SAPEN LUONNE & HISTORIA Luonne ja muuta: Sappe ei turhaan hermoile pelottavimmassakaan paikassa (esim. trailerissa) vaan luottaa ihmisiin ja tietää ettei ihmisten luona vaani sapelihammastiikereitä tai muita mörköjä. Kyllähän Sappe kuten pitääkin hermostuu, jos käsittelijä = ratsastaja, hoitaja... hermostuu. Sappea on pienestä pitäen totutettu outoihin asioihin kuten lehmiin, kanoihin, koiriin, autoihin, polkupyöriin, liehuviin tekstiileihin yms. Jotenkin Sappe ei voi sietää kanoja ja kokonaan mustan värityksen omaavia hevosia. Kanoista kaukana pysyminen ei ole ongelma, koska niitä ei ole tallialueen lähettyvillä. Nehän levittävät täitä. Ehkä kanojen kotkotukset käyvät Sapen hermoille. Mutta mustista hevosista kaukana pysyminen onkin eri asia... Tarhassa Sappe tykkää leikkiä pallonsa kanssa ja tulee mustasukkaiseksi, jos joku muu hevonen koskee siihen tai menee edes sen lähettyville, paitsi tietysti sen paras kaveri r.Borre. Parhaalle ihmiskaverille Sappe tuo pallonsa hänen luokseen ja laskee sen hänen jalkojen juurelle. Näin Sappe jakaa rakkaan pallonsa. Sappe ei kuitenkaan ole riippuvainen pallosta vaan voi jättää sen tallille kilpailumatkojen ajaksi. Tarhauksen ajaksi pallo pitää tietysti olla hevoskaverin lisäksi. Vieraille ihmisille Sappe ei luovuta millään palloaan. Jos vieras ihminen tulee Sapen tarhaan, Sappe ravaa heti pallonsa luo ja ottaa talteen pitämällä siitä hampaillaan lujasti kiinni ja pakenee pallonsa kanssa ympäri tarhaa vierasta kiinniottajaa. Läheisille ihmisille Sappe ei tätä ikävää temppua tee (onneksi, no onhan se ikävää, mutta hauskan näköistä. Välillä pitää itsekin nauraa, kun joku juoksee hevosen perässä, joka ravaa häntä korkealle ja korvat hörössä ja välillä pysähtyy odottamaan kiinniottajaansa, heh heh). =) Sappea ei saa ottaa tarhasta kuin minun luvallani. Vaikka Sappe on ihmisystävällinen, se ei päde kaikkien kohdalla. Sappe saattaa katsoa vierasta kiinniottajaa uhkaksi ja näin hyökätä ihmisen kimppuun. Aina pitää seurata, mihin Sapen korvat sojottavat. Sappe valitsee itse ystävänsä. Kaikki ei voi pitää kaikesta. Hyväksyttyään sinut ystäväkseen, Sappe käyttäytyy kuin enkeli. Jopa tervehtii hörähtämällä nähdessään sinut. Yrittää miellyttää sinua kaikin tavoin; esim. kulkee muodossa mahdollisimman hyvin, ottaa heikostikin annetut avut vastaan, suorittaa vaadittua tehtävää/liikettä enemmän kuin vaadittaisiin...suorastaan se on kuin unelmahevonen. Sitä voidaan taluttaa jopa kiimaisen tamman kanssa. Pitäähän kiimaiselle tammalle charmeja näyttää, mutta silti se pysyy käsissä. Jos charmin esittäminen menee talutuksen aikana liian villiksi, napapas ei ja Sappe rauhoittuu, niin kovasti se yrittää miellyttää tykkäämästään ihmisestä. Tätä hevosta on helppo käsitellä ja kuljettaa. Pelottavia paikkoja ei Sapen mielestä ole (ellei käsittelijä itse pelkää niitä). Hoidattaessa kiltti ja seisoo liikkumatta harjauksen aikana. Ei kutise mahan alta, eikä näykkäise satulavyötä kiristettäessä. Tykkää kumisuan pyörivistä liikkeistä, kunhan ne eivät ole kovin voimakkaita. Siirtyy hieman syrjään, jos ne ovat kovin voimakkaita. Sen verran herkkä Sappe kuitenkin on. Varsinkin säästä rapsuttaminen Sappe pitää