LOPPUVUOSI 2006

Marraskuu

Matin tarinoita... Sopeutumisyritykseni Suomen eksoottisiin oloihin käynnistyi tahmeasti, mihin vaikutti loka-marraskuun taitteen sankka juhlahumu. Äkkipäätään voisi kuvitella, että karonkoissa ja synttäreillä myöhään valvominen ja juhlajuomat auttaisivat sopeutumista, mutta kävi aivan päin vastoin. Öisin oli hankala nukkua ja päivisin pysyä hereillä melkein pari viikkoa. Sotkua aiheutti myös syksyinen kaamos, vaikka kuun alussa lunta jonkin verran olikin. Lumivaipasta tosin päästiin jo ennen kuun puoliväliä, ja loppuvuosihan meni suojasään vallitessa.

Yritin totutella etätyöhön. Tietokone oli puoli vuorokautta kerrallaan auki olohuoneen pöydällä, ja kirja- sekä artikkelipino kasvoi vieressä. Tehdyt ja etenkin tekemättömät työt olivat siten läsnä niin sanotusti 24/7 eli vuorokauden ja viikon ympäri. (Sama jatkuu vuodenvaihteen jälkeenkin.) Kuun lopussa, 29.11., kävin Jyväskylän yliopistossa antamassa opetusnäytteen hakemaani yliassistentin virkaa varten. Päätin luennoida aiheesta, joka kiinnostaisi, vaikka olisi tullut paikalle vain arvostelemaan etelän vetelää: metsäpaloista boreaalisissa ekosysteemeissä. Tilanteessa oli 20 minuuttia aikaa esittää asia, minkä jälkeen luennoitsija kylmästi häädettiin salista ja laitosjohtoryhmä arvioi esityksen. Esitys meni tietenkin pari minuuttia yliajalle. Jälkeenpäin kävin ystäväni Marjo Pihlajan ja parin muun luentoa kuulemaan tulleen kanssa kahvilla, ja kofeiinitankkauksen jälkeen tapasin pari johtoryhmän professoria käytävässä. He kehuivat opetusnäytettäni erinomaiseksi ja lupailivat palata asiaan. (Joulukuussa sain kutsun haastatteluun. Valintaprosessi on vielä 10.1.2007 kesken.)

Hoidin Hannan kanssa syksyisiä askareita. Vaihdatimme autoon talvirenkaat. Niiden tuumakoko oli eri kuin suomalaisissa Chryslereissa (15� versus 16�), mutta tilaamallahan ne sai. Hinta oli suunnilleen sama, mutta autoon hupeni leijonanosa kuukauden varoista. Kirpaisi, koska olimme taloudellisesti suossa muutenkin. Matkatavarakonttini saapui kuun loppupuolella. Satamasta kyseltiin passi-, pakkaus- ym. tietoja tullausta varten sekä vaadittiin täyttämään arvoituksellinen muuttotodistus. Mikä todistus se sellainen on, jonka jokainen täyttää itse oman mielensä mukaan? Lopulta laatikko ilmestyi kotipihaamme naapurien ihmeteltäväksi. Tyhjensin roinien pääosan suoraan varastoon sekä kirjat ja CD:t hyllyihin. Oli myös hauska saada lisää vaatteita. Itse laatikko kelpasi Jösselle (Palmgren), mistä kiitos. Toivottavasti se palvelee yhtä hyvin pöllönpönttöinä kuin rahdin suojana. -- Parin viikon jälkeen suomalainen rahtifirma lähetti palveluksistaan noin 460 EUR laskunkin, vaikka sellaisesta ei ollut ollut puhetta. Olin (olimme) luullut, että Kanadaan maksetut kulut olisivat kattaneet kaiken! Taas maahanmuuttajia rangaistaan...

Huomasin, että Suomessa oli moni asia muuttunut EU:n ja muun yleisen hässäkän myötä. Erityisesti minua harmitti, että kun viime vuosituhannen lopussa huonolaatuisen tavaran myynti oli kaupoissa tehty vaikeaksi laatu- ym. vaatimuksin, olivat nuo "kaupan esteet" nyt vapaan kilpailun nimissä etupäässä purettu. Henkilökohtaisemmallakin tasolla on kaikenlaista marinadin aihetta. Akateemisten työtilanne on yhtä huono, jos ei huonompikin kuin aiemmin. Tila-tilannekin on yliopistolla huono: jouduin siksi hakemaan Viikin Biotieteiden laitokselle varastoidut romuni. Niitä olikin useita laatikollisia. Samalla sain taivastella Jari Niemelän ryhmälle jääneitä (ei heille varattuja) ahtaita tiloja ja kuulla juttuja huonosta rahatilanteesta. Noin puolet akateemisistahan pääsee nykyään koulutustaan vastaaviin töihin, hurraa, joskin ne ovat lyhyitä pyrskäyksiä. Yhteiskunta kouluttaa, muttei työllistä. Mutta oikeastaan alalla kuin alalla tuntuvat nykyään vallitsevan mahdollisimman lyhyet pätkätyöt ja kova kilpailu, joita perustellaan tuottavuudella, ikuisella kasvulla ja voittojen maksimoinnilla. (Kotikommunisti tai ainakin -sosialisti minussa alkaa lupaavasti herätä!)

Retkille on oltava aikaa. Kuun kolmantena laskin Espoon Tuomarilassa sijaitsevan talvilintureittini. Sen tuloksia en tosin ole ilmoittanut Eläinmuseolle, koska reitti on suurimmalta osin päällekkäin jonkun toisen reitin kanssa. Lajeja kertyi kauniissa, aurinkoisessa alkutalven säässä 27, parhaina peippo, punakylkirastas ja puukiipijä. Mustarastaita löytyi peräti 62! Sauvakävelijöitä näkyi vain yksi.

Painuin 4.11. laskemaan Upinniemen talvilintureittini Johan Ekroosin kanssa. (Johan oli laskenut reittini joka talvi Kanadassa ollessani, mistä kiitos!) Sää pysytteli kohtuullisena. Lumikerros ja jäätyvät lätäköt loivat talvista tunnelmaa. Mustarastaita, tilhiä, puukiipijöitä, perustiaisia ja punatulkkuja oli leppoisasti. Kovin laji sattui alkutaipaleelle, jolloin Johan huomasi keskellä metsää virkeänä saalistelleen pajulinnun! Lajista ei ole Suomesta kautta aikain kovin montaa näin myöhäistä havaintoa. Upinniemen länsilaidalla laskimme lähisaaren puista ja pensaista 83 merimetson pesähässäkkää. Todellisuudessa määrä lienee ollut paljon korkeampi.

Laskentojen syyskierroksien jälkeen lumet lähtivät rivakkaa vauhtia. Tein retkiä etenkin Kirkkonummelle, missä varhaissyksyisissä oloissa oli lintuja talvisesti. Kuulle mahtui silti esimerkiksi hemppo, hiirihaukka, uuttukyyhky, lapinharakoita ja peippoja. Espoon Soukasta onnistuin bongaamaan pikkusirkun (16.11.) sekä myöhäiset punarinnan ja lehtokertun (17.11.). Espoon Suvisaaristoon suuntaamani retki 19.11. sattui aamultaan karmeaan mutta iltapäivästään leppoisan aurinkoiseen päivään. Lintuja oli vähän, mutta pääsin mm. ihailemaan palokärkeä ja löytämään hiiripöllönkin.

Kuun lopussa olin yhteydessä Janneen (Södersved) niin kutsutun sisämaarallin tiimoilla. Rallissa havainnoidaan itsenäisyyspäivänä 12 tunnin ajan tietyllä alueella pyrkien havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia. Kilpailualueeseen, Lohjan seutuun, oli hiljattain liitetty Siuntio kokonaisuudessaan, joten tein pohjustusretkiä Siuntion eteläosaan. Kuun viimeisenä Eelis lähti onnenpojaksi mukaan. Ei ihme, että havaitsimme mm. peukaloisen, uiveloita, nokikanoja ja haapanan! Erityisesti Eelis oli innoissaan Störsvikissä näkemästämme merikotkasta, joka laskeutui sadan metrin päähän puuhun -- katsoimme sitä kaukoputkella -- ja hätisti samalla kaksi harmaahaikaraa rantalepikon reunasta lentoon! Tai no, ehkä parasta olivat Pikkalan Essolla retken jälkeen syödyt hassun näköiset nakit.

Joulukuu

joulun tienoo oli edelleen oudon lauha ja vesisateinen. Kaamos sen kuin synkkeni, kun ei ollut lunta sirottelemassa meille hieman enemmän valoa. Lasten joulun odotus käynnistyi silti perinteisissä merkeissä joulukalentereineen, pikkujouluineen ja muine valmentautumisineen. Hillalla oli kaksi joulujuhlaa. Hän oli luokkansa esityksen päätähti! Esitus meni hienosti, ja nautimme lasten hienosta laulamisesta. Eeliksen päiväkodin pikkujouluissa taas poika oli ryhmänsä rap-ryhmässä, ja taas tuli kulttuuria joka tuutista. Muutoin, tontuilla uhattiin ja kiristettiin, kuten aiemminkin. Kerrankin saimme joulukortit ajoissa postiin, mutta muutoin jouduimme vetämään taloudellisia suitsia tiukalle. Olihan taakkanamme vielä lentolippuja ja rahtikuluja, ja kotiinkin oli ostettava pakollisia tavaroita. Hankimme silti lasten mieleiset kuusenkoristeet. Ostin Herttoniemestä pähkinänakkelibongauksen ohessa joulukuusen, johon olimme tyytyväisiä. Ei se tosin aivan Kanadan kuusten (Balsam fir) veroinen ollut, mutta silti kaunis: kartiomainen ja tiheä. Pursuileva koristelu teki siitä Hillan ja Eeliksen silmissä hienon. Hilla teki latvatähden, kun kaupasta ostettu ei sopinut. Saimme hienomman! Joulupukki oli hämmentävän anteliaalla tuulella. Hilla sai mm. kaivatun Abba-CD:n ja (postuumisti) CD-soittimen. Eelis taas sai useita valtavia paketteja, joista kuoriutui mm. iso merirosvolaiva, Lego Bionicles -palikoita ja Hot Wheels -autorata.

Kuun alun linturetket olivat itsenäisyyspäivän rallin pohjustusta ja suuntautuivat siksi Siuntion rannoille ja sisämaahankin. Rallissa 6.12. arvokkaiksi osoittautuivat Kelan museosillan peukaloinen ja Sjundbyn tiklit, joita pohjustuksessa 5.12. oli 15 ja rallissakin vielä yksi.

Itsenäisyyspäivä käynnistyi Lohjan seudulla harmaana ja tuulisena. Minä, Janne ja Leo Wallinmaa yritimme kuulla tai nähdä pöllöjä taipuilevien puiden latvoista, mutta ensimmäinen laji (klo 8:03) oli poikki räksähtänyttä puuta säpsähtänyt tilhi Sammatissa. Lohilammelta ynnäsimme mm. joutsenia ja tavin, mutta paikalla edellispäivänä uineet kanadanhanhet olivat kadonneet. Metsät ja pellot olivat suorastaan pelottavan hiljaisia tuulen jyminää lukuun ottamatta, mutta Oravannokasta nappasimme mm. kalalokin ja allin sekä Lohjan Karstunlahdelta silkkiuikun. Lohjan kaupungin tuntumasta kartutimme lajilistaa lisää: mm. pilkkasiipi, harmaahaikara, pikkuvarpunen ja merilokki. Siuntion Myransissa havaitsimme kolme uuttukyyhkyä ja kottaraisen sekä Flytträsketillä parven pyrstötiaisia. Siirryimme Sjundbyhyn, Sunnanvikiin ja Kelaan, miltä alueelta nappasimme isolepinkäisen, tiklin, varpushaukan ja peukaloisen. Hyödynsimme valoisan ajan rippeitä vielä Pikkalassa ja Störsvikissä. Listalle ilmaantuivat mm. tukkakoskelo ja uivelo. Melkein pimeässä hoidimme vielä Kvarnbyn myllylle yöpymään laskeutuneen koskikaran. Päätöskohteemme Lohjan kaatopaikka ei enää antanut mitään. Purku oli Lohjalla Aerokuvan tiloissa. Voitimme kisan melko selvällä erolla ja 46 lajilla. Mutta pääasiahan oli leppoisa retkipäivä!

Joulukuulle kertyi muutama muukin retki, joista ehkä tärkein oli 10.12. Hankoon suuntautunut. Päätarkoitus oli hakea erään koulurakennuksen ylisille varastoidut pari laatikkoamme. (Tavaraa on edelleen mm. Alavudella.) Pysähdyin Tammisaaren Stadsfjärdenin lintutornilla. Paikalla oli satoja tukkasotkia, pajusirkku ja viiksitimaleita. Pikkutikka koputteli pajuja viihtyen löyhästi tiaisten mukana. Tarkistin Hankoniemen etelärannat Tiilitehtaalta alkaen. Maat olivat sulina ja kaikki rannat auki, joten ei ihme, että mm. haahkoja näkyi peräti 48, alleja jokunen kymmenen, joutsenia niukasti ja Långörenin kärjessä sinnitteli seudulta jo vajaa viikko sitten löytynyt kuovi.

Helsingin Herttoniemessä oli pitkään viihtynyt pähkinänakkeli, jonka bongasin 18.12. Samana päivänä nappasin vielä Espoon Suomenojalta myöhäisen harmaasorsan, vaikka altaan vesialue näytti pikkupakkasessa umpeutuvan vauhdilla. Aatonaattona (23.12.) retkeilin Eeliksen kanssa Siuntiossa. Linnusto oli itsenäisyyspäivän ajoilta köyhtynyt, mutta Vikträskin rantapajukon rajassa piiskutukseemme vastasi ensin ruovikosta peukaloinen ja heti perään rantalepikosta punarinta! Harmaahaikara kauhoi etäämmälle innokkaiden ihmisten läheltä.

Ennen Uuttavuotta ehätin vielä Tuomarilaan (27.12.) ja Upinniemeen (30.12.) laskemaan talvilintureitit. Espoon osuus oli tasapaksu, vaikka jo alussa havaitsin mm. varpushaukan ja takapihan metsässämme pyyn. Kokosin reitille kohtalaiset 28 lajia ilman mainittavampia huipennuksia. Upinniemeen sain taas seuraksi Johanin. Minkäs teet, kun laskennasta tulee perinne ja tunturihaukka on edelleen näkemättä! Lauha sää ei kuitenkaan ollut houkuttanut seudulle rustia saati kovin paljoa tavallisempiakaan lajeja. Havaitsimme silti mm. pari pyytä ja pikkutikkaa sekä jokusen teeren ja uivelon.

Vuosi tavallaan huipentui hassusti stressin pieneen hellittämiseen. Miten niin voikin käydä, vaikka työt eivät juuri kummene ja elämäntilanne säilyy muutenkin ennallaan? Juhlistimme vuoden viimeistä päivää lähtemällä Santahamina-seuran järjestämälle retkelle Helsingin Santahaminan sotilasalueelle. Tarkoitus oli havaita Rivieran edustalla jo pari päivää viihtynyt amerikanjääkuikka, vieras kaukaa Islannista tai Pohjois-Amerikasta. Siitä olikin jo pari kuukautta, kun olin lajin viimeksi nähnyt! Retkestä ilmoitettiin Tringa-verkossa ja Lintutiedotuksessa, ja järjestäjät odottivat enintään 30 henkilöä paikalle. Kaikkien -- myös meidän -- yllätykseksi varuskunnan portilla oli kokoontumisessa klo 8.45 satakunta autoa ja ainakin 150 lintuharrastajaa. Siirryimme hiljalleen sotilasalueelle ja edelleen itäiseen Leipurinniemeen. Ennen kymmentä oli tutun näköinen lintu jo noin sadan kaukoputken näkökentässä. Hilla ja Eeliskin kuittasivat suomi-pisteen. Yli lentäneet teeret olivat monelle uusi tuttavuus Helsingissä, saattoivat olla minullekin, mutten muista. Huoltoasemalla nautitun kahvituokion jälkeen vein Hannan ja lapset (pyynnöstä) kotiin. Jatkoin itse Lohjan Kutsilanlahdelle, missä ihastelin 70 laulujoutsenen kanssa lauhaa talvea viettäneitä pikkujoutsenta ja merihanhea. Mainioita vikavikaa-lajeja. Ehkä sellaisia voisi joskus alkaa kerätä...?