Kulttuurin kuohuissa
Tämänkertaisessa musiikkiarvostelussa The Marching Manticoresin uusin albumi.
The Marching Manticores: Transfiguration
Arvio: 0/5
The Marching Manticores –yhtye on julkaissut toisen albuminsa lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Odottelu ei kuitenkaan ole lainkaan parantanut yhtyeen keulahahmo Marc Chadwickin musiikillista osaamista, vaan Transfiguration on yhtä hirveää sontaa kuin aikaisempi The Manticores March and Kill You –albumi. Uudella rocklevyllä varmistuu myös se, että yhtyeen kitaristi Jerry ei osaa vieläkään virittää kitaraansa.
Aloituskappale Cursed heartin alun rumpusoolo kuulostaa vakuuttavalta, mutta loppu onkin jo täyttää tuskaa Chadwickin aloitettua soolo-osuutensa. Chadwickin kertoman mukaan kyseinen kappale on omistettu hänen ex-tyttöystävälleen. Albumin ”onnistunein” kappale on viimeinen, Silence, mikä luultavasti on ainoa The Marching Manticoresin levytys ilman humalatilaa. Koko albumin kuuntelu kerralla luultavasti aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia, joten levyn hankkimista ei suositella muille kuin vannoutuneille The Marching Manticores –faneille.
- April Durham