”Levystä tulee suositumpi kuin yksikään Marching Manticoresin levystä”, uhoaa Lilian. Albumin avausraita ”I’m So Much Better Than You” olikin viidenneksi soitetuin kappale brittiläisissä velhopubeissa huhtikuun puolessavälissä. Aggressiivissävytteiset kappaleet ovat Lilianin itsensä kirjoittamia ja säveltämiä. Hän laulaa ja rämpyttää kitaraa itse. Levy on suosittu varsinkin nuorten feministien keskuudessa.
”Kun kuuntelen Lilianin musaa, mieleni tekee potkaista minua pettänyttä ex-miestä m*****e. Musiikista tulee aivan loistava olo”, hehkuttaa pubissa kappaleen ”I Hate You So Very Much” tahtiin nyrkkeillyt Stella, 25.
”Keikkakesä tulee olemaan kiireinen, mutta saatan ehkä pistäytyä tekemään konsertin Magiakeskuksessa”, kertoo Lilian.
Marc Chadwickiä ei valitettavasti tavoitettu kertomaan mielipidettä ex-vaimonsa yllättävästä suosiosta.
Oli perjantai 20.3. ja saavuin Kuunkehrän opistoon koulun rehtorin kutsusta. Hän oli vihjannut minulle, että koulun oppilaat olivat vapaa-ajallaan perustaneet näytelmäryhmän, joka esittäisi Macbethin. Tartuin innolla tilaisuuteen ja istuutuessani katsomoon sainkin ensimmäisenä kuulla, että näytelmä olikin vaihtunut toiseen, Herra Simmons menee naimisiin -nimiseen esitykseen, josta en ollut aiemmin kuullut.
Näytelmää oli tullut katsomaan suuri joukko ihmisiä kun pitää mielessä, että kyse oli koulunäytelmästä. Uuden näytelmän monet kohtaukset ja varsinkin repliikit tekivät siitä hiukan kyseenalaisen ja erittäin rohkean vedon, mutta se kannatti. Vaikka muutamat olivatkin erittäin paheksuvia, olivat useimmat kuitenkin avoimen tai peitellyn riemastuneita. Esityksen aikana kuului useissa kohtauksissa yleisöstä naurua.
Näytelmä kertoi miehestä, joka aikoi mennä naimisiin luvattunsa kanssa siitä huolimatta, että häntä ympäröivät epäilykset uskottomuudesta, peitellyistä tunteista ja hämmentävistä hetkistä. Näytelmän jälkeen haastattelin kahta pääroolien esittäjää siitä, millainen prosessi näytelmän tekoon oli vaadittu ja kuinka siitä selvittiin. Haastateltavinani olivat Engla Ingram (Herra Simmons) ja Mindia Ziegler (Belladonna Pelargonia).
Aloitusidea oli neiti Ingramin. Hän halusi tehdä koulussa jotakin yhdessä muiden kanssa.
"Koulussa pitää olla muutakin tekemistä kuin oppitunnit", neiti Ingram täsmensi. Ja oikeassahan hän onkin kohottaessaan koulun yhteisöllisyyttä ja hellittäessään oppilaiden opiskelupaineita.
Näytelmän porukka valitsi yhdessä. Se on ranskalaissyntyisen teatteriohjaajan kirjoittama ja itse ainakin olisin kiinnostunut näkemään hänen näytelmiään lisää. Kuinka sitten näytelmä vaihtui Macbethista toiseen? "Alunperin sen piti olla Macbeth, mutta siitä on tehty jo niin monta versiota", rouva Ziegler selitti.
Ryhmä jakoi vastuuta tasaisesti kaikille. Se, ettei ohjaajaa ollut mahdollisti paljon vapaamman ilmapiirin ja nuoret saivat itse kokemuksia.
Esitystä harjoiteltiin muutama tunti viikossa, mutta esitysajan lähestyessä hieman enemmän. Seitsemänhenkinen ryhmä sai jaettua roolit itse ja esitys sujui hienosti.
Esityksen jälkeen tunnelmat näyttelijöillä olivat ristiriitaiset. Palaute oli sekä riemastunutta innostusta että konservatiivisia moitteita. Mitään ei kuitenkaan voi tehdä niin että kaikki olisivat mielissään. Kuten neiti Ingram totesikin, ihmisten olisi hyvä muistaa, etteivät roolihahmot liity millään tavalla esittäjiensä arvoihin tai todellisuuteen.
Näytelmäkerhon jatkumisesta ryhmä ei ilmeisesti ole keskustellut. Ikävää, jos ryhmä ei jatka, sillä tällaista yhteisöllistä toimintaa tarvitaan aina. Toivottavasti Kuunkehrän opistossa jatkuu kuitenkin jossain määrin vapaa-ajan toiminta ja toivon ja uskon, että muut rohkaistuvat ottamaan mallia Kuunkehrän nuorten esimerkistä.
-Maria Jennings