Vanha metsästäjä ja koirankouluttaja, Kohei Takeda, on metsästysretkellä koiriensa kanssa. Hän aikoo surmata paikallisen hirviökarhun, Akakabuton, joka oli aikaisemmin repäissyt irti miehen korvan ja heittänyt senaikaisen metsästyskoiransa, Shiron kuiluun. Kohei oli yrittänyt jo silloin tappaa karhun, mutta karhun silmään osunut luoti ei ollut riittävän voimakas.
Samaan aikaan Akita-kenin hiihtomajalla tapahtuu mielekkäitä asioita. Fuji-koira on saanut kolme pentua. 12-vuotias Daisuke on hirvittävän innokas harvinaisesta, hopeanraitaisesta akita-pennusta. Hän mieltyy siihen heti ja antaa tälle nimeksi Hopeanuoli.
Vuorilla koirat ovat saaneet vainuja. Riki-niminen metsästyskoira löytää lopulta suolta hiihtäjän ruumiin. Kohein yrittäessä tulla lähemmäs Riki yrittää kehottaa tätä välttämään sinne menoa, ja ei aikaakaan kun Akakabuto hyökkää heidän kimppuunsa.

Viikon ajan paikalliset pelastusjoukot etsivät miestä, mutta sää estää kunnollisen työskentelyn. Kun etsinnät voidaan aloittaa uudelleen, Daisuke haluaa mukaan, jotta voisi näyttää Hopeanuolen sen isälle, Rikille. Pojan isä ei ole ajatuksesta iloinen vaan käskee tämän pysytellä kotona. Hopeanuoli on kuitenkin sitä mieltä että lähdetään, ja Daisuke hyppää pennun kanssa moottorikelkan kyytiin.

Onnistuneesti Kohei ja hänen paras metsästyskoiransa, Riki ovat päässeet karkuun hirviökarhua. He kyyhöttävät ahtaassa ja pienessä solassa ilman ruokaa. Kohei on tulossa hulluksi ruoanpuutteessa, ja kohottaa kirveen tapaisen aseen päänsä yläpuolelle. Hän katkaisee oikean jalkansa ja paloittelee sen, hän ottaa Rikin lähelleen ja työntää jalan paloja koiran kurkkuun. Riki pääsee pakenemaan otteesta, ja menee kauemmas oksentamaan isäntänsa jalanpätkän. He huomaavat samalla, että Akakabuto on löytänyt heidät, ja että karhu tuijottaa heitä luolan suulta. Riki haastaa riitaa, ja hyökkää vihollisensa kimppuun, vaikka sillä oli jo valmiiksi syvä haava selässä.

Daisuke ja Hopeanuoli hurjastelevat kohti suota. He näkevät yllättäen Rikin ja Akakabuton taistelevan, ja poika ajattelemattomasti ajaa kohti karhua ja loppujen lopuksi putoaa kulkupelinsä kyydistä. Akakabuto on iskemäisillään poikaan, mutta pojan isoisä vetää tämän äkkiä solaan turvaan. Daisuke herää lyhyestä tajuttomuudestaan ja kertoo Koheille Hopeanuolesta, joka värjötti juuri nyt taistelutantereen keskellä. Rikikin oli vaikeuksissa, mutta viimeisillä voimillaan se heittää pentunsa Daisukelle, ja 'unelmointinsa' keskellä Akakabuto ehtii heittää sen Shiron tapaan kuiluun. Kohei on raivoissaan. Hän ottaa jälleen kirveen käteensä ja lähtee raahautumaan kohti karhua. Akakabuto on ottamaisillaan yhteen, mutta kuulee kovan laukauksen. Etsintäpartio on löytänyt Kohein, ja pelottaa karhun tiehensä. Kohei ei saa kaipaamaansa kostoa, vaan saa kärsiä vielä enemmän Rikin menetyksestä.

Kun Hopeanuoli on noin kuukauden ikäinen ja Kohei lähtee väkisinkin sairaalasta, mies alkaa kouluttamaan pentua rajuin ottein. Mutta koulutus on tuottavaa, ja Hopeanuoli tulee aikuisen koiran taitoihin. Kun Hopeanuolen ensimmäinen fasaanijahti alkaa, se kohtaa ensimmäisen haastajansa, John-nimisen saksanpaimenkoiran, joka on tullut isäntänsä, Hidetoshin mukana. Koira varastaa Hopeanuolen fasaanin, ja myöhemmin Kohei ja Hidetoshikin kohtaavat. Metsästäjille tulee kilpailu, kumpi pystyy kaatamaan Akakabuton ensin.
Käydään muutamia metsästyskertoja, kun Kohei joutuu jo vakavaan tilaan. Tämä tuskin pysyy pystyssä, saati metsästämään sitten karhuja. Vastuu Hopeanuolesta siirtyy Daisukelle.

Hidetoshi opettaa tyhmyyksissään Daisukelle jousiammuntaa, ja siitä seuraa vain se, että poika ja akita kaatavat yhdessä karhun. Kun Hidetoshi saa tietää asiasta, hän antaa pojalle lähdöt harjoittelusalista. Daisuke ostaa kuitenkin oman jousen kuullessaan uusista karhuista, ja on lähdössä Hopeanuolen kanssa metsästämään. Hopeanuoli vainuaa kuitenkin villikoirat, jotka kinastelevat par'aikaa Madara-karhun kanssa. Hopeanuoli alkaa ihailemaan villikoriien yhteistyötä, ja jo seuraavana päivänä lähtee niiden mukaan, kun kuulee koirien aikovan tappaa Akakabuton yhteistuumin. Kaiken lisäksi pennun omasta mielestä lauman johtaja muistuttaa sen kuollutta isää. Hopeanuoli hyvästelee Daisuken ja äitinsä, ja lähtee keräämään muiden koirien kanssa lisää taistelijoita, jotka aikoisivat tappaa karhun.

Hopeanuoli kuuluu ensimmäisen, toisen ja kolmannen joukkueen muodostamaan ryhmään. Ensimmäisen joukkueen johtaja, Ben, tuntee paljon koiria, joita he pyytäisivät mukaansa. Ensimmäisenä Ben johtaa ryhmänsä Kofuun. Se on tanskandogin kotiseutua, ja tuntee sieltä tiikertiveljekset Akatoran, Chutoran ja Kurotoran. Pienten taistelujen kautta nämä liittyvät Ohun villikoiriin, mutta Akatora kertoo isokokoisesta Moss-koirasta, jonka kanssa veljeksillä on riitoja rajojen suhteen. Jälleen käydään nahisteluja, kun Mossin pojan, Jaguaarin kimppuun on hyökätty, ja tämän luullaan kuolleen. Ben jää Mossin vierittämän kiven alle, mutta tokenee myöhemmin koomasta. Hän saa taidoillaan mukaansa koko Mossin lauman, ja koirien väkiluku kasvaa.
Kun koirat saapuvat Kiihin, he päättävät saalistaa itselleen ruokaa. Kaikki ovat tyytyväisiä 'ammattiteurastajaan', paitsi Hyena, joka oli Sniperin käskyjen mukaan yrittänyt sotkea Benin ryhmän tekemisiä. Weimarinseisoja on nälissään, mutta pian taivaalta putoaa lihan pala Hyenan kuonon eteen. Hän näkee punaisia ja epäilyttävän näköisiä koiria, ja ottaa lihan suuhunsa paeten syvemmälle metsään. Kun koirat 'kamppaavat' Hyenan, tämä huutaa ja muut kuulevat sen. Ben, Hopeanuoli ja muut löytävät koiran vahingoittumattomana, mutta saavat selville, että tämä oli kantanut mukanaan koiranlihaa. Kukaan ei ole tyytyväinen, ja koira meinataan tappaa, mutta tämä lupaa tuoda Sniperin heti, kun näkisi seuraavan kerran. Ja silloin laumalaisetkin näkevät punaisia koiria. He sotkeentuvat Iga- ja Koga-koirien riitoihin. Akame, Iga-koirien johtaja, päättää polttaa Itho-talon, näiden liittyessä Ohun taistelijoihin. Kurojaki, Koga-koirien johtaja, ei ole tyytyväinen, vaan heittäytyy tuhoisasti liekkeihin alamiset perässään. Tämä tapahtuman yhteydessä mukaan tulee myös pitkäkarvainen collie, Wilson. Ben sen sijaan menettää hetki hetkeltä näköään, seurauksena Iga-koirien asettamien ansojen ohdakkeisiin astumisesta. Myös John tulee mukaan, kun sai tehtävän kertoa laumalle, että hirviökarhullakin on apumiehiä.

Lauma saapuu sittemmin Honshun lounais-rannikolle, ja Hopeanuoli päättää uida 'valtavan lätäkön' ylitse. Shikokussa he tapaavat taistelukoiria, sekä maailman vahvimman koiran, Benitsakuran. Hopeanuoli on halukas ottelemaan koiraa vastaan, mutta jää niukasti häviölle. Tosa ei kuitenkaan tarvitse häviöä, sillä tämä sai jo vaikutelman Hopeanuolesta, ja omistaa loppuelämänsä akitalle.

