Camilla Ylander kertoo inspiraation keittäjän ammattiin lähteneen ruuanlaittokerhosta, jota hän alkoi pitää 15-vuotiaana. Sen jälkeen hän opiskeli keittäjäksi ja on sittemmin toiminut keittäjänä lastentarhassa ja taikakoulussa. Muita ammatteja hän ei ole harjoittanut.
Rouva Ylander kumoaa sen stereotypian, että keittäjät ainoastaan kokkaavat. Hän kertoo tyypillisen työpäivänsä alkavan samaan aikaan kuin oppilaiden oppitunnit. Hän valmistaa lounaan ja asettaa sen tarjolle ruokasaliin. Sen jälkeen ohjelmaan kuuluu tiskausta, keittiön siistimistä, ruokalistan suunnittelua ja oleskeluhuoneen ruokakaappien täydentämistä ja ruokatarvikkeiden tilausta. Lisäksi hän valmistaa päivällisen, korjaa sen pois ja mahdollisesti leipoo kahvileipää henkilökunnan iloksi tai käy avustamassa opiskelijoita iltapalalla.
”Keittäjän pitäisi mielestäni olla kärsivällinen ja ystävällinen. Kouluhan on täynnä ihmisiä, joita kohtaa usein. Ruoanlaittajalta vaaditaan myös luovuutta ja hyvää muistia, ettei kaikkeen tarvittaisi kirjoja”, Camilla Ylander sanoo.
Mukavinta hänen mielestään on nähdä oppilaiden nauttivan ruokailusta ja hakevan lisää ruokaa. Yksin työskentelyn Kuunkehrän keittäjä mainitsee ikävimmäksi asiaksi. Vaikeinta puolestaan on suunnitella sellaisia ruokia, joista kaikki löytäisivät jotakin.
Rouva Ylanderin mielestä on ikävää, etteivät monet nuoret ole löytäneet ruuanlaitosta saatavaa iloa. Hän haluaisi taikakotitaloutta opetettavan koulussa enemmän, edes kerhomuotoisena ja mahdollisimman mukavana. ”Usein näkee pelottavan avuttomia ihmisiä keittiössä”, huokaa Camilla Ylander.
Mutta mikä on rouva Ylanderin oma suosikkiruoka?
”Hmm... Kyllä se on kotitekoiset lihapullat ja perunamuusi. Ja jälkiruoaksi pannukakku vadelmahillolla”, hän kertoo.