hilla menivät luistelemaan). Sää oli nyt aurinkoinen. Sorsat ja peltopyyt olivat eilisessä paikassa. äkkiä sorsapotti nousi lentoon, ja kaatopaikan yli kauhoi vanha valkopäämerikotka. Komea näky, vuosipiste! Kävelimme puujätekasan viereistä ruderaattia edestakaisin, ja löysimme lopulta Harris's sparrow'inkin. Se oli nyt kuitenkin yllättävän arka, ja suunnitellut digikuvat jäivät haaveeksi. Pikavisiitti cityn viljasiiloilla sitä vastoin tarjosi herkkuja, kun Prairie falcon yritti pitkään puluja saaliikseen. Pelasimme palloa, katsoimme haukkaa ja puluja ja räpsin muutaman kuvankin siinä sivussa.

Loppukuun retket jäivät vähiin kovien työkiireiden vuoksi. Muutama isku kaupungin kukkeimpiin kohteisiin (Whitemud Creek, kaatopaikka, viljasiilot) ja työmatkahavikset tuottivat talvilinnustosta aika ankean kuvan. Pari soittoa Bird Hotlineen tuki kuvaa: hyviä lajeja ei kerta kaikkiaan juuri ole. Esim. pöllöjä on niukasti ja kaikki kaukana citystä, Wabamunilla ei tunnu käyvän kukaan. Kovien loppukuun pakkasten vuoksi se ei ihme olekaan, avoveden (jos sitä on) täytyy höyrytä rajusti. Nakkelit, Black-capped chickadeet, harakat, pulut ja varpuset dominoivat kaupunkia. Tilhi- ja urpiaisparvia alkoi ilmaantua keskustaan, suurin töyhtöpääpotti tuhatkunta (su 25.1.). Sitkeä junkko tikitteli Parriloiden pihassa Suomi-kerhon kruunuksi samana päivänä. Miten mahtaa luontua helmikuun retkeily?