Kävit luonani


Syksyinen lehmus on vanha
Se elää ehkä kauemmin kuin me,
Mutta sillä ei ole ehkä yhtä hyvää ystävää,
Kuin meillä.
Istuin sen alla ja katsoin lehtiä jotka
Leijailivat alas.
Nukahdin uneen kauniiseen.
Heräsin kosketukseesi,
Hymyilit ja nauroit, niin minäkin.
Sitten kyyneleen tipautin, katsoit ja halasit minua.
Heräsin, et ollut luonani.
Olit silti käynyt, tiesin sen,
Olit jättänyt jälkesi sydämeeni.


Runo on omistettu kuolleelle ystävälleni.
Oikeastaan, runo kertoo minusta ja hänestä.