Lontoolainen Dan Mill, 21, on pelannut ammattilaistasolla huispausta heti koulusta päästyään. Dan tiesi haluavansa huispaajaksi heti kolmevuotiaana, kun sai ensimmäisen leikkiluutansa. Viisivuotiaana Dan kävi katsomassa ensimmäisen huispausottelunsa kuuluisan remupottailijaisänsä Harvey Millin kanssa. Kouluun päästyään Dan alkoi pelata huispausta intohimoisesti.
”Jos haluaa ammattihuispaajaksi, on mielestäni tärkeää että harrastaa muutakin liikuntaa. Harjoituksissa tehdään muutakin kuin lennetään. Huispaus vaatii hyvää kuntoa ja esimerkiksi juokseminen ja tasapainolajit ovat hyviä parantamaan sitä.”
Dan Millin mielestä parasta huispauksessa on itse pelit ja varsinkin niiden voittaminen. Tärkeää on myös hyvä joukkuehenki.
”Huispausjoukkueeni on minulle kuin toinen perhe. Niin paljon aikaa sen kanssa tulee vietettyä”, sanoo Dan, joka pelaa toista vuotta Bulgariassa Vratsan Vuorikotkissa. Sitä ennen hän pelasi Tutshillin Tornadoissa. Dan Millin mukaan huispauksen pelaaminen ammattitasolla edellyttää ankaraa sitoutumista treeneihin ja tiettyä pelottomuutta, sillä loukkaantuminen on tavallista.
”Hieno juttu on se, että huispauksessa tarvitaan erilaisia kykyjä. Etsijältä vaaditaan erilaisia taitoja kuin lyöjältä.” Dan itse pelaa tällä hetkellä lyöjänä, mutta edellisessä joukkueessaan pelasi pitäjänä.
”Tässä työssä pääsee matkustamaan paljon ja se on mukavaa. Toisaalta ikävää on se, että matkojen takia parisuhteet ovat hankalia. Jollei tyttöystävänä ole sitten intohimoinen huispaaja”, Dan virnistää. Negatiivisina asioina Dan mainitsee ammatissa lisäksi loukkaantumisen mahdollisuuden ja sen, että treeneihin on pakko mennä, vaikkei millään huvittaisi. Samoin pelien häviäminen harmittaa.
”Kannattaa harjoitella paljon ja monipuolisesti. Tässä ammatissa ei pärjää, jollei ole hyvä. Ei haittaa, vaikka luuta ei olisikaan aluksi ihan huipputasoa, kunhan sen lentäjä on huippu”, huomauttaa Dan kaikille huispauksesta unelmoiville.