Sandyn silmät painuivat kiinni epämukavasta kyydistä huolimatta. Hän muisti aamun jäähyväiset hyvin. Koulukaverit hän näkisi seuraavanakin vuonna, eikä hänellä ollut kotikulmillakaan pulaa ystävistä. Timiä hän ei kuitenkaan malttanut odottaa ensi syksyyn. Pojalle ei ollut korviketta. Ajatukset saivat vauhtia ja hän muisti elävästi lämpimän halauksen, joka oli vaihdettu piilossa tilustenhoitajan mökin takana.
Sandyn harmaat silmät räpsähtivät auki hänen päästessään muistossaan kohtaan jolloin Tim puhui tapaamisesta: ”tavataan sitten, kulta. Mun tulee ikävä sua.”
Timin sanat olivat olleet kyllä vilpittömät, mutta miksi pojan silmissä oli ollut pilke? Saattoiko hänellä olla toinen nainen? Sandy värisi, vaikka päivä oli helteinen.
Poimittaislinja tömähti vasten katukivetystä ja kuljettaja huikkasi, että Sandyn olisi aika jäädä tässä. Sandy painoi sisuksiaan nirhaavan pelon jonnekin taka-alalle ja lähti ovelle raahaten matka-arkkuaan kömpelösti mukanaan. Kuljettaja auttoi Sandyn arkkuineen portaita alas. ”Hyvää kesää sitten vaan”, hän huikkasi ja kapusi takaisin istuimelleen. Hän heilautti lyhyesti kättään ja kaahasi pois.
”Kas, ruusunnuppu”, kuului iloinen miehen ääni ja Sandyn isä kiirehti tyttärensä luokse: ”Ihana nähdä.” ”Niin onkin, isä”, Sandy vastasi ja hänen kasvonsa sulivat hymyyn. Isä pörrötti tytön ruskeita hiuksia. ”Minä ja äitisi ajattelimme, että menisimme huomenna kesähuvilallemme”, isä sanoi Sandylle ”eihän sinulla ole mitään sitä vastaan?”
Sandy pudisti päätään ja seurasi isäänsä tämän auton luokse. Onneksi hänen vanhempansa olivat niin ymmärtäväisiä taikuutta kohtaan. Sandy istahti hymyillen takapenkille ja murehti sitä, ettei voisi kuitenkaan koskaan tuoda Timiä perheensä luo, sillä tämä ei ollut jästisyntyinen.
Ilta kului Sandyn kerratessa kouluvuoden tapahtumia. Vanhemmat olivat aidosti kiinnostuneita hänen kuulumisistaan ja Sandylle se merkitsi paljon.
”Oijoi, eiköhän nyt olisi aika mennä nukkumaan”, sanoi Sandyn äiti ja haukotteli ” kerään kyllä ne kahvikupit.”
Sandy nousi ylös haukotellen hänkin: ”Niin onkin. Hyvää yötä, äiti ja isä.” Vanhemmat vastasivat tytön hyvänyöntoivotukseen ja Sandy raahautui puolinukuksissa huoneeseensa. Äiti oli laittanut sänkyyn uudet lakanat. Tyytyväisenä Sandy kellahti peiton alle ja uinahti Timiään miettien.
Aamu ohitti viimein yön ja asettui vallitsevaksi vuorokaudenajaksi. Sandy venytteli raukeana eikä jaksanut vielä nousta. Hänen vanhempansa touhusivat keittiössä ja hykertelivät keskenään. He olivat varmoja, että Sandy ilahtuisi yllätyksestä, joka tyttöä odotti.
Sandy pukeutui vilpoiseen kesämekkoon ja meni syömään aamiaista perheensä kanssa. Pekoni, paistetut kananmunat ja marmeladileivät maistuivat aivan erityisen hyviltä. Vanhemmat pakkasivat autoon laatikoita, joista lähti suloisia tuoksuja. Sandy käpertyi auton takapenkille ja katseli ikkunasta ohi vilistäviä, tuttuja maisemia.
”Perillä”, isä huikkasi iloisena ja pysäytti auton. Äiti venytteli jäseniään ja aukaisi oven Sandylle. Tyttö pujahti tyytyväisenä pois autosta ja meni kuistin pöydän ääreen. ”Tuon jätskiä”, äiti sanoi mennessään Sandyn ohi. ”Joo”, Sandy vastasi hymyillen.
Sandy lipoi suuhunsa valtavaa jäätelötötteröä. Hän sulki silmänsä ja nautti läikehtivistä auringonsäteistä paljailla olkapäillään. ”Sandy”, joku sanoi hänen takaansa. Ääni oli Timin. Sandy äännähti tukahtuneesti ja pelkäsi katsoa taakseen. Vanhemmat tulivat ulos ja sanoivat kuorossa: ”Yllätys!”
Sandy avasi silmänsä ja kääntyi hitaasti kolmikon puoleen. ”Mitä... miten te”, hän änkytti.
”Pöllötimme ja sovimme tästä”, kertoi äiti myhäillen.
”Mitä... pöllöllä? Tekö”, Sandy hämmästeli. Mutta tehän olette jäst...”
Sandy vaikeni punastuneena.
”Siksikö et halunnut näyttää meitä Timille”, äiti kysyi pahoillaan ”hän on oikein mukava ja suvaitsevainen poika ja oma-aloitteinenkin.”
Isä tarttui äidin käteen: ”jätetään nuoret keskenään.”
Sandy ei osannut muuta kuin istua ja pidellä jäätelötötteröä kädessään. Hiljalleen hän alkoi tajuta, miksi Timin silmissä oli pilkehtinyt. ”Jäätkö sinä meille täksi kesäksi”, hän kysyi ja katsoi Timiä. ”Joo jos tahdot”, poika vastasi. Sandy hymyili ja siirtyi penkillä tehdäkseen tilaa poikaystävälleen: ”Tottakai!” Tim virnisti hänelle ja kumartui nuolaisemaan jäätelövanan Sandyn kaulalta. Vanhemmat vakoilivat verhojen raosta ja kimalainen pörisi. Oli kesä.
-Paola Turner