TAMMIKUU 2005

Hyvää uutta vuotta myös lintukanavalta!

Kanadan ankara talvi jatkui tuimien pakkasien merkeissä melkein tammikuun lopulle. Kuun lopussa oli kuitenkin viikon verran noin +10 C päivälämmöt! Entä retkeily? Sellaisia sattui kohdalle muutama, ja ilmeni, ettei lauha jakso suinkaan Suomen tapaan riittänyt tuomaan Edmontonin seudulle yhtään lintuja. Samat sinnikkäät sissit vain jatkoivat talvehtimista! Tilhiäkään ei lupaavan alun jälkeen kunnolla ilmaantunut, ehkä sitten helmikuussa?

Olimme uudenvuoden Boylessa (Edmontonista parin tunnin ajo pohjoiseen) Albert ja Pirkko Karvosen luona. Lasten hiihdellessä 1.1. oli hyvä itse livahtaa "eka-ekaa"-retkelle. Piharuokinnalla kävi paljon tiaisia, nakkeleita ja tikkoja sekä n. 20 taviokuurnaa. Ajelu lähiseuduilla tuotti kaksi hiiri- ja lapinpöllöä, kanadankuukkeleita ja kanahaukan noin kymmenen peruslajin lisäksi.

Seuraavana päivänä osallistuin Wabamunin talvilintulaskentaan. Reittiä (tai oikeammin aluetta) on laskettu yli 20 vuotta, ja lajilista on siten vaikuttava. Tapaaminen oli aamulla Spruce Grove'ssa totutusti rasva-annoksia nauttien. Porukkaa oli osallistumassa reilu kymmenen henkilöä. Kova pakkanen paukkui alle -25 asteessa, mikä käytännössä tarkoitti vesilinnuston unohtamista, sillä avovesi höyrysi massiivisesti. Itselläni laskenta oli kuitenkin varsin onnekas, sillä löysin osuudellamme useita kovia lajeja, jotka koko ryhmä (allek. sekä paikallisen RK:n ex-jäsenet Pat Marklevitz ja Terry Thormin) onnistui näkemään. Aloitin tykityksen amerikankiipijällä, joka osuudellamme on kuulemma vähälukuinen. Sitä seurasi astetta kovempi laji, pientä koivunrankaa naputellut nokitikkanaaras. Pat ja Terry olivat jo tässä vaiheessa revetä liitoksistaan, vaikka kovia lajeja oli vielä luvassa. Seuraavaksi laskin erään ruokinnan tiaisia, kun yksi sattui silmään erilaisena: Mountain chickadee, satojen kilometrien päässä normaaleilta seuduiltaan! Uusi laji koko laskennalle. Terry nappasi innosta täristen, sormet kankeina linnusta pari kuvaa digipokkarillaan. Tässä vaiheessa puhuttiin jo suomalaisten hylkäämisestä, koska Kanada-osasto ei ollut löytänyt oikein mitään. Saavuttuamme Sundancen altaille havaitsin vielä Patin kanssa pienen potin lapasotkia, hyvä talvilaji sekin, ja samalla tarkistin kaukana olevan kalasääsken pesän kiikarilla. Siellä näytti kököttävän tumma hahmo, joka putkella osoittautui -- tunturihaukaksi! Keephillsiltä (alueen ulkopuolella) löytyi vielä pulmusia ja pari valkopäämerikotkaa, sekä Ironhead'in golfkentän tuntumasta kanahaukka ja amerikanhuuhkaja. Mainio päivä, mutta nöyränä arkeen...

Kuun puolivälin seutuville mahtui useita retkiä Edmontonin lähiseudulle ja Wabamunille. Haviksista ehkä parhaita olivat 5.1. Sharp-tailed grouse Wabamunilla sekä samana päivänä Keephills'iltä löytyneet kolme mustakurkku-uikkua, jouhisorsa ja viisi lapasotkaa kymmenkunnan muun vesilintulajin joukossa. Muutamaa päivää myöhemmin, 10.1., kävin Eeliksen kanssa Whitemud Creek'issa palelemassa. Havaitsimme pohjantikan (Picoides dorsalis) ja oravanraatoa kuskanneen amerikanhuuhkajan -- keskellä päivää tietenkin. Hannan ja lasten ollessa Suomi-kerhossa 16.1. käväisin Villeneuven peltoaukeilla cruisaamassa, josko tunturipöllöjä olisi yhtään paikalla. Löysinkin komean koiraan. Viikkoa myöhemmin 23.1. kävimme koko perheen retkellä Wabamunilla, ja havaitsimme mm. pari pikkujoutsenta, lapinharakan, mustakaulauikun (Sundancen iso allas; kova talvilaji) ja merimetson (Double-crested; Wabamunin voimalaitos). Hanna haki vuosipisteen Mountain chickadee'sta.

Kuun lopun olimme vaihteeksi Kalliovuorilla 29.-31.1., majapaikkanamme Canmore. Täältähän on matkaa Banffin kansallispuistoon vain pari kilometriä. Yllätykseksemme lunta ei näkynyt kuin korkeimmilla huipuilla ja muutamassa pohjoiseen aukeavassa, suojaisassa metsänreunassa. Edmontonissakin oli sentään melkein 20 senttiä valkeaa! Linnusto oli talvista eli niukkaa. Canmoren hyvillä kohdilla hengasi ehkä 20 hakkia, joista ruokintaa pitävä paikallinen kertoi niitä olleen enimmillään peräti 47 yksin hänen ruokinnallaan. Maapähkinät kävivät kaupaksi. Ainokainen amerikanvaris raakuskeli hakkien seurana, pari kottaraista ja yksinäinen tilhi. Läheisen sulaveden äärellä oli lapsille sinisorsia ja aikuisille Song sparrow (Hanna löysi). Joen rantapuussa istuskeli Belted kingfisher. Banffin "Kananmunasuo" oli yllättävän heikko, yksi sinisorsa ja muutama perusmetsälintu. Kylällä hengaili lukuisten korppien seurana kymmenisen pulua, laji, joka tuntui puuttuvan Canmoresta. (Varpusia ja harakoita toki oli molemmilla kylillä.) Vuorilta löysimme pohjantikan, kuukkeleita ja kolme lajia tiaisia. Vuorilammas oli runsain nisäkäs oravan ohella. Paluumatkalla havaitsimme lopultakin hankaliksi osoittautuneita paikallisia koskikaroja. Rocky Mountain Housen tuntumassa, mistä Kalliovuoret näkyvät vielä horisontissa, näimme myös valkopäämerikotkan ja joessa vielä yhden koskikaran. Hämärissä ajaminen halki pelto-metsäseutujen ei tuottanut pöllöjä, vaikka löytäjälle oli luvattu jäätelö ja kuuma kaakao...