Luonteeltani olen peruskiltti ja rauhallinen suomenhevostamma. Nuorempana olin todella villi,
mutta iäin myötä olen rauhoittunut huomattavasti. Olen myös todella utelias ja rohkea.
Menen yleensä ensinmäisenä tutkimaan uusia aisoita. Enään en pelkää juuri mitään,
mutta nuorempan pahin pelkoni oli trailerit. Pelkoni johtui siitä, kun varsana kaaduin rampilla.
Vanhempana minulla alettiin kisaamaan kunolla ja silloin pelkoni huomattiin.
Lastaaminen oli aluksi todella hankalaa, mutta pitkän totuttelun ja harjoitelun jälkeen
se alkoi sujua hyvin. Nykyään lastaaminen sujuu ongelmitta.

En jurikaan välitä muiden hevosten seurasta, ja saatan olla aika ilkeäkin muita kohtaan.
Sen sijaan olen erittäin ihmisrakas hevonen. Koitan yleensä käyttäytä mallikelpoisesti
ja muutenkin mielyttää kanssani olevia ihmisiä. Yritän aina päästä huomion keskipisteeksi.
Rakastan sitä kun minua rapsutellan ja makupalatkaan eivät ole pahitteeksi!
Toki minä haluan joskus olla yksikin, mutta se on todella harvinaista.

Vaikka olenkin rauhoittunut nuoruusvuosistani, paikalla seisomisesta en siltikään pidä.
Vietän melkein koko päivän tarhassa, huonon sään sattuessa pääsen toki lämpimään talliin.
Loimea minulla usein ei käytettä ja talvella minulle kasvaakin kaunis paksu talvikarva.
Talvella omistajani pitää siitä kun loimea ei tarviste aina laittaa tarhaan mentäessa,
mutta keväällä karvanlähtö aikaan hänen mielensä aina muuttu.

Lempi vuodenaikani on ehdottomasti kesä, kunhan ei ole ihan 30 astetta lämmintä.
Parhainta kesässä on tottakai uiminen. Pääsenkin vähintään kerran viikossa uimaan,
jos vesi on tarpeeksi lämmintä. Rannalla innostun yleensä myös piehtaroimaan ja sen jälkeen
minua saa harjata kauan että kaikki lika lähtee pois. Kerran innostuin uimisesta niin paljon,
että tallille päin lähtiessämme pääsin omistajaltani karkuun. Juoksin takaisin veteen.
Omistajani sai jahdata minu veneellä reilun tunnin, ennen kun olin valmis lähtemään kotiin.
Sen jälkeen omistajani on ollut tosi tarkka, että en pääse karkaamaan ainakaan rannan lähellä.

Eläinlääkäri on niitä harvoja ihmisiä josta en pidä. Olen parikin kertaa satuttanut jalkani
ja eläinlääkäri piti kutsua paikalle. Ensimmäisenä kertana säikähdin hieman, kun eläinlääkäri
tutki jalkaani. Siitä kai pelkoni johtuukin. Nykyään minut pitää rauhoittaa pientäkin tutkimusta varten.

Harjaamisesta pidän erittäin paljon, tosin mahan alta kutian herkästi, joten seiltä harjaaminen
kannattaa tehdö nopeasti. Kavioita putsatessa saatan hieman kiusata omistjaani,
enkä nosta heti jalkojani, mutta kyllä se aina loppujen lopuksi onnistuu.

Ajaessa yritän tehdä aina parhaani, koska silloin minua kehutaan ja saatan saada jotain
hyvääkin. Vaikka omaan muuten rauhallisen luonteen ajaessa villiinyn. Joskus vauhtia taitaa
olla hieman liikaakin. Harjoitellessa innostun joskus jopa laukkaamaan, mutta kisoissa teen
sitä harvemmin. Ainut huono puoli minussa taitaa olla se, etten yleensä katso eteeni vaan menen
aina vaihdilla minne sattuun. Vaarallisilta tilanteilta on onneksi vältytty, koska minulla ajetaan tallin
vieressä olevalla maastopolulla, jossa on harvemmin muuta liikennettä.

Kisoissa sen sijaan pysyn tapani mukan rauhallisena, mutta jos ympärilläni olevat ihmiset
ovat kovin hermostuneita minäkin hermostun. Muiden lähtöjen aikana seisoskelen yleensä
paikallani katselemassa maailman menoa ja keskityn omaan lähtööni tai saatan ottaa jopa
pikku nokoset. Lämmitellessä menen vielä ihan rauhassa, mutta itse startissa tästä
vanhasta rouvasta löytyy vielä vauhtia.

Olen käynyt myös monissa näyttelyissä. Ensimmisillä kerroilla en tiennyt mitö minun piti tehdä,
mutta nykyään näyttelyt sujuvat jo rutiinilla, tosin nykyään käyn niisä vähemmän.
Ja näyttelyissä minä olen myös menestynytkin.