Vapahtaja Kristus,
Yeshua (hepreaa) = Jeesus
Ihminen hyvä, alan yhä varmemmin olla sitä mieltä että me ollaan sodassa. Me ollaan sodassa tän maailman pahuutta vastaan. Tämä ei ole mikään kaiken hauskan kielto, vaan syvä ahdistus siitä kun 14-vuotias tyttö oksentaa metrossa liian railakkaan illan päätteeksi mennessään kaverinsa luokse yöksi kun mutsi on heittänyt sen pellolle voidakseen viettää paremmin aikaa heilansa kanssa. Täysin absurdi on ajatus että kaikki on hyvin, kun nuoret puhuvat bussissa siitä kuka hankkii kenen kautta viinat ja kuka painoi ketäkin muijaa ja kuka neekeri sai taas turpaansa.
Monilla nuorilla ei ole enää syytä elää, me eletään elämänkatsomuksellisessa tyhjiössä. Suuressa kaupungissa ei kukaan enää välitä. Täällä tarvitaan Jumalan rakkautta.
Sotia, raiskauksia, ryöstöjä, murhia, hylkäämisiä, tulvia, yksinäisyyttä, masennusta... minäkään en haluaisi elää tällaisessa maailmassa. Onneksi olenkin vain läpikulkumatkalla. Perillepääsyä odotellessa voitaisiin kertoa muillekin toisesta maasta.
Käypä myös temppelissä...
Olen poukkoillut monien eri seurakuntien ja suuntien tilaisuuksissa, enkä tiedä pitäisikö sitä suositella vai ei. Olen tutustunut moniin erilaisiin näkemyksiin kristinuskosta ja nähnyt eri julistajia eri suunnista. Mulla on ollut 7 vuotta yksi hengellinen koti, luterilainen seurakunta, johon kuuluu monia minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Näiden vuosien jälkeen kävin kääntymässä myös Elämän Sanassa, joka sekin on hyvä paikka ja jossa on monia upeita ihmisiä. Nyt hiljattain vaihdoin taas seurakuntaa, ja minusta tuli Siionin jäsen. En lähtenyt luterilaisesta seurakunnasta ovet paukkuen, koska siihen ei ollut syytä. Luterilainen seurakunta on ollut ja varmasti aina on mulle hyvin rakas ja tuttu paikka, mutta elämä vain menee joskus silleen että löytää jotain muuta mikä sopii vielä paremmin itselle. Ja tältä pohjalta olen aika valmis vannomaan että ihmisen on aika kurjaa olla YKSINÄINEN USKOVAINEN. En sano, ettei yksinäisen ihmisen usko kestä, mutta paljon, paljon mielekkäämpää usko on kun on seurakuntayhteys. Itsekin tätä ajatusta vastustin kynsin ja hampain ennen.
Kuulun tällä hetkellä Siioniin ja Pitäjänmäen evlut seurakuntaan, joten olen sekä helluntailainen että luterilainen. :) Kuitenkaan en koe omaksuvani täydelleen mitään rajattua kuppikunta-identiteettiä, vaan olen ensisijaisesti kristitty. Kannatan hyvin pitkälle ekumeniaa ja viihdyn monenlaisessa kritittyjen yhteydessä.
Myöskään en ole ehkä paras malliesimerkki kristitystä ihmisestä, mutta epäilyistäni, rikkinäisyydestä ja toivottomuudestanikin huolimatta olen valmis sanomaan, että Jeesus on mun Herra. Tältä peruskalliolta en halua koskaan kiivetä alas, koska tiedän aina kuitenkin pohjimmiltani, että Jumala ON. My Boss
Kristittyjä suuntia Helsingissä!
Risteyspaikka, pieni mutta yllättävän virkeä helluntaiseurakunta Itä-Pakilan seutuvilla. Siellä heilutetaan lippuja. :)
Täältä löytyvät Saalem-seurakunnan hyvien nuorteniltojen sivut.
Siionin kotisivut
Uusi Toivo
Kristityt ystävämme muualla Suomessa!
Palatsi-seurakunta Tampereella. Aivan ihana paikka ja ihmiset ovat aitoja. Hyvää ylistystä.
Tässä on hyvä linkkisivu