Vellu, koko tallin suuri ylpeys, esikuva ja komea lajinsa edustaja.Ja kuitenkin samaan aikaan koko ajan pilke silmäkulmassa rennolla otteella, kuin surffitukkainen mies.
Hoitaessa Vellu on oma, erityinen tapauksensa. Se elää jokaisen hetken huumorilla, nauttien olemassaolostaan, omasta täydellisyydestään ja samalla muiden läsnäolosta. Se saattaa kääntää taskusi kuuteen kertaan muutamassa silmänräpäyksessä ja lopulta huomaat, että kaikki taskusi pojilla vanhentuneet sokerit ovat hävinneet pohjattomaan kaivoon, nimeltä Vellun maha, ja muut roskat, nenäliinat ja paperit on levitelty ympäri karsinaa. Ja se itseään varokoon, joka takkinsa Vellun karsinan eteen jättää, herra nimittäin kaivaa sen mitä mielenkiintoisimpia tekniikoita käyttäen karsinaansa, repii ja raatelee sen täysin käyttökelvottomaksi ja katselee sinua kuin viaton enkeli, kun yrität karjua sille naama punaisena. Harjailusta Vellu ei niin välitä, toki letti saa olla kunnossa ja karva kiiltää, mutta mielummin se pitää hauskaa hoitajan kustannuksella ja nauttii joka hetkestä.
Kokemattomimmat se höynäyttää kuusnolla, keinoja riittää. Se saattaa kylmän rauhallisesti laskea jalkansa pirullinen ilme silmäkulmassaan jalkaterällä ja laskea samalla koko valtava painonsa yhden jalan varaan; sen nimenomaisen jalan päälle, jolla se talloo varpaitasi ja kun kiljuen ja huutaen tuskasta yrität saada sen siirtymään, katsoo se sinua kuin miettien ovatko kaikki ihmiset todella noin omituisia, siirtymisestä ei puhettakaan.
Vellun bravuuri on huppupaitaisten ihmisten kärsimys. Se saattaa vaikuttaa siltä, kuin söisi tai muuten vaan oleilisi karsinassaan sinusta tipan tippaa välittämättä ja sillä sekunnilla, kun käännät selkäsi, nappaa se huppusi helman hampaidensa väliin ja lukitsee leukasi. Parhaimmillaan se vielä lähtee kiskomaan päällään hupusta ja itse sitten raahaudut takaperin perässä kädet huitoen voimatta asialle mitään.
Vellu ei viihdy kurttuotsien seurassa, se vaatii elämäänsä huumoria ja odottaa samaa myös ihmiseltään. Varaudu siis raakaan mieshuumoriin ja erinomaisen suurisydämmiseen seuraan.
Ratsailta käsin Vellu on varsin miellyttävä tapaus. Se ei turhia säiky, vaan jättää moisen turhuuden muille ja keskittyy nauttimaan itse aiheesta. Vellusta loistaa nautinto elämää kohtaan, joka korostuu, kun se saa selkäänsä osaavan ratsastajan, joka osaa pyytää hienovaraisesti, mutta päättäväisesti ja neuvoa nuorta oripoikaa uusissa asioissa kärsivällisesti. Esteillä Vellu on kuin pieni tiikeri; se hyppää notkeasti, reilulla ilmavaralla ja niin näyttävällä tyyllillä, että sitä katsoo silkaksi ilokseen. Se loistaa tiukoillakin radoilla uskomattomalla notkaudellaan, joka saa epäilemään toisinaan onko Vellun suvussa kumihevosia tai sirkusponeja. Knok Out-luokat ovat Vellun bravuuria, sillä siinä, missä esteet ylittyvät tyylillä, on vauhtiakin vähän naapureidenkin puolesta ja ratsastajan on paras pitää tiukasti lipastaan kiinni.
Kouluratsastuksessa Vellu on kohtalainen, se osaa kyllä vaikka unissaan suorittaa vaativan radan liikkeitä, mutta sillä ei juurikaan riitä kärsivällisyys kokonaisen radan tehokkaaseen suorittamiseen, joka on Vellun mittakaavoissa "pitsin näperrystä", täydellisen turhaa ja puuduttavan tylsää.
Taluttaessa Vellu on varsin hauska tapaus. Se saattaa astella täysin rauhallisena, päätään lerputtaen vieressäsi, mutta odotas kun vastaan astelee ykskin toinen hevonen, oli se sitten ruuna, ori tai tamma. Silloin alkaa kaula karrella, häntä koholla steppailu ja korvia vihlova hirnahtelu, joka on silkkaa piinaa ja valtaisa machoilu, jolloin taluttaja saa varoa omia jalkojaan murskautumis kuolemalta. Vellu kulkee aina reippaasti, hyvää tahtia hiihtäen, ei koskaan madellen tai lönkytellen, joten sen kanssa saa varautua kunnon hölkkälenkkiin, jos sen mielii maasta käsin viedä ulos kävelemään.
Lastauksessa Vellu on ovelaakin ovelampi. Se saattaa astella autoon sisälle täysin ongelmitta, kuin vanha tekijä ja juuri ennenkuin saat sen kiinni naruihin, peruuttaa se hurjaa vauhtia pois ja saa yleensä itsensä siitä samalla vapaaksi. Senpä takia, turvallisuus syistä ja Vellun kallisarvoisia jalkoja suojatakseen se talutetaan autoon ja pidetään samalla narua pingotettuna takapuolen kohdalla, jottei se kuvittelisikaan tien olevan vapaana karkaamiselle.
Laitumella Vellu on elämäniloinen pieni otus. Se juoksentelee häntä korkealla, säntäilee hurjiin pukkilaukka kiitoihin ja päristelee hauskan kuuloisesti mennessään. Loimet ovat Vellun suuri riemu, sillä ne se osaa riisua käden käänteessä päältään parhaimmistakaan solmuviritelmistä välittämättä ja sen jälkeen loimi saakin kokea suurta vääryyttä, kun sitä riepotellaan hurjassa laukassa ympäri tarhaa, tallotaan, revitään ja lopulta Vellu tavallisesti loimen mahdollisimman hyvin pahoinpideltyään tyytyy seisomaan sen päällä voitokkaan näköisenä ja hyvin ylpeänä itsestään.
Kisakalenteri
- 15.11 YT Dracona
>> Luokat: 120-130 ja 140-150. Tulokset: ?/? ja ?/?
- 20.11 Hunajasiideri
>> Luokat: 90-100cm ja 110-120cm. Tulokset: ? ja ?
- 22.11.2003 YT Dracona
>> Luokat: Va B ja He A. Tulokset: ?/? ja ?/?
- 12.12.2003 Hippineidin Yksityistallin
>> Luokat: 90-110cm, 110-130cm ja 120-140cm. Tulokset: ?/? ja ?/?
Arvosteluja
Pään muoto on kaunis. Silmän muodot kauniin näköiset.
Sieraimet laajat ja sopusuhtaiset.
Pään olemus on sopusuhtaisen tasainen.
Jalankulmaukset hyvä. Söpö kavion väritys.
Kaulan liittymä ihan hyvä ja laaja. Kaulan paksuus sopiva.
Ei lihava. Selkä pitkä. Jouhet siistit. Nätti väritys. Kiiltävä kaula.
Hyvin voiman ja terveen näköinen. Rotuleima on hyvä. Sukupuoli leima on myös ihan hyvä.
Nätin näköinen laukka. Hyvät askeleet. Terhakka ilme radalla.
-Jouli 19.11.03
Astutuskalenteri
& Jälkeläiset
| Varsan nimi |
Syntynyt |
Astutus päivä |
Emä |
| - |
|
|
? |
Valokuva-albumi
(klikkaa kuvat oikaan kokoonsa)
© Maija V
© Maija V
© Maija V
© Maija V
© Maija V
© Maija V
© Maija V
© Maija V
© Maija V
© eeri
© eeri
© eeri
© eeri
© eeri
© eeri
Sukutaulu