Shikokun vuoristotemppelissä sen sijaan tapahtuu yhtä sun toista, kun Sniper on ilmaantunut ja esittäytynyt Ohun villikoirien johtajaksi. Hopeanuoli haluaa otella Sniperiä vastaan, ja voittaa tämän. Bill on myöskin monien koirien tapaan vaikuttunut pikkukoiran taidoista ja liittyy mukaan. Koirien tarvitsee enää vain uida takaisin Honshuun.
...Mutta siellä he saavat tietää, että osa joukkueista on tuhottu, ja Mossin lauma on jäänyt loukkuun tulivuoren sammuneeseen kraateriin. Siellä käydään taisteluja, ja eräs Ohun joukkueenjohtajista, Terry, taistelee Mutsun kenraalia, Kisaragia vastaan, ja menettää jäljellä olevan silmänsä. Sokeana koira eksyy karhujen alueille, ja nämä tappavat Terryn lopullisesti. Mutta myös koko Ohun lauma taistelee Kisaragin laumaa vastaan. Viimein Kisaragi kuitenkin muistaa Terryn sanat "Niihin verrattuina, jotka taistelevat Akakabutoa vastaan sinä olet pelkkä nolla" ja liittyy Ohun taistelijalaumaan.

Kun Ben ja Hopeanuoli suunnistavat takaisin Ohuun, heitä kohtaa yllätys. Toinen suuri koiralauma kulkee heitä vastaan. Tämän lauman johtajaksi paljastuu Hakuro, joka oli kuullut paljon Japania kiertävistä koirista. Tämä oli tullut Hokkaidosta osallistuakseen Suureen taisteluun ja tämä otetaan mukaan sakkiin.

Suuressa taistelussa pelko on kamala, kun koirat näkevät hirviökarhu Akakabuton koon. "Kolme kertaa surempi kuin mitä se oli viimeksi." Koirat hyökkäävät viimein Suuren johtajansa johdolla kohti Akakabuton apulaisia, ja nämä nitistetään suht' helposti. Akakabuto oli enää jäljellä, mutta viimeinen suuri taistelu vaatii monen koiran hengen. Riki tunnustaa taistelun aikana Hopeanuolen omaksi pojakseen, ja opettaa tälle tehokkaan iskun, joka on tullut karhukoirille syntymälahjana. Riki näyttää pojalleen esimerkkiä, ja viiltää syvän haavan Akakabuton kylkeen. Hopeanuoli tekee saman, tosin vain ensikertalaisena.
Smith, kolmannen joukkueen johtaja, joka oli aiemmin haavoittunut erästä karhua vastaan olevassa taistelussa käy hakemassa Kohein paikalle. Metsästäjä näkee koirat ja tunnistaa heti Rikin ja Hopeanuolen. Kohei tähtää vanhan pyssynsä kohti karhua ja laukaisee pari kertaa. Viimein karhu kaatuu maahan elottomana.

Kohei toteaa kaiken olevan ohi, ja halaa rakkaita metsästyskoiriaan. Mutta sivusilmällä Kohei näkee, kuinka hänen entinen vihollisensa, Akakabuto nousee vielä viimeisen kerran ylös, kohottaa käpälänsä, ja iskee sen mieheen ja Rikiin. Ruskea akita aikoo suojella isäntäänsä, ja syöksyy suoraan kohti karhua. Kukaan muu ei tee mitään. Akakabuto murskaa Rikin käpäliensä väliin, mutta Hopeanuoli tietää mitä täytyy tehdä. Akita ottaa vauhtia ja käyttää syntymälahjaansa. Koira lävistää Akakabuton kaulan komealla valoefektillä, ja karhun ote Rikistä pettää ja koira tippuu maahan. Akakabuton ruho romahtaa maahan pään viereen.

Muut metsästäjät ja Daisuke katsovat järkyttyneinä tapahtumaa. Viimein Daisuke uskaltautuu mennä lähemmäs mennäkseen tervehtimään Hopeanuolta. Villikoirat tukkivat tämän tien, ja Kohei selittää, ettei vanha Hopeanuoli olisi enää sama koira. Kohei lähtee metsästäjien kanssa jo menemään, ja Daisuke jättää entiselle koiralleen nopeat hyvästit. Sitten Ohun johtaja puhuu vielä pojalleen ja luovuttaa johtajuutensa, ja kaikki koirat ulvovat kohti taivasta.