kutsumanimi Vinku

rotu Suomenhevonen
väri Punarautias
merkit Iso kuonopilkku
säkä 155cm
sukupuoli Tamma
syntynyt 09.11.2001(VHKR)
ikä 14 vuotta

Ko. HeB
Re. 90cm
Me. 70cm
Ihe. 100cm
Muuta Ajo

Omistaja Mia
Hoitaja Halukas ilmoittautukoon
exOmistajat Ruu, Hopeakuu, TheTalli
Kasvattaja TheTalli


Elämä on jännittävää ;ž



Luonteeltaan Vinku on iloinen, reipas ja rauhallinen.

Maastakäsitellessä Vinku on lempeä ja ystävällinen. Se nauttii alahuuli pitkänä kun joku hellii, harjaa ja rapsuttaa sitä.
Harjatessa Vinku seisoo kiltisti paikoillaan ja väistää tarvittaessa. Se tykkää olla pienten ihmisten seurassa ja tutustua heihin. Vinku nostaa kavionsa kiltisti ja pitää niitä itse ylhäällä. On tosin kuitenkin hyvä pitää jalasta kiinni ja antaa tukea tammalle.
Suitsiminen on lasten leikkiä satuloinnista puhumattakaan. Tamma ottaa itse kuolaimet suuhunsa ja laskee päänsä kiltisti alas. Satulavyötä kiristäessä vain saa olla tarkkana, ettei Vinku polkaise jalalle, se kun ainoana pahan tapanaan yrittää murskata kiristäjän varpaat.
Valjastaessa Vinku seisoo kiltisti paikoillaan, tekemättä mitään ihmeellistä.
Taluttaessa Vinku kulkee reippaasti, mutta se tietää että sen paikka on taluttajan vieressä, ei edessä eikä takana, vaan vieressä niin, että sen etujalat kulkevat taluttajan jalkojen kohdalla ja että taluttaja määrää vauhdin tempon.
Juoksuttaessa Vinku kuuntelee hyvin juoksuttajaa ja sen antamia käskyjä. Se saattaa vaan välillä hiukan vaatia hellimistä ja kehumista tulemalla juoksuttajaa kohden, mutta silloin on vain näyettävä, että harjoitus on kesken ja sitä on jatkettava ilman keskeytyksiä.

Vinku antaa itsensä helposti kiinni ja se yleensä juoksee harja ja häntä hulmuten hakijan luokse ja pysähtyy juuri muutamaa askelta ennen hakijan varpaita.

Selästä käsitellessä Vinku aika säpäkkä tamma ja se tykkääkin innostua välillä vähän turhaltikin. Pienet ja harmittomat pukit piristävät sen mielestä aina kummasti päivää. Vinku on helppo ratsastaa ja se on melko herkkä apujen suhteen. Vinku kuuntelee myös hyvin ratsastajaa, eikä tee mitään yllätyksellistä. Toki joskus ollaa vähän nukuksissakin, mutta tätä tammaa ei kuitenkaan tarvitse hakata/potkia, jotta se toimisi.
Kouluratsastuksessa Vinku on taitava, se ei kuitenkaan kovin pitkään jaksa samaa harjoitusta tehdä ja ilmaiseekin kiintiön täyttymisen laukkaan ryöstämisellä ja muutamalla pienellä pukilla. Tämän jälkeen Vinku jaksaa taas hetken samaa asiaa jauhaa.
Rataesteistä Vinku tykkää, vaikkei sillä kapasiteettia kovin korkealle olekaan. Se kykenee ja osaakin tehdä lyhyet ja nopeat tiet koostaan huolimatta, sekä sillä on melkeimpä pettämätön hyppytekniikka.
Kentällä Vinku menee reippaasti korvat hörössä iloinen pilke silmäkulmassa ja se tyykkääkin olla enemmän siellä, kuin maneesissa, jossa se kulkee hiukan vaivalloisemmin. Se tykkää erityisesti talvisin mennä kentällä kun on pieni pakkanen, vaikka vain käyntiä.
Maastossa tämä neiti on kuin omassa elementissään. Se kulkee korvat korkealla hörössä nauttien metsien tuoksusta. Se kuuntelee hyvin ratsastajaansa eikä rymistele pitkin pusikoita.

Ajaessa, on kