Whistle May-Day  
Lempinimi: Maija Syntynyt: 7.11.2002 Sukupuoli: tamma Rotu: connemara Väri: kimo Säkäkorkeus: 142 cm Omistaja: druc Kotitalli: valmistumassa Rataesteet: 90 cm Kouluratsastus: Helppo B
Hoitaessa Maija on tammamainen, mutta kiltti. Se antaa tehdä ihan mitä vain, nuokkuen koko ajan silmät puoliummessa. Välillä, kun se tuntee jonkun hyvän rapsutuskohdan, se piristyy ja hoitaa seinää. Kavioita tamma tuskin jaksaa nostaa ja se nojaa puhdistajaan välillä laiskasti. Vain, kun Maija huomaa, että ollaan menossa vesiboksiin, niin se hurjistuu kunnolla. Sen mielestä vesiboksi on kauheinta maailmassa ja se astuu sinne väristen aikaisintaan puolen tunnin suostuttelun jälkeen. Maija on todella ahne, ja jos se näkee käytävän toisella puolella heinänkorren, niin se varmasti saa juuri Sen heinänkorren, tavalla tai toisella. Usein tamma sitten karkaa ja jos laittaa ruokinta-aikaan narun karsinan eteen, kun harjaa niin Maija ’huomaamatta’ nojaa naruun ja kun kuuluu ’naps’, on Maija jo heinänjakajan kimpussa... Taluttaessa Maija leikkii aina neliraajahalvauksen saanutta ja sitä saa tosiaan vetää perässä. Silloin, kun se kävelyretkellä piristyy nopeasti, on pidettävä varansa, koska silloin Maija on ainoastaan iskenyt silmänsä ruohotupsuun. Muuten se ei kiinnitä mitään huomiota ympäristöön. Ratsastettaessa Maija on kuin toinen poni. Jo alkukäyntien aikana voi huomata, ettei ponia tosiaankaan tarvitse hoputtaa. Se marssii tarmokkaasti eteenpäin ja katselee kaikkea kiinnostuneena. Silloin se myös näkee pieniä vihreitä miehiä ja tekee yhtäkkisiä täyskäännöksiä, yritääen ehdottaa toista suuntaa. Jos se taas kohtaa tiellä vesilätäkön, se tekee kaikkensa jottei joutuisi menemään edes viiden metrin säteellä siitä ohi, saatika sitten astumaan siitä. Sateella on siis viisainta suunnata suoraan maneesiin. Siellä se hetken pällistelee kattoa, jos sade hakkaa siihen, mutta rentoutuu sitten. Kun sillä ei ole enää mitään ’pelättävää’, se on niinunelma ratsastaa, ettei uskoisi. Se menee reippaasti ja innokkaasti korvat tötteröllä ja tekee mitä pyydetään, niin hyvin kuin pystyy. Se nauttii kun saa tehdä töitä ratsastajan kanssa niin, että molemmat ymmärtävät toisiaan. Maijaa on kuitenkin kehuttava riittävän usein, että se tietää olevansa hieno. Esteillä Maijasta tulee varovaisempi, mutta vauhti ei ainakaan hidastu. Se etenee rullaavasti, mutta aina ennen estettä ottaa pienen töpöaskelen, vaikka tulisi kuinka hyvään paikkaan. Sen takia kyyti ei olekaan niin mukavaa, kuin voisi ja Maijalla ei ole suurta toivoa esteponiksi. Maija on myös huonolla tuulella äkkiarvaamaton kieltäjä ja stoppaa muutenkin, jos este on vähänkään arvaamattoman näköinen (lue, jos este on vesi- tai muurieste). Huvin vuoksi sillä voi kuitenkin hypellä ja Maijakin pitää siitä. Maastossa Maija on villi ja hyppelehtii taukoamatta. Kävellessä se olisi koko ajan menossa, mutta kun mennään ravia, se rauhoittuu pöristen iloisesti. Kun nostaa laukkaa, se aloittaa aina muutamalla pukilla ja jatkaa sitten reippaasti painanen ohjille kunnolla. Joskus tuo alkupukittelu jatkuu pitkäänkin. Silloin on vain kiskaistava ponin pää ylös ja tehtävä selväksi, ettei pukittelu käy. Yleensä riittää yksi kerta, mutta todella villinä ollessaan on komennettava monta kertaa. Maastoesteillä Maija menee yli kaikesta epäröimättä. Vain ojien eteen se pysähtyy kauhistuneena: pikkutammahan voi vaikka pudota siihen kamalaan kuiluun ja kadota. Tarhaillessa Maija ottaa ihan rennosti. Jos sillä on joku kaveri, se viihtyy helpostikin koko päivän ulkona, mutta yksin se suostuu olemaan vain pari tuntia. Talvella se välillä irrottelee kunnolla, mutta muuten se vain köllii ja nauttii. Tarhaankaan se ei mene jos sataa, vaikka sillä olisi viisi sadeloimea päällekäin (niistä voi tulla vaikka läpi). On turha edes yrittää kiskoa tammaa ulos, koska se ei suostu astumaan oviaukkoa pidemmälle, jos huomaa pisäränkin vettä tippuvan taivaalta.
ei vielä kisoja
t. TK Wild Apricot, i. Winkeymoon's Voldemort the Wizard o. TK Good Looking, i. Winkeymoon's Voldemort the Wizard astutettiin 14.6. orilla Celedith's Scientist Kuvien © R Connemaras, teksti druc |