Harry Potter ja viisasten kivi "Harry Potter and the Prisoner of Azkaban" Ilmestyi vuonna 1999 Teksti: Joanne Kathleen Rowling Kansi: Mika Launis Suomennos: Jaana Kapari

Kesäloma. No, Harry Potter luonnollisesti vihasi sitä, mutta tällä kertaa hän sai ihan oikeita syntymäpäivälahjoja ystäviltään. Syntymäpäivän pilasi kuitenkin Marge-tädin viikon kestävä vierailu, jonka viimeisillä tunneilla Harry menetti malttinsa, taikoi ja karkasi pois. Poimittaislinja nappasi pojan kyytiinsä ja vei Lontooseen. Samoihin aikoinin Sirius Musta oli karannut Azkabanista, minkä itsessään täytyisi olla mahdotonta. Tapauksesta oli jopa jästien lehdissä ja Siriusta kuvailtiin pahmaineisimmaksi Azkabanin vangiksi. Toffee sai Harryn kiinni heti Viistokujalla, muttei rankaissutkaan häntä vaan päin vastoin ja syy kuultiin pian; yleinen olettamus oli, että Musta yritti tappaa Harryn. Seuraavana aamuna oli kuitenkin lähtö Tylypahkaan ja junassa sitä kohti Harry tapasi ensimmäisen ankeuttajansa ja osoitti selvää yliherkyyttä niiden läsnäololle. Onneksi Lupin oli paikalla pelastamassa päivän ja tuputti Harrylle suklaata, joka auttoikin hänen oloaan. Tylypahkaan päästyään Harry huomasi, että vastoin Dumbledoren tahtoa, koulun portille oli laitettu vahtiin ankeuttajia. Koulu alkoi kuitenkin tavalliseen tapaan ja koulussa oli kaksi uutta opettajaa; professori Lupin ja Hagrid. Uusia tunteja Harrylle olivat taasen taikaeläinten hoito ja ennustaminen, joista jälkimmäisen opettaja povasi Harrylle heti ensimmäisellä tunnilla hänen kuolemaansa. Ron ja Hermione pitivät jonkun aikaa mykkäkoulua ennustamisen takia eikä Hermionen uusi kissa varsinaisesti auttanut asiaa kun se yritti aina tilaisuuden tullen syödä Kutkan suihinsa. Ensimmäisellä Lupinin tunnillaan luokka lähti häätämään mörön pois vaatekaapista ja sitten alkoikin huispauskausi jo lähestymään eli harjoitukset alkoivat taas. Enemmän huolta aiheutti lihavan leidin katoaminen ja näytti siltä, että Musta oli yrittänyt tunkeutua Tylypahkaan. Lihava leidi ei kuitenkaan ollut päästänyt tunkeilijaa sisään ilman salasanaa ja tämä oli siveltänyt taulun useaan osaan. Lihavaa leidiä tuuraamaan saatiin ah-niin-rohkea ja ah-niin-kömpelö Cadigon, joka piti yllä miellyttävää keskustelua aina silloin tällöin. Ensimmäinen huispausmatsi oli pettymys. Ukkosti, vastustajana olikin Puuskupuh eikä Luihuinen ja kaiken lisäksi ankeuttajat olivat tulleet liian lähelle Harrya, joka tippui ainakin viisikymmentä jalkaa, jonka seurauksena Rohkelikko hävisi ja Harry joutui taas vaihteen vuoksi sairaalasiipeen. Kaiken lisäksi tuuli vei Harryn Nimbus 2000:n ja lennätti sen päin Tällipajua, joka ei tunnetusti pitänyt siitä, että siihen törmättiin ja se olikin sitten uskollisen luudan menoa se. Lupin lupasi lopulta opettaa Harrya suojautumaan ankeuttajilta ja joululomakin tuli pian. Dursleyt eivät luonnollisesti olleet antaneet Harrylle lupaa käydä Tylyahossa, mutta lopulta Fred & George testamenttasivat Harrylle Kelmien kartan, jolla Harry pääsi livahtamaan Tylyahoon ja ensimmäisellä kerrallaan hän sattui kuulemaan, että Sirius oli hänen kummisetänsä ja niin edelleen. Kiva yllätys? Sitten Hagrid sai kirjeen, jossa pyydettiin häntä tuomaan Hiinokka tutkittavaksi (hevoskotka oli hyökännyt Dracoa vastaan) ja odotettavissa oli hyvin todennäköinen ja epämiellyttävä kuolema. Joulupäivänä lahjoja taasen sateli ja Harry sai mm. Tulisalaman nimettömältä henkilöltä, joten lopulta se tarkastettiin kirousten takia. Tulisalamasta ei kuitenkaan löytynyt mitään ja niin Harry pääsi kokeilemaan unelmaluutaansa vaikka Oliver olikin Harrya innostuneempi kuultuaan Tulisalamasta. Vihdoin tuli se päivä, kun Lupin opetti ensimmäistä kertaa Harrylle Suojeliuksen ja se menikin melko kivasti, koska Harry onnistui kolmannella kerralla. Pian harjoittelun alkamisen jälkeen oli luvassa huispausottelu Korpinkynsi vs. Luihuinen, joka päättyi Luihuisen täpärään voittoon. Se tarjosi Rohkelikolle mahdollisuuden olla ainakin toinen, jos se voittaisi Luihuisen ja näin ollen Oliver nosti harjoitusten määrän kolmesta viiteen per viikko (ja lopulta seitsemään). Juuri kun Ron ja Harry olivat valmiita sopimaan rauhan Hermionen kanssa, Kutka katosi ja Ron uskoi, että Koukkujalka oli tappanut sen. Niinpä mykkäkoulu jatkui raivokkaana ja vasta Hiinokan teloituksen myöntäminen sai ystävykset takaisin yhteen. Sitä ennen Harry joutui kuitenkin miellyttävään Kalkaroksen puhutteluun, jonka Lupin onneksi keskeytti. Ja lopulta tuli huispausmatsi (Rohkelikko muuten voitti matsin Korpinkynttä vastaan) Luihuista vastaan ja Rohkelikko voitti saaden koko yleisön kuin räjähtämään; Rohkelikko oli voittanut ensimmäisen huispausmestaruutensa sitten Charlie Weasleyn. Kevät toi mukanaan kokeet ja tällä kertaa Punurmio ennustamisen kokeessa "vaihtoi alaa" ja kertoi Harrylle, että Voldemortin palvelija palaisi isäntänsä luo sinä yönä. Myös Hiinokan tapauksen päätös tuli tuona päivänä; se teloitettaisiin. Ja Hiinokka teloitettiinkin, mutta sitten asioita tuppasi tapahtumaan ja kohta kumppanukset olivat jo tunnelissa, joka johti huoneeseen, jossa kaikki oli säpäleinä. He olivat tulleet rääkyvään röttelöön. Siellä he tapasivat Siriuksen sekä Lupinin, jotka selittivät erinäisiä asioita. Mm. että Sirius oli syytön ja Kutka oikeasti Peter Piskuilan. Ikävä kyllä suloisiin kesteihimme puuttui tuo vihattava professori Kalkaros, mutta koska ei ollut toivottavaa, että ankeuttajat tappaisivat Siriuksen, ystävykset sinnittelivät, mutta sitten Lupin muuttui ihmissudeksi ja... Loppujen lopulta Harry ja Hermione palasivat ajassa taaksepäin, pelastivat Hiinokan ja sitten pelastivat vangitun Siriuksen, joka lensi kohta puolin pois Hiinokalla. Tarinan lopuksi Harry sai kirjeen kummisedältään ja Ron sai Posityyhtysen. Kirjan loppuhuipennus oli kuitenkin ilmiömäinen; Dursleyt saivat tietää, että Sirius on Harryn kummisetä, joka pitäisi huolen, että pojasta pidettäisiin erinomaista huolta.