Eero on sen ruumiillistuma, mitä suomenhevoskasvatuksessa ammoisin alkuaikoina tavoiteltiin; luotettava, tasainen luonteeltaan, kestävä ja kuitenkin osaava.

Hoitaessa Eero on aivan kultaisen suloinen. Se antaa hyvillä mielin harjata itseään kutisematta mistän tai juurikaan muutenkaan itse toimenpiteestä välittämättä, tai ainakaan siitä numeroa tekemätä. Se seisoo kultaisesti paikoillaan kiinni sitomattakin ja antaa koskea niin päähän kuin mahankin alle täysin ongelmitta.

Kouluratsastuksessa Eerolla on tasaisen mukavat askeleet, joissa ratsastajan on helppo istua, jonka lisäksi se on kuulainen ja hyvin nöyrä ratsu, joten se tekee luonnostaan parhaansa miellyttääkseen ratsastajaansa.

Esteillä Eerosta löytyy jo hieman virtaa, jota muuten siitä saattaisi jäädä kaipaamaan ja varsinkin maastoesteillä herra painaa tuhatta ja sataa, jos vaan antaa mennä. Rataesteillä Eero ei ole varsinaisesti kovin noetkea, joten sen kanssa tulee panostaa suuriin ja selkeisiin linjoihin esteelle ja temmon kanssa saa olla tarkkaana, että se pysyy tasaisena ja rikkoutumattomana.

Maastossa Eero-miäs on näppärä kaveri, joka kuökee hyvin jonossa mukana, kunhan ei kärkeen joudu, jossa sen vauhti saa takana olevat kiroilemaan, kaasujalkaa tällä herralla kun ei tunnetusti juurikaan ole. Sänkipelloila sillä on kerrassaan ihana laukkailla, kun ei herra pukita tai tee yllättäviä käännöskiä, pystyyn nousemisista puhumattakaan, vaan laukkaa hurjaa vauhtia sänkipelolla kavereiden mukana ja pysähtyy kun pyydetään.

Kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa Eero on hassukka. Kengittäjälle se saattaa hyvinkin velmuilla liimaamalla jalkansa maahan niin tiukasti, että sitä saadaan monen miehen voimin nostaa, ennenkuin se ylös nousee, mutta eläinlääkärin kandssa Eero on kaveri, eikä edes piikit ja rokotteet tuota ongelmia.

Kisakalenteri