ja yrittää rapsuttaa takaisinkin. Kavion puhdistuksen yhteydessä nostaa jalat hyvin herkästi ja pitää ne myös ylhäällä ei esim. laske jalkansa hoitajan käsien varaan. Laskee jalkansa vasta, kun hoitaja on irrottanut otteensa kyseisestä jalasta. Voi pitää Sapen karsinaoven koko päivän auki. Ei karkaa karsinasta ja poistuu siitä vain, jos joku taluttaa. Ei oikeastaan tarvita riimunarua tämän orin sitomisessa. Taluttaessa voi pysäyttää keskelle tielle ja laittaa riimunarun maahan ja lähteä itse pois Sapen luota. Hieman ihmeissään, mutta pysyy siinä jalansijassa, vaikka tunnin tai kaksikin. Jos Sappe saisi valita askellajin millä menisi, se on varmasti ravi. Laukastakin se tykkää, mutta suosii enemmän ravia. Sappe tykkää huomioista ja esiintymisestä ja tietää katsojien ihastelevan sitä. Se osaa myös hurmata katsojat poseerauksella. Sapen ravi on matkaa voittava, rytmikäs ja astuu syvälle runkoon. Ratsastaessa se on herkkä niin suusta kuin kyljistä ja ottaa heikostikin annetut avut vastaan. Joskus epäselvästi annetut avut voivat saada Sapen hermostumaan, kun Sapen suorittama liike ei ollut sitä mitä pyydettiin. Sappe tykkää enemmän vauhdista ja toiminnasta, joten koulukiemurat eivät ole kovin Sapen mieleen. Sen sijaan laukka- ja estekilpailut ovat lähellä vauhtihirmun sydäntä. Laukkakilpailuissa paljastuu Sapella olevan vahva kilpailuvietti. Maastolenkeistä varsinkin pitkin ohjin on paras kiitos ja vaihtelu Sapelle ja yleensä Sappe vetää mastolenkeistä pari pientä ilopukkia. Vetäessään pukkeja Sappe on myös varovainen, ettei ratsastaja lennä satulasta, mutta innostus saattaa joskus yltyä ja silloin isotkin pukit ovat tavallisia. Sappe rakastaa uimista ja menee aina epäröimättä veteen kahlailemaan. Sapelta ei puutu nuoren hevosen ominainen käyttäytymistapa: kun ojentaa Sapelle käden kämmenselän, se "läpsii" ylähuulillaan kätesi lähemmäksi ja nuolee kättäsi. Nimenomaan nuolee EI PURE! Joskus Sappe ei millään tavoin voi lopettaa sen ja kun ottaa käden pois Sapen kielen lähettyviltä, se on tietysti ihan kuolassa... Historia, luonne ja muuta: Kuten jo aikaisemmin mainitsin, Sappe on jalo, nopea/vauhdikas ja tyylikäs (ei juuri säästele charmiaan) ja safiirilla tarkoitan Sapen olevan minulle arvokkaampi kuin safiiri tai oikeastaan eihän Sappea voi verrata rahaan, sehän on minulle yhtä rakas kuin perhejäsen ja eihän perhejäsenillä ole rahallista arvoa! Eli Sappe on minun perheeni virtuaalinen perhejäsen ja sitä ei myydä tulevaisuudessakaan. Olkoon Sappe koko ikänsä omistuksessani, ellei jotain yllättävää tapahdu tai joudun myymään sitä pakosta. Ja jos myyn Sapen valitsen itse sille "ostajan" eli ihmisen, joka antaa hyvän kodin. Sappe on juuri minulle erityisen rakas osittain sen takia, että sen vanhemmat isä Focus de Fleer H ja emä Ghâzal H, molemmat ovat kasvattejani. Sappe on Focus de Fleer H:n (lempinimeltään Focus) ensimmäinen jälkeläinen. Ei ollut varmaan kovin viisasta suunnitella Sappea Focuksen ensimmäiseksi jälkeläiseksi, koska Focuksella on voimakas johtajaluonne, eikä tiedetä kuinka voimakkaasti se periytyy. Sen sijaan Ghâzal H:n "Zalin" valitseminen emäksi oli minusta hyvä ratkaisu. Sappe on Zalin kolmas varsa. Hieman yllätyin, kun Zalin esikoisvarsa "Rainy" syntyi kookkaampi kuin muut esisynnyttäjien varsat. Esisynnyttäjien varsathan ovat yleensä pienempiä kuin kokeneimpien. Zali kasvatti Rainin todella hyvin ja siitä varttui järkevä ja ystävällinen herrasmies. Sapen syntyminen kolmantena oli hyvä asia. Zali oli parhaassa iässä, kokemusta oli kertynyt sopivasti ja tammaa ei ole liikakäytetty (siis tuottamaan varsoja). Tarkoitan liikakäytetyllä sitä, että usein tammalle tulee erilaisia tulehduksia mitä pitemmin se on varsomisurallaan/mitä enemmän se on varsonut. Älkää ymmärtäkö väärin, siittolamme tammat eivät ole "välineitä" millä tuotetaan varsoja vaan ne ovat tammoja, jotka saavat levätä ainakin vuoden (VHKR, oikeassa ajassa kuukauden) ennen uutta astuttamista ja jos tammaa katsotaan olevan levon tarpeessa se saa levätä toisenkin vuoden (VHKR, oikeassa ajassa toisen kuukauden). Tammathan vaikuttavat varsaan 60-70%:sesti eli tammat ovat paljon tärkeämpiä kuin oriit. Valitettavasti se unohtuu usein ja astutetaan sellaista tammaa, joka ei välttämättä sovellu siitokseen (esim. luonteensa takia) jollain menestyneellä oriilla ja toivotaan sitten varsasta tulevan yhtä hyvä kuin isänsä, tamma oli tässä tapauksessa väline, jolla saatiin virtuaalimaailmaan "ei kovin järkevä" hevonen/poni, jonka luonnetta väitetään olevan normaalia tai edustaman virtuaalihevosten parhaimmisto ja tietenkin - kaikki vain isäorin ansiota! Hyvä siitostamma tuottaa hyviä varsoja kaikkien orien kanssa. Zalin toinen varsa on kimo "Dreamy" ja sekin osoitti olevan järkevien päästä ja ulkonäköäkin löytyy. Vaikka Dreamyn isä on helposti hermostuva, Dreamystä ei tullut yhtä hermostunut kuin isänsä, varsin rauhallinen siitä tuli, Zalin ansiosta. =) Uskalsin astuttaa Zalin Focus de Fleer H:lla, koska minulla oli Zalista parin varsan luonteen ja rakenteen "takuuna". Sappe sitten syntyi Hopeaniemellä 12.kesäkuuta klo. 05.28. Kuuden (6) kuukauden ikäisenä Sappe tuntui vaihtavan usein leikkikavereita. Telmi pari viikkoa sen kanssa ja pari viikkoa ton kanssa...vakiintunutta ystävyyssuhde ei löytynyt. Vähän alle 1-vuotiaana, n. 11kk:na oli aika erottaa Sapen sen emästään ja panna muut Sapen leikkikaverit myyntilistalle. Sen tapahduttua Sappe oli yksinäinen ja alakuloinen. Sitten annettiin pallon "leikkikaveriksi" ja sehän tepsi. 7-vuotiaana Sappe sai ensimmäisen tammavieraan. Onhan tammavieraita tuotu aikaisemminkin Sapelle, mutta halusin antaa Sapen kasvata ihan rauhassa (monet oriit aloittavat siitosuransa 3-vuotiaina, henkisesti jotkut eivät ole vielä valmiita). Kun Cara tuotiin Sapen eteen, Sappe tiesi heti, mitä sen piti tehdä. Hellävaraisesti herrasmies liittyi tamman esileikkeihin ja hoiti hommansa hyvin. (Pienestä asti Sappe on saanut seurata muiden täysikasvuisten ja rutinoituneiden oriiden puuhia.) Kyllähän sitä katselemallakin oppii. =) [ Takaisin ]   Hopeaniemi is a virtual / SIM-game stable. Nothing on these pages won't be real. All photos are copied with permission. Lovely thanks to all horse farms and private persons, who let me use their gorgeous photos. This page (pictures) ©opyrights: Vision Arabians - Forty Four Kaliber (SIM horse Sappheiros of Ghâzal H)