Liana Griffin, 26, on toiminut aurorina nelisen vuotta. Hän kertoo hakeneensa aurorikoulutukseen sen vuoksi, että pitää fyysisestä ammatista, haasteista ja jännityksestä ja siitä, että tuntee olevansa hyödyksi. Jo koulussa Griffinille mieluisin oppiaine oli pimeyden voimilta suojautuminen, vaikka aurorin työ ei ollutkaan unelma-ammatti.
Griffin kertoo, että kolmivuotiseen koulutukseen päästäkseen tuli olla vähintään viisi V.I.P.-koetta suoritettuna, joista jokaisen tuli olla arvosanaltaan vähintään Odotukset ylittävä. Edellytyksiin kuului myös hyvä fyysinen kunto ja puhdas rikostausta. Soveltuvuuskokeissa testattiin motivaatiota ja paineensietokykyä. Koulutukseen on vaikea päästä, sillä auroreita tarvitaan nykyään vähemmän kuin pimeyden voimien kukoistuskautena pari vuosikymmentä sitten. Griffin painottaa kuitenkin, että aurorin ammatti on edelleen haastava ja tärkeä.
”Monella on vääristynyt kuva aurorin ammatista”, huomauttaa Liana Griffin. ”Aurorin ammatti ei ole pelkkää toimintaa ja jännitystä koko ajan. Työ sisältää paljon suunnittelua ja järkeilyä myös turvallisissa sisätiloissa.”
Griffinin mielestä parasta aurorin ammatissa on haasteellisuus ja tunne siitä, että saa parannettua maailmaa edes vähän. Positiivista on myös työaika, joka on useimmiten joustava. Erityisen vaikeana hän pitää perhe-elämän sovittamista työhön.
”Aurorin puoliso ei koskaan voi tietää, tuleeko toinen vielä hengissä kotiin”, hymähtää Griffin. ”Ja yhteistä aikaa on vaikeaa löytää, sillä joskus saatan olla päiväkausia töissä.”