PÄIVÄKIRJA

26.1.2004
No niin, ohi on nyt minulta koulu! Enää muutama hassu koe, penkkarit, kirjoitukset ja sitten on sekin ohi. Loistavaa. Nyt onkin ihanaa olla vapaalla ja Huldankin kanssa on tullut paljon enemmän tehtyä kaikkea kivaa. Tässä lähiviikkoina olemme käyneet jäällä juoksentelemassa melkein joka päivä, koska rantaan ei mene, kuin reilu 5 minuuttia. Kyllä Hulda kovasti nauttii, kun saa juosta jäällä niin paljon kuin vain ikinä jaksaa ja tila ei varmasti lopu kesken! Perjantainakin taidettiin lähteä jäälle pelmuamaan joskus yhdentoista jälkeen yöllä ja mikäpäs siellä on öisee aikaan ollessa, kun ei tule hiihtäjiä eikä autoja vastaan :) Tosin on päiväsaikaankin lenkkeilyssä omat etunsa -varsinkin jos sattuu olemaan kirpeä ja aurinkoinen pakkassää, kuten viime viikolla moneen otteeseen! Yritin ottaa varsinkin torstaina Huldasta kuvia upeassa auringonpaisteessa, mutta kamera ja sormeni olivat niin jäässä, etten kovin montaa kuvaa saanut tytöstä napattua.

Iloksemme olemme myös saaneet jäälle seuraa aika ajoin! Lauantaina teimme pitkän ja mukavan lenkin kaverini Jennin ja Huldan pienen ystävän Tessan kanssa ja vauhtia riitti molemmilla tytöillä. Olimme liikkeellä illasta, mutta piemeys ei haitannut matkan tekoa ollenkaan. Eilen taas olimme liikkeellä "tolleriporukalla" kun suloinen pikku-Gitta Katin ja Atin kanssa liittyi seuraamme iltapäivällä. Kävelimme jäällä noin tunnin ja todella oli ihanaa nähdä Gitta viimeinenkin ihan livenä. Hulda suhautui Gittaan ihan odotetulla tavalla, eli teki heti selväksi, kumpi tollereista määrää tahdin. Gitta pitikin vapaana ollessaan Huldaan pienen turvavälin ja Hulda oli todella ylpeän ja itsevarman näköinen koko matkan. On se niin hassu. Lenkin jälkeen hihnoissa Huldakin vähän pehmeni Gitan suloisuudelle ja lopetti sitten turhan egoilun :) Mielelläni lähtisin lenkkeilemään uudemmankin kerran samalla porukalla!

Eläinlääkärissä kävimme hieman reilu viikko sitten. Patista Huldan mahassa saimme kuulla sellaista ikävää tietoa, että kasvain se on, mutta hyvälaatuinen. Eli ei mitään syytä huolestua eläinlääkärin mukaan, vaikka tottakai tuollaiset jutu pistävät miettimään. Kasvain on kuulemma helppo napsaista pois pienessä leikkauksessa, mutta jos patteja alkaa mahan seudulle tulla useita, olisi eräs vaihtoehto leikata tyttö ihan kokonaan (ehkäisisi pattien kasvamista uudelleen). Ollaankin tuota leikkausta mietitty ihan tosissaan ja Tapiohan siitä asiasta loppujen lopuksi päättää. Saa nähdä, miten asia ratkaistaan.

Mimosan pennut ovat nyt 3-viikkoisia ja kaikki ovat kasvaneet hyvin ja ovat pirteitä pieniä veijareita :) Kaikilla on myös silmät jo auki! Pentuja yritän päästä katsomaan kahden viikon päästä, jos vaan saan kyydin (nyt olisi sille ajokortille käyttöä, hitsi kun en ole sitä vielä ajanut, vaikka olisi ollut mahdollista jo ajat sitten!). Noh, jos en saa kyytiä, niin kyllä minä vaikka kävelen sinne taikka liftaan :D

12.1.2004 / Pentu-uutisia :)
Tänään sain sitten viimeinkin puhelun Ahlströmin Minnalta kennel Hedera`s :sta ja Minna kertoi minulle Mimosan synnyttäneen 11 pennun pentueen (5 tyttöä + 6 poikaa) ja näinollen oma pennunsaantini varmistui! Äiti ja pennut voivat oikein hyvin ja kaikki pennut ovat tasakokoisia. Olen koko päivän nyt sitten leijunut seitsemännessä taivaassa ja en todellakaan malta odottaa, että pääsen pikkuisia katsomaan ja omaa rakasta sieltä valkkaamaan (saan valita nartuista toisena, eli neljästä tytöstä itselleni mieluisimman). Varmaankin matkustan pentujen luo niiden ollessa 4-5 viikkoisia, saa nyt nähdä. On tämä vaan niin ihanaa, ettei tosikaan :)

Hulda on nyt niin kalju, että harmittaa yhä enemmän, kun en ottanut sitä mukaan vaikkapa Jyväskylään taikka messariin, vaan ilmoitin sen Kaavin 7.2. ryhmänäyttelyyn. Nooh, ei kai tuo nyt niin vakavaa ole ;)

Eläinlääkärille ollaan menossa ilmeisesti tällä viikolla sen pahkuran takia, vaikka toivon mukaan sekin on rasvapatti, joita Huldalla on muutama muuallakin kehossa. Vaikuttaisi ainakin siltä, mutta annetaan eläinlääkärin tehdä tarkempi analyysi. Sitten tiedetään ainakin varmuudella. Muuten Hulda on voinut todella mainiosti ja tyttö on ollut ihan mahdottoman energinen ja hyväntuulinen koko alkaneen vuoden :D Maalla tyttö on pinkonut muutamina päivinä ja täällä Kaupungissakin ole pitänyt sitä aika paljon vapaana, vaikka laissa niin kielletäänkin... Noh, ei ole ainakaan vielä ketään haitannut Huldan vapaana riehuminen, kun yleensä kävellään niin syvälle lähimetsään, ettei siellä ikinä tule ketään vastaan. Eli kohtuus kaikessa. Niin, ja jäällehän pääsee ihan laillisestikin, jes ;)

Viime viikonlopun Huppa oli mummolla ja ukilla hoidossa, kun porukat olivat raksalla töitä paiskimassa ja minä olin Helsingissä katsomassa Idols -finaalia (no niin, pakkohan se oli täälläkin mainita, heh. Hyvä Hanna!). Oli kuulemma tyttö ollut oikein kiltisti -mitä nyt oli toisena yönä kömpinyt viereen ja valloittanut molempien tyynyt. Kovasti yritin isovanhemmilleni sanoa, ettei Huldaa saa sitten syöttää liikaa, mutta mene ja tiedä, mitä herkkuja siellä taas annettiin. Tosin kyllä hekin ovat jo hieman sisäistäneet, ettei Huldalla tarvitse antaa kuin ihan vähän, jos haluaa jotain antaa ja vaikka Hulda kuinka osaakin hyödyntää heidän anteliaisuutensa, ei tytölle saa antaa herkkuja, vaikka se kuinka tuijottaisi kauniilla silmillään siitä pöydän vierestä...

28.12.2003 / Elämää joulun jälkeen
Jouluaikaahan tässä vieläkin elellään, mutta kyllä se paluu arkeen alkaa olla jo edessä, vaikka onneksi itselläni on lomaa vielä viikko. Niin ja onhan se uusi vuosikin vielä edessä, onneksi!

Joulu meni oikein mukavissa rauhallisissa merkeissä mummolassa. Hulda oli taas oma pieni joulutonttumme punaisine kauluksineen ja oli ilmeisesti ollut tosi kilttinä viime vuoden (oliko se sittenkään?), koska pukki oli muistanut tyttöä ihan kamalalla kasalla lahjoja! Mummolta ja ukilta Hulda sai kivan vetolelun ja paketillisen koirankeksejä, minulta pussillisen siankorvia, kaksi lelua (jotka ovat vielä ehjiä!!!) ja pussillisen makupaloja, äidiltä ja Tapiolta tennispallon ja luun ja kaveriltani Jenniltä siankorvia ja purutikkuja! Huh, kyllä niitä paketteja riitti sitten aukaistavaksi! Meillä on aina tapana koota lahjat kuusen alle odottamaan iltaa, joten tottakai Hulda oli levoton lahjoja vahtiessaan. Pari kertaa se menikin ottamaan jonkun omista paketeistaan ja välillä pääsi itku, mutta lopulta jaksoi kuitenkin odottaa iltaan. Ja kun Hulda oli avannut omat pakettinsa, niin tyttö oli sitten auttamassa meitä muita lahjojen avaamisessa :)

Hulda on syönyt nyt joulun alla aika paljon kaikkea herkkua, mutta on tyttö kyllä liikkunutkin! Joulupäivä ja tapaninpäivä riehuttiin maalla Murren kanssa, ja olen itsekin vielä tehnyt ihan hyviä lenkkejä tytön kanssa tässä välipäivinä (ei tee varmaan itsellekään pahaa tuo liikunta, kun suklaata on mennyt varmaan enemmän kuin kuluneena vuonna yhteensä). Eilenkin käytiin ulkona Jennin ja Tessan kanssa ja molemmat tytöt olivat vähän sekaisin, kun eivät olleet pitkään aikaan nähneet toisiaan. Tänäänkin tyttö pääsi maalle porukoitten mukana. Hulda tosin meinaa välillä riehua niin paljon, että kotiin tultuaan lihakset ovat ihan tukossa ja kipeät. Yhtenäkin yönä tyttö valitti sängyn alla johtuen ilmeisesti juuri siitä, että jalkoja pakotti (lopetti tosin heti kun sen pyysi viereen, joten...). Ollaan yritetty hieroa lihaksia aina iltaisin ja ainakin Hulda siitä nautiskelee (onneksi äiti on fysioterapeutti :D).

Karvaa Huldasta lähtee tällä hetkellä ihan älyttömästi. Itseasiassa niin älyttömästi, että sen lähtevän karvan pitäisi kaiken järjen mukaan olla jo tipahtanut meidän lattioille, matoille, sohvalle ja sängylle. Mutta ei, vieläkin sitä vain lähtee! Housut tosin vielä sinnittelevät jaloissa, mutta ilmeisesti nekin ovat mennyttä Kaavin ryhmänäyttelyyn mennessä. Noh, näyttelyyn lähdetään joka tapauksessa kokemusta hakemaan, joten en jaksa harmitella sitä, vaikka Hulda tuolloin olisikin varsin kalju tolleri.

Kuvia pitäisi sivuille lisätä aika iso kasa, mutta tavallaan odotan vuoden alkua, jolloin oman pienen tollerivauvani saanti varmistuu (tai on varmistumatta) ja voisin pistää koko ulkoasun ja sisällön uusiksi. Tiedän, että ulkoasua minulla on tapana vaihtaa vähän liiankin usein, mutta minkäs teet, kun ei ole oikein koskaan tyytyväinen tulokseensa ;) Nyt suunnitteilla on kuitenkin sellainen melko yksinkertainen ja selkeä ulkoasu ilman turhia kikkailuja, ja sen pitäisi kelvata minulle vähän pidemmäksikin aikaa.

Viimeisenä sitten huonot uutiset. Löysimme Huldan nisän vierestä pienen patin, jota pitäisi käydä näyttämässä eläinlääkärillä. Täytyy toivoa, että kyse on jostain muusta, kuin kasvaimesta, mutta sen tiedämme vasta eläinlääkärillä käynnin jälkeen.

11.12.2003 / Kuulumisia kurakelien keskeltä
Pakkasia ei koskaan osaa arvostaa tarpeeksi, kun niitä on. Vasta tällaisena vesisateisena ja rapaisena joulukuuna sen tajuaa, miten ihanaa oikeasti olisi, jos pakkasta olisi n. -5C ja lunta maassa edes nimeksi (tietenkin jos minulta itseltäni kysyy, niin mitä enemmän lunta, sen parempi!). Välillä Kuopiotakin on tosin "hemmoteltu" sellaisilla muutaman miinus-asteen päivillä, mutta lähes joka aamu olen joutunut tyytymään muutamaan plus-asteeseen katsoessani lämpömittari epätoivoisesti. Sataa vettä, on kylmä ja tuulee -mutta pakkasta tai lunta ei näy missään! Toivon mukaan paranusta säähän on tulossa viimeistään ensiviikolla.

Huldaa huono ilma ei haittaa sitten laisinkaan, mutta itse voisin jo ihan mieluusti jättää kurakelit taakseni. Tyttö kun on lenkkien jälkeen niin mahdottoman likainen, että tuntuu, ettei lika lähde pois pesemälläkään! Lisäksi Huldasta lähtee karvaa ihan älyttömästi -aikaan myöhään siis tällä kertaa, kun miettii, milloin juoksut olivat. Kyljistä tyttö on jo melko kalju, mutta housut vain pysyvät sitkeästi jalassa :) Häntäkin on pysynyt yllättävän paksuna, vaikka normaalisti se on ollut tässä vaiheessa ihan mitätön luiru. Muutenkin karvanlähtö on ollut aika hillittyä kaikesta huolimatta -olisikohan syynä osittainen maalaiselämä? Tyttö kun on ollut niin älyttömästi ulkona viime kevät-talvesta lähtien ja sen myötä turkkikin oli ilmeisesti paksumpi kuin koskaan.

Viime sunnuntai tuli minun osaltani vietettyä messarin V-03 -näyttelyssä ja mukava reissu se oli tosiaan! Bussilla lähdettiin isolla porukalla sunnuntai "aamuna" klo 2.00 ja takaisin Kuopiossa oltiin siinä 23.30 -paikkeilla illalla. Pitkä oli siis päivä, mutta sitäkin mukavempi! Suuri kiitos matkan järjestäjille!

Onneksi sain nukuttua "kunnon yöunet" ennen lähtöä, kun keksin mennä lauantaina nukkumaan jo siinä 18.00 jälkeen -ei siis pahemmin reissussa väsyttänyt :) Hulda oli hoidossa Minnan luona, kun muut porukat olivat raksalla taas viikonlopun, eivätkä halunneet ottaa Huldaa mukaan, koska rakennusvaihe oli sellainen, ettei jaloissa pyörivästä koirasta olisi paljoa apua ollut ;) Hulda oli kuulemma käytäytynyt ihan mukavasti ja yön oli tyttö pötköttänyt ihan Minnan kyljessä kiinni ;) Kiitos Minna taas avusta! Mielellämme sinulle Huldan jätämme jatkossakin!

Perillä Helsingissä olimme hyvissä ajoin, ja ennen tollerikehän alkua minulla oli runsaasti aikaa kierrellä ympäriinsä, ja katsottavaahan riitti! Kerkesin myös seurata osan KV TOKO-koetta (mukana 2 tolleria!) ja eihän siinä muuta voinut, kuin silmät pyöreinä ihailla koirakkoen yhteistyötä. Hyvissä ajoin poistuin kyllä tollerikehän laidalle, ja seurasin koko kehän alusta loppuun. Paljon tuttuja tollereita tuli nähtyä, mutta mikä ihaninta -tapasin viimein hurmaavan Humu-Hertan! Tyttö vei sydämeni täysin :) Paljon oli Hertassa Huldan näköäkin, mutta silti tyttö oli jotenkin pienempi ja tyttömäisempi kuin meidän Hulda :) Kehän laidalla alkoi myös harmittamaan, kun en Huldaa mukaan ottanut! Aivan hyvin olisi tyttö voinut mukaan lähteä, kun kyyti oli kohdallaan ja turkkikin suht `ok.

Messarista mukaan lähti näyttelytalutin tulevia koitoksia varten (nyt on pakko saada itsensä liikkeelle!), tolenteri sekä kasa tollerikerhon joulukortteja! Oli upeaa huomata, kuinka SNJ:n kojusta puolet oli varannut tollerikerho ja kuinka myytävää pikkukivaa oli paljon! Ihanaa, kun meillä on näin aktiivinen järjestö! Päivän kruunasi vielä se, että tapasin pitkäaikaista nettituttuani kooikerikehän laidalla ja sain juttu -ja kiertelyseuraa koko päiväksi! Vaikka illalla (ja varsinkin seuraavana päivänä!) olinkin melko uupunut, niin päivä oli ainakin minun kohdaltani kovin onnistunut!

En ole varmaankaan muistanut sivuilla sitä vielä ilmoittaakaan, mutta Huldan hammaslausunto on tosiaan nyt ok, ja näyttelyyn suunnataan ensi vuoden alkupuolella. Ajokortin saan toivon mukaan tässä kevääseen mennessä (onhan sitä jo vuosi pitänyt aloittaa suorittamaan...), joten sitten helpottuu tuo kyytien miettiminenkin todella paljon! Näyttelytaluttimen kanssa juostiin tässä pihalla muutama päivä sitten; edestakaisin, kolmiota, ympyrää -ja hyvin sujui!

Pentuasiaa vielä sen verran, että Messarissa näin tosiaan kasvattajaa ja hänen koiriaan. Koiriin ihastuin välittömästi ja kasvattaja itse vaikutti myös todella mukavalta (niinkuin vaikutti puhelimessakin) ja olen nyt sitten jo käytännössä varannut pennun ko. yhdistelmästä! Pennut syntyvät vuoden alussa, ja jos vauvoja syntyy enemmän kuin yksi, pitäisi minulle pentu pentueesta riittää :) Se, syntyykö narttuja sitten millainen määrä, onkin jo ihan toinen juttu, mutta sitä pitää katsella sitten tarkemmin, kun pennut syntyvät. Enemmän infoa asiasta tulossa ensi vuoden alussa!

20.11.2003 / Pennun metsästystä
Elämä on välillä liian epäreilua :/ Toissapäivänä sain nimittäin kuulla, että en saakkaan omaa tolleriani sieltä, mistä olisin sen alunperin kovasti halunnut -Sanni (Zafira) kun oli ollut ultrassa tyhjä. Harmittaa todella monista eri syistä, sillä olisin saanut ihanan oman koiran lisäksi myös todella mukavan kasvattajan. Mutta tuollaisille jutuille ei todellakaan voi mitään -täytyy vaan alkaa etsiä omaa pikkuista muuualta.

Eilen ja tänään soittelinkin sitten monille eri kasvattajille, ja kuulostelin tilannetta. Kyllä niitä pentuja on tulossa, mutta itselle sopivaa yhdistelmää onkin sitten hieman hankalampaa löytää. Eräs yhdistelmä herätti tosin kiinnostukseni ja tänään soitinkin kasvattajalle uudestaan ja kyselin asiasta vähän tarkemmin :) Ehkäpä minua onnistaisi tällä kertaa :) Messarissa tapaan ko. kasvattajan muutaman viikon kuluttua, ja sovimme ehkä asiasta hieman tarkemmin...

Posti toi tänään ilmoituksen, että kennelliitto on lähettänyt Huldan hammaslausunnon takaisin päin ja sen voisi hakea postista postiennakolla :o) Hienoa! En usko, että siinä enää olisi mitään hämminkiä, joten tänään tiirailinkin jo netistä sopivia näyttelyitä, jonne voisimme ensivuonna osallistua :) Huldan karvatilanne tosin vähän mietityttää, sillä pahin karvanlähtöaika on juuri nyt! Hassua sinänsä, sillä koko turkin olisi oikeastaan jo pitänyt tipahtaa jo ajat sitten. Varmaan osaltaan vaikuttaa tuo "maalaiskoirana olo" sillä Huldalla oli tänä kesänä paksumpi turkki kuin koskaan ja nyt se ei edes karise pois samalla tavalla, kuin normaalisti. Sopii kyllä meille :)

Tänään aamuna, kun lähdin Huldan kanssa ulos, minua odottikin siellä todella mieluisa yllätys! Ulkona oli nimittäin pakkasta! Noh, lämpötila oli jotain -1C, mutta maa oli joka tapauksessa jäässä ja lenkin jälkeen Hulda ei ollut märkä eikä kurainen. On noita kura-aikoja ollutkin ihan tarpeeksi tälle vuodelle -vielä kun saisimme lunta!

15.11.2003 / JKL:n KV
Jyväskylään oli tänä vuonna ihan pakko päästä, vaikka Huldaa en vielä mukaan ottanutkaan. Harmittaa kyllä vähän, kun en ottanut, sillä turkki olisi ollut mitä mainioin edelleen. Olisin vain tajunnut hoitaa sen hammasjutun aikaisemmin. Mutta tuleehan noita näyttelyitä :)

Matkustin Jyväskylään junalla, joka lähti 6.13 Kuopiosta. Viideltä oli siis herätys, mutta Matti onneksi heitti minut asemalla, kun oli meillä kylässä viikonloppuna, kiitos! Hän myös lupasi hoitaa Huldaa koko lauantai päivän. Matka meni nopeasti, vaikka väsyttikin aika lailla -edellisenä yönä kun en tietenkään saanut unta, sillä pelkäsin kokoyön nukkuvani pommiin. Todella epämiellyttävää, mutta tuollaista se on minulla aina ;) Tietääkö joku, miten tavasta voisi päästä eroon? Tällä kertaa taisin aloittaa "paniikissa heräämiset/kellon katsomisen" siinä kahden paikkeilla...

Jyväskylässä en ollut pahemmin liikkunut aikaisemmin, mutta kaverini Lea kertoi Messukeskuksen olevan ihan aseman vieressä -ja siinä se tosiaan olikin. Taisin olla paikanpäällä joskus siinä kahdeksan jälkeen, joten kerkesin rauhassa kierrellä paikkoja tutustua päivän ohjelmaan. Tollereiden arvostelu alkoi klo 10.00. Ilmoitettu oli peräti 29 tolleria, mutta valitettavasti melko moni oli jättänyt saapumatta.

Katsoin läpi kaikki tollerit ja yritin ottaa siinä sivussa myös kuvia digikameralta, jonka sain lainaan. Kuvaaminen tosin osoittautui kaikkea muuta kuin helpoksi, joten tosi iso osa kuvista jäi epäselviksi tai epäonnistui jollain muulla tavalla. Onnistuneet laitan kyllä sitten esille jossain vaiheessa (jos sellaisia on ylipäätään eksynyt joukkoon...)

Mukana oli monta tolleria, joista olin nähnyt kuvia, mutta koskaan elävänä en ollut törmännyt. Aivan hurmaavia jokaikinen :) Ovathan nuo aina aina luonnossa vieläkin kauniimpia :) Yhteen asiaan kiinnitin kyllä huomiota todella paljon -nimittäin koirien kokoon. Ennekin olen miettinyt, että Hulda on tosiaan tolleriksi melko suuri, mutta tänään tuo ajatus vielä vahvistui entisestään! Osa nartuista kun oli Huldaan verrattuna todella pieniä ja kapeita, Hulda kun on tuollainen hieman rotevampi tapaus ;) Kotikonstein mitatessa korkeus noin 50cm, joka on jo aika ylärajalla. Tosin rotumääritelmässä sanotaan, että kolmen sntin poikkeama ihannekorkeudesta sallitaan molemiin suuntiin (nartuilla 45-48), joten ehkä Hulda juuri tuohon muottiin mahtuisi :) Painokin vähän arveluttaa; rotumääritelmässa nartuille esitetään sellaista 17-20 kg -Hulda taas painaa yli 20 kiloa. Mielestäni tyttö ei ole lihava, ehkä vähän pyöreässä kunnossa. Tosin lihaksiakin löytyy, ja nehän luonnolisesti painavat enemmän kuin läski :) Monet ovatkin sanoneet, ettei Hulda näyttelyssä pärjää, jos minä sen kanssa sinne lähtisin (juuri tuon koon takia)... Tosin taas kun lukee noita Huldan aikasempia näyttelyarvosteluja, niin niissä koosta ei ole sanottu mitään negatiivista. Ovatkohan ajat muuttuneet tuolta osin? Nuo arvostelut kun ovat vuosilta 1998-1997. Mene ja tiedä, mutta kyllähän me Huldan kanssa lähdetään kokeilemaan :) Kokemustahan minä sinne lähden hakemaan, koska näyttelytoiminta kiinnostaa. Ja vaikka itse olen aika jäävi Huldaa arvostelemaan, niin minusta tyttö on kaunis tolleri, ilman mitään selkeitä virheitä. Vaikka ainahan se oma koira on se maailman kaunein ;)

Juna Jyväskylästä kotiin päin lähti 16.39, joten ryhmäkehiä en kerennyt jäädä loppuun asti seuraamaan :( Harmi, mutta eihän sille voinut mitään. Ryhmä 8 jäi näkemättä -taisin tuolloin jo istua junassa ja olla matkalla kohti kotia. Paluumatka menikin sitten nukkuessa, sillä olin ihan kuoleman väsynyt! Yksi vaihto tosin piti tehdä, joten rauhallinen oli TAAS kaukana tästä minun tyylistäni YRITTÄÄ nukkua. Kotona olin joskus seitsemän maissa ja onneksi Matti kävi taas hakemassa asemalta. Kotona söin, kävin heittämässä lenkin Huldan kanssa ja meninkin siitä sitten suorilla nukkumaan...

11.11.2003 / Hammaslääkäri ja koirapuiston testaus
Varasin Huldalle eilen ajan "hammaslääkäriltä" eli siis tarkoituksena oli käydä nyt viimein hoitamassa alta pois se hammaslausunnon hakeminen. Ajan sovin eilen 14.15:ksi, joten aika kiirus minulle tuli, vaikka koulu loppuikin jo 13.15. Kiiruhdin siis kotiin, nappasin Huldan mukaan ja sitten mentiin.

Eläinlääkärillä huomasin yhden mielenkiintoisen jutun; Hulda tosiaan aristeli sisälle menoa! Jarrut lyötiin pohjaan oven edessä ja sitten sisälle käveltiin tooodella hitaasti. Muutenkin Hulda oli koko reissun ihan lähellä ja katseli paikkoja hieman pelokkaasti, vaikka käyttäytyikin muuten melko normaalisti. Kyllä se selvästi tietää, missä ollaan ;) Vaikka ei kyllä pitäisi mitään hirmuisen kauheita muistoja paikasta olla... Vaikka onhan siellä poistettu hammas ja pistetty rokotukset, joille aina pitää pikkuisen vingahtaa.

Eläinlääkäri oli sama tuttu, joka on ollut aina ennenkin, Leinosen Aija, todella mukava lääkäri minun mielestäni :) Aluksi katsottiin hampaat ja sitten lääkäri kirjoitti lausunnon puuttuvasta poskihampaasta, joka siis poistettiin muutama vuosi sitten samaisessa paikassa. Täytin vielä itse kaavakkeeseen Huldaa koskevat tiedot ja kun lääkäri vielä tarkisti Huldan tunnistusmerkinnän, niin se oli siinä :) Lausunto + Huldan rekisterikirja lähtivät siis kennelliittoon ja kunhan vaan takaisin tulevat, niin sitten lähdetäänkin tytön kanssa näyttelyyn! Varokaa vain veteraaniluokassa kisaajat ;)

Kuuden maissa lähdettiin testaamaan koirapuistoa Jennin ja Tessan kanssa. Ei sillä, että puisto olisi jotenkin uusi, mutta uusi meille se oli. Nolottaa kun edes tienyt, että tuosta melko läheltä sellainen löytyy... Hetki tosin palloiltiin, ennen kuin löydettiin perille. Puistossa oli lisäksemme kaksi dobberia, uros ja narttu. Uroksesta Hulda ei pahemmin välittänyt, nartun kanssa pikkuisen rähistiin. Hulda ei aluksi oikein puiston ideaa hoksannut, käveli vain vierellä ja kun menin istumaan, tuli viereen :) Kun ei ollu Tessastakaan oiken leikkikaveriksi. Kun dopperit sitten lähtivät, alkoi Huldakin pikkuhiljaa "lämmetä" paikalle, ja loppuajan tyttö sitten juoksentelikin iloissaan ja pyöri mudassa minkä kerkesi... Tessan kanssa tuli vähän kinaa jossain vaiheessa ja painiksihan se lopulta meni. Mitään ei onneksi sattunut, enkä usko, että Hulda Tessaa tahallaan vahingoittaisikaan -kokoero vaan tytöillä on niin iso, että pitää yrittää pitää silmät auki, jos meno muuttuu rajummaksi.

Kotiin olikin sitten ihana tulla, kun tyttö likomärkä ja yltä päältä hiekassa ja ties missä. Kyllä sitä piti hiki hatussa putsata ;)