Tallissa Lulu käyttäytyy ihan kivasti. Sen hevosmainen luonne kuitenkin joskus paljastuu enemmän tai vähemmän. Se pitää kyllä kovasti ihmisistä ja muut hevosetkaan eivät tuota sille mitään ongelmia, mutta se on aika itsenäinen ja viihtyy myös hyvin yksin. Lulu inhoaa liian kovia harjoja, jos harja on liian kova se rupeaa kiemurtelemaan ja ei halua seistä paikallaan. Kun vaihtaa harjan pehmeämpään se on taas tyytyväinen ja nauttii harjaamisesta. Kavioita ottaessa tulee esiin Lulun hevosmainen huumorintaju. Se nappaa aina kiinni pepusta. Ei koskaan niin että sattuisi, vaan ihan vähän vaan. Se saattaa myös työntää turvalla peffasta niin että lentää nenälleen...Satulointi ja suitsiminen menee ihan rutiinilla eikä tuota sen enempiä ongelmia. Ruoka-aika on paras-aika. Se on selvästikkin Lulun motto. Se ei kestä odottaa hetkeäkään liian kauan kun on kyse ruoka-asioista. Lulu lihookin aika helposti joten ruoka-asioissa pitää olla tarkkana.

Lulu on ihanan villi ja energinen, iän myötä se varmasti rauhoittuu, mutta luulisin että energisyys säilyy samana. Energisyys tulee parhaiten esiin sen ollessa tarhassa. Lulu ja suokkini Ressu ystävystyivät heti ensinäkemästä asti, heitä on kiva katsella kun he ihanasti haistelevat ja puhaltelevat lempeästi toistensa naamoihin. Tarhassa nuori neiti riehuu ja on ihan villi, ja oripoika Ressu vaan katsoo hämmentyneen näköisenä tamman puuhia toisesta tarhasta. Lulun pyydystäminen tarhasta ei ole yksi maailman helpoimmista asioista. Se haluaa aina että sitä jahdataan kauan ennekun se lopulta antaa kiinni.

Ratsastaessa Lulu on aika sähläri, se juoksee hurjaa vauhtia eteenpäin. Kun sitä pidättää se taas lyhentää askeltaa liikaakin.Siitä tulee varmasti hieno kouluhepo, se on vain pienen koulimisen tarpeessa :)Olenkin nyt sitä kouluttanut ja aion osaliistua sen kanssa muutamiin kisoihin niin että se saisi vähän rutiinia. Lululla on todella kauniit askeleet kun sen vain saa rauhoittumaan ja rentoutumaan. Esteillä Lulu on kova pukittamaan ja varsinkin maastoesteillä takapää nousee erityisen herkästi. Kapasiteettia kyllä löytyy esteille pukeista huolimatta. Ne vaan hiukan häiritsevät menoa vaikealla radalla.... Maastossa Lulu on parhaimmillaan. Siellä se on energinen, iloinen mutta kuitenkin turvallinen. Se ei pelästy kovinkaan herkästi, mutta mitä se ei voi sietää on kaikenlaiset pressut. Ne kun lepattavat tuulessa niin kamalan pelottavasti. Kun se näkee pressun se saa aina kamalan hepulin. Se rupeaa hyppimään melkeinpä tasajalkaa, sivuille ja sitten se syöksähtää kamalaa vauhtia eteenpäin. Tämän kaiken saa estettyä olemalla hyvin varautunut ja tietenkin sen voi välttää karttamalla kaikki pressut kaukaa. Pitäisi varmaankin ruveta totuttamaan sitä niihin kotosalla niin ehkä se pääsisi pelostaan eroon.

Kisoissa Lulu osaa olla aika hankala. Se on villi, ja takapää nousee aika herkästi muille hevosille. Se joutuu siis pitämään punaista rusettia hännässä. Se on kisoissa kamalan hermostunut ja säikkyvä, jota se ei todellakaan ole kotona. No, kyllä se varmaan siitä menee parempaan suuntaan kunhan tulee vähän lisää kisakokemuksia ja rutiinia peliin.