Joulukuun 2.pvä rakas isäpuoleni nukkui luotamme pois. Hän sairastui keväällä -03 syöpään ja jaksoi taistella elämästään 7kk. Loppuun saakka hänellä oli valtava elämänhalu ja usko siitä, että hän voittaa sairautensa. Hän tuki ja lohdutti meitä läheisiä, antoi meille voimaa ja uskoa jopa siitä, että vielä me taivaassa tavataan. Lapset menettivät heille niin rakkaan pappansa ja surua ja ikävää on ollut välillä todella vaikea käsitellä. Silti uskomme siitä, että me todellakin vielä joskus tapaamme toisemme, antaa meille kaikille voimaa. Hautajaispäivä oli 19.12 Tilaisuus oli erittäin kaunis. Isäpuoleni oli viimeisinä elinpäivinään kirjoittanut meille jäähyväiskirjeen, joka myös luettiin hänen muistotilaisuudessaan. Siinä hän kiitti äitiäni suunnattomasta rakkaudesta ja kertoi miten heidän suhteensa oli hänelle kaikki kaikessa. Hän kertoi rakkautensa myös meihin lapsiin, mainitsi meidät ihan jokaisen kirjeessään. Viimeiset sanat olivat:                              "Käsittelemätön suru syö sisintä ja estää elämästä.                                Älä siis jätä surematta."

Jo lastenkin tähden halusin järjestää edes jonkinlaisen joulun tänäkin vuonna. Tiesin, ettei tänä vuona joulu pääse ihan sydämiin saakka, mutta elämän on jatkuttava- aivan kuten isänikin olisi halunnut. Ja jotain ihanaa tapahtuikin, jotain sellaista, jota en unohda varmasti koskaan. Menimme viemään joulutervehdystä 97-vuotiaalle mummilleni terv.kesk. vuodeosastolle. Hän on ikäänsä nähden hyväkuntoinen, mutta vointi heittelee laidasta laitaan, eikä koskaan voi tietää millaisessa kunnossa hän on...Joko jaksaa hieman jutella, tai sitten on niin väsynyt, että ainoastaan nukkuu. Olimme jo lähdössä pois hänen luotaan, kun hän ykskaks tarrautui käteeni, katsoi minuun niin anovasti kuin ihminen ikinä pystyy ja sanoi: ota minut mukaan, tulen viettämään joulua sinun luoksesi ! Mummin äkillinen pirteys yllätti meidät kaikki ja ei muuta kun äkkiä invataksia tilaamaan :) Olin niin onnellinen. Mummi todellakin tulee meille vielä tänäkin jouluna!!

Mummini, äitini ja veljeni kokoonnuimme meille syömään jouluaterian. Vietimme rauhallista, tunnelmallista joulua kynttilöiden loisteessa. Saimme jouluumme sittenkin ripauksen taikaa :) Illalla kävimme haudalla. Hautausmaa oli jälleen henkeäsalpaavan kaunis. Kokoonnuimme siskoni luokse joulukahveille ja pukkikin yllätti meidät käynnillään. Tänään joulupäivänä äitini ja veljeni tulevat meille jälleen syömään. Uskon, että tämä joulu on juuri niin ihana kuin se vaan voi tässä tilanteessa olla. Kiitos joulun enkeleille.

<---takaisin