TOUKOKUU

Vapunpäivää ilahdutti Elk Islandin puistossa 30.4. syttynyt metsäpalo, jonka huomasimme spontaanikäynnillä. Vain pari sivutietä oli suljettu palon vuoksi. Räpsin kuvia puiston päätien varresta. Parin päivän kuluttua jouduin toteamaan, että metsäpalokuvat sisältänyt muistikortti oli korruptoitunut, joten oli tehtävä uusi reissu tiistaina 4.5. Tällöin savua ei enää näkynyt, vain muutama kytevä paikka siellä täällä! Otin pari savukuvaa ja elin heikossa komeampien liekkien toivossa. Odottelin pari tuntia Astotin-järvellä, josko palo vielä päivän lämmetessä ja metsän kuivuessa roihahtaisi. Astotin Lakella oli runsaasti pelikaaneja, mustakaulauikkuja, amerikannokikanoja, kuparisorsia ja kuusilokkeja. Staijaus klo 10.50-12.35 tarjosi summiksi pelikaani 138 N 4 S ja kurki 3450 (26 a) N, ei hassumpaa. Lopulta parin tunnin haahuilun jälkeen havaitsin pienen savun kilometri tiestä ja komppasin paikalle. Täällähän oli hyvät tulet! Nopeasti kaivatut palokuvat ja pyromaaninraikkaana hakemaan Hillaa koulusta...

Retkeilin myös Beaverhill Lakella aamuvarhain 1. ja 2.5. Hanhia oli tuhatmäärin pelloilla, ei niinkään järvellä, jolla avovesikin oli paljon kauempana kuin edelliskeväänä. Vapunpäivää somistivat kaksi suopöllöä, kanelitavi ja useat satojen yksilöiden lapinsirkkuparvet. Lietteillä oli kymmeniä Hudsonian godwit'eja, kurppeloita, keltajalkaisia vikloja ja amerikanavosetteja. Seuraavana päivänä hanhia saapui järvelle myöhemmin aamupäivällä, jolloin arvioin saapuvista parvista karkeasti 20.000 yksilöä. Franklin's gull'it vingahtelivat taivaalla. Sprague's pipit'it, tunturikiurut, Western meadowlark'it ja yksittäinen Say's phoebe olivat mahtavien niittyjen satoa. Eteläpään luhdilla kahlaili 2.5. hulppeat kymmenen pitkäjalkaa! Mikähän invaasio niillä on meneillään? Hastings Lake tarjosi sekin runsaasti kahlaajia (keltajalkoja ja kurppeloita), järvellä useasatapäisenä koloniana pesiviä rengasnokkalokkeja ja komean sekakolonian ihastelua: laskin järven saaren puista lajia kohti kymmenisen asuttua merimetson, "harmaa"- ja yöhaikaran pesää.

Teimme perheen ja kyläilemässä olleen Maija-siskoni kanssa matkan Kalliovuorille 8.-10.5., mutta seutu oli hiljentynyt viime näkemästä (huhtikuun puoliväli). Korpit ja Brewer's blackbird'it pyörivät kylillä. Vaisuutta ei auttanut, että sunnuntaina satoi lunta, joka myös pysyi maassa! Tällöin tosin Banffin "Kananmunasuolla" kävi mukava suihke sateen pakottaessa Chipping, Song ja White-crowned sparrow'it, Yellow-rumped warbler'it ja muutaman Hermit thrush'inkin näkösälle. Kosteikolta löytyi lumisten vesikasvien seasta myös Common yellowthroat, Wilson's warbler, Least flycatcher, useita kurppeloita, muutama erakkoviklo, palsasirrejä ja kanadantyllejä. Suolla pesivät amerikantyllit olivat nekin hytisemässä.

Toukokuun Big Day, Edmonton-retkipäivä oli tehtävä torstaina 13.5. Aloitin aamuviideltä hämärästä kotipihasta. Ällistyksekseni maassa oli muutama sentti tuoretta lunta, auton ikkunat jäässä, paksu sumu roikkui kaduilla ja taivas oli tasaisen harmaa. Olisiko retkessä järkeä? Päätin yrittää ajatellen, että (a) aina retkeily koti- ja työolot voittaa, ja (b) päivän kirkastuessa ainakin sumu luultavasti hälvenisi. Pihalla lauloivat valkokurkkusirkku, punarintarastas ja Chipping sparrow. Lähdin etelään Ellerslie Road'ille ja edelleen perinteisiksi muodostuneille 170 st x 41 SW avenuen kulmille.

Lintuja oli yllättävän hyvin (tiputuskeli), vaikka näkyvyyttä ei niinkään, muutama sankka lumikuuro lisäsi arktista fiilistä. Peruslajeja: sirkkuja, tiaisia, nakkeleita, hippiäisiä. Tutussa 170 st x 41 SW avenuen jokivarressa sain seurakseni kolme koiraa lähitalon pihasta, mutta havaitsin silti Northern waterthrush'in, pari Eastern phoebe'a, kaksi rummuttavaa Yellow-bellied sapsucker'ia sekä kevään ensimmäisen, iloisen tiaismaisesti laulaneen Yellow warbler'in. Kävelin karjatilalle, missä lehmien seassa ruokaili noin 15 Brown-headed cowbird'ia, taivaalta kuului soidintavan amerikantyllin pehmeää "kyll-dii, kyll-dii"-ääntä, peltopyy juoksi tien yli ja pari Tree swallow'ia värjötteli langalla. Palasin autolle; sulalla tiellä käveli syötävää nappaillen Mourning dove.

Kello läheni kahdeksaa, joten ajoin pysähdellen kotia kohti, hain Hillan kotoa klo 8.20 ja vein hänet kouluun, missä luimme hieman yhdessä. Oppituntien alkaessa (klo 9) lähdin Whitemud Creek'iin. Kuusikoissa lauloivat punarintarastaat ja Western tanager'it, ja hippiäisiä, tiaisia sekä nakkeleita oli paljon. Ontosta polun varren puusta kuului vaimeaa naputtelua: koputin runkoon, jolloin Northern flicker kurkkasi vanhasta "palokärjen" kolosta! Näköjään joillekin tikkalinnuille kelpaa vanhan kodin laajentaminenkin. Katkaisin 50 lajia Cooper's hawk'illa.

Matka jatkui Big Laken rantaan 231 streetiä myöten. Viihdyin täällä klo 11.00-12.00. Oli alkanut tuulla kovaa lännestä, ja raju lumikuuro iski kohdalle, joten hörppäsin rauhassa kahvit autossa ennen rantaan menoa. Amerikannokikana oli runsain kelluja, mutta myös uikkuja, telkkiä, sotkia ja sorsia oli annosteltu reilulla kädellä. Lapasotkapari -- myöhäinen -- kellui lähietäisyydellä, muutolla näkyi muutama Lesser yellowlegs ja palsasirri. Myös läntisen kaatopaikan länsipuolisilla altailla oli viihdettä tarjolla: amerikanavosetti 7, kurppelo n350 (määritetyt pitkänokkia), palsasirri 5, kanadantylli 5, keltajalkainen viklo n70, yksinäinen Marbled godwit ja amerikansipi. Kaatopaikan ja altaiden välillä virtasi satoja lokkeja (Franklin's, California sekä harmaa- ja rengasnokkalokki).

Sitten St. Albertin puolelle! Big Laken lavalta ja lähimaastosta löytyi reilusti vesilinnustoa: amerikannokikana, harmaasorsa ja pikkulapasotka olivat todella runsaita. Myös telkkiä, uikkuja (paksunokka-, mustakurkku- ja mustakaulauikku sekä härkälintu) ja Blackbird'eja (Red-winged ja Yellow-headed) oli hyvin. Parhaat havikset olivat 2kv muuttohaukka saalistamassa sorsia, matalassa osmankäämikössä nuokkunut yöhaikara ja piiskutuksen tuloksena luhdasta esille noussut Common yellowthroat.

Jatkoin Big Laken laskujoen (Sturgeon River) pohjoispuoliseen kuusikkoon, joka alkuun tuntui hyvin hiljaiselta. Sitten aurinko tuli esiin, ja tuulensuojaisesta kuusikon reunasta löytyi isohko pikkulintuparvi. Pääjoukko oli sirkkuja (sparrow'eiksihan niitä täällä kutsutaan), tiaisia, hippiäisiä ja Yellow-rumped warbler'eita, mutta joukosta löytyivät myös harmaa, pieni sieppo Western wood-pewee, harmaa rastaskääpiö Swainson's thrush sekä useita keltamustina hehkuvia Western tanager'eita. Kello 15.29 kuittasin päivän viimeiseksi lajiksi ohi kauhoneen Great blue heron'in (nro 90). Jatkoretkeily Edmontonin pienemmillä kosteikoilla ja päätösyritys jokivarsimetsissä olivat tuloksettomia. Sään puolesta päivä oli ollut erikoinen: vettä eri olomuodoissaan (sumusta lumeen, räntään ja veteen), vaihtelevaa tuulta ja pilvisyyttä, aurinkoa ja synkkää hämäryyttä. Lintujen puolesta se olisi saattanut olla parempi paremmassa säässä, eikä kevätkään liene erityisen aikainen, koska ainakin viimevuotiseen verrattuna nyt oli varhaiskeväisempää. Toisaalta sellaista retkeä ei ole, että näkisi kaiken mahdollisen, mutta sellaista odotellessa...

Seuraavan viikon maanantaista keskiviikkoon olin viettävä työn merkeissä House Riverillä. Suomesta saapunut Anne-Maarit Ollila lähti mukaan katsomaan sopivia hyönteisten pyyntipaikkoja ja pohtimaan ehdotettuja tutkimuskysymyksiä. Itse tein lintulaskennan tiistaina ja ripustin hyönteispyydyksiä keskiviikkona. Pitempäänkin olisi viihtynyt, mutta flunssa iski ja oli palattava Edmontoniin. Palometsien haviksista mainittakoon yleisinä sirittäneet Chipping sparrow'it ja junkot, tunnelmaa lurituksillaan luoneet punarintarastaat ja Hermit thrush'it, varsinaiset kohteeni mustaselkä- ja muut tikat sekä lähes kaikkialla laulaneet kinglet'it ja Yellow-rumped warbler'it. Havaitsin matkalla myös vähälukuisempia lajeja, kuten Northern waterthrush'in, muutaman Swamp sparrow'in ja Least sandpiper'in sekä mielestäni varsin pohjoiseen eksyneen vanhan kalkkunakondorin, joka rundasi punahäntähaukan kanssa tien päällä palatessamme 19.5. Lac La Bichesta noin 60 km NE.

Palasin jälleen House Riverille 27.-28.5. Tälläkin kertaa ohjelmassa oli hyönteispyyntien käynnistämistä ja lintulaskentaa. Heräsin yhden aikaan yöllä, jolloin leiriin kuului helmipöllö (Aegolius funereus) ja taivaalta paljon lapinsirkkujen ääniä. Päämuutto? Toukokuun tunnussävelmä, valkokurkkusirkun viheltely, kuului kaikkialla. Kerttuleita oli tullut enemmän; ilokseni havaitsin mm. kaksi Black-throated green warbler'ia, joita emme viime kesänä havainneet seudulla lainkaan! Monessa paikassa rummuttivat Ruffed grouse't -- itse asiassa niiden matala siipien humputus ehkä pikemmin tuntuu kuin kuuluu? Tikkojakin näkyi hyvin, tein 4,5 km laskentareitillä 29 havaintoa. Leirissä oli hyvä meininki, kesä tulee varmaan olemaan mainio havisten ja töiden edistymisen kannalta.