TOUKOKUU 2005
Kuukausi oli säiden puolesta kelvollinen, vaikka retkeilyyn ei työkiireiden vuoksi paljoa aikaa liiennyt. (Toisaalta kiikari kulkee aina mukana, joten tavallaan olen koko ajan retkellä.) Tässä kuitenkin kuukauden hienoimmat hetket lintumielessä.
Kuun alussa oli pakottava tarve käydä tarkistamassa Beaverhillin hanhitilanne, joten ei kun retkelle 7.5. Pimeässä kotipihassa lauloivat punarintarastas ja Chipping sparrow, mutta ajomatkalla ei näkynyt oikein mitään. Beaverhillin pohjoispuolisilla lutakoilla tien 16 varressa tosin oli hyvin vesilintuja, palsasirrejä, vikloja ja kurppeloita. Pelloilla pörräsi isoja blackbird-parvia, sirkkuja (sparrows) ja useita amerikanhiirihaukkoja. Western meadowlark'it lauloivat, muutama tundrahanhi painalsi pohjoiseen.
Kiertelin Beaverhillin lähipeltoja hanhien toivossa, mutta jouduin pettymään, sillä havaitsin kaikkiaan vain n. 4000 lumi-, 500 kanadan- ja 200 tundrahanhea. Olinko väärässä paikassa, vai olivatko hanhet jo menneet? Pari sataa Sandhill crane'a sentään ilahdutti, samoin kaksi tunturikiurua ja Hudsonian godwit'ia. Itse järven itäinen ranta vaikutti sekin hivenen tylyltä. Pikkukahlaajia näkyi (liian) kaukana, mutta onneksi vesilintuja oli tuhansia, lapasorsa (n700) tavallisin. Muutama tuhkakirvinen, Sprague's pipit, haarapääsky ja satakunta amerikanavosettia olivat vaatimattomia herkkuja.
Järven eteläisillä lutakoilla oli edelleen tuhansia vesilintuja ja satakunta kahlaajaa (keltajalkavikloja ja palsasirrejä). Yllätyksekseni löysin myös kaikkiaan 10 pitkäjalkaa! Marbled ja Hudsonian godwit'it ruokailivat viklojen ja pitkänokkakurppeloiden joukossa tulvivilla pelloilla, ja muutama Mountain bluebird somisti aidantolppia.
Jatkoin Beaverhillilta läheiselle Hastings Lake'lle, missä oli totutusti hurja lokki- ja vesilinturumba. Laskin n40 "meri"metsoa, 24 pelikaania, 10 amerikanharmaahaikaraa, n30 yöhaikaraa, n2600 rengasnokka- ja reilu sata muuta lokkia. Kolme Forster's tern'ia pyyhälsi yli iloisesti rääkättäen. Edmontonia kohti, mutta tarkistin samalla kolme rantapistettä South Cooking Lake'lla. Vesilintuja oli mahtavasti (vallitsevina n800 (pikkulapa-) sotkaa, 450 mustakaulauikkua ja n350 kuparivarttia). Muutama pilkkasiipi, bairdinsirri ja lapasotkaparvi kruunasivat hyvän meiningin. Kotipihan ruokinnalla lymyili vuosipiste, Lincoln's sparrow...
Seuraavana päivänä (8.5.) oli äitienpäivä, mutta jostain syystä suunnitelma lähteä koko perheen retkelle Edmontonin kaatopaikalle ei ottanut tuulta. Menimme kuitenkin Elk Island'ille paistamaan makkaroita ja katsomaan luonnon ihmeitä. Tawayik Lake oli mainio: n800 preerianaurulokkia (Franklin's), satoja sorsia, vikloja, kanadantyllejä, pulmus- ja pitkäkoipisirri, n50 kanadan-, 35 palsa- ja 4-5 amerikansirriä. Le Conte's sparrow pärisi heinikossa, Yellow-bellied sapsucker rummutti tyypillisesti ja Eastern phoebe piti reviiriä nuotiopaikan luona. Kerttulit loistivat poissaolollaan. Eväät syötyämme kävimme vielä parilla rannalla Astotin Lake'lla, missä oli odotetusti paljon vesi- ja lokkilintuja ja pelikaaneja. Yksinäinen Yellow-rumped warbler lauloi, kuusi islannintelkkää polskutteli rannassa ja kalasääski herätti huomiota. Leppoisaa, liian leppoisaa...
Kuun puoliväli jäi retkeilyn suhteen naurettavan vähiin. Irtohaviksista mainittakoon 19.5. läheltä kotia (109 st x 76 av) löytämäni House finch -pari sekä pari päivää aiemmin Edmontonista bongaamani Northern Cardinal. 21.5. löysin parin tunnin kaatisretkellä (Eelis mukana totta kai) Edmontonista 2kv eskimolokin n500 rengasnokan, kymmenien harmaa- ja n200 kalifornianlokin joukosta.
Beaverhill kutsui jälleen 20.5. Tällä kertaa meininki oli varsin hulppeaa, jahka pääsin muutaman kilometrin komppauksen jälkeen pelipaikoille järven "itäisestä" pisteestä (Rd 520) etelään. Tuhansia sirrejä, valtaosa kanadan ja pitkäkoipi, sekä vesipääskyjä! Kolme muuttohaukkaa pyöri järvellä hätistellen pölymäisinä vellovia jättiparvia. Muita kahlaajia oli vähemmän, kuitenkin toista kymmentä lajia. Hieman epämääräisen tuntuinen merkintä haviksessa "PK nn10.000" tarkoitti kaukaisilla lietteillä vellovia käsittämättömiä kahluripilviä. Olisipa keino päästä keskelle lietetasankoja!
Kuun loppu oli työntäyteinen, sillä jatkoin entomologin uraani aloittamalla avohakkuita koskevan kuoriaistutkimuksen EMEND-alueilla luoteisessa Albertassa. Myös House River'in niputtaminen vaati suuria ajallisia uhrauksia. Perheen kanssa täytyy kuitenkin viettää aikaa, mikä on samalla hyvä tekosyy retkeilylle. Olimme 21.-23.5. Boylessa Karvosten vieraina. Vireot ja kerttulit olivat lopulta saapuneet. Evening ja Rose-breasted grosbeak'eja, nakkeleita, tiaisia sekä Blackbird'eja kävi piharuokinnalla hyvään tahtiin. Tikat rummuttivat innokkaasti, ja useita Baltimore oriole'ja rääkyi haavikoissa. Hauskin hetki oli, kun sunnuntaiaamuna heräsin aikaisin ja menin pikku mökkimme kuistille, jonne ilmestyi saman tien aivan naaman eteen pörräämään koiras Ruby-throated hummingbird kurkkuhöyhenet tulipunaisina leimuten! EMEND-matka 25.-28.5. oli sekin mukava, vaikkei perhe ollutkaan matkassa. Sää suosi, mustakarhuja näkyi lähemmäs kymmenen ja lintujakin oli maisemissa. Ehkä hienointa oli havaita kaksi lapinpöllöä, joista toisen kuvasin kelvollisesti taskupokkarilla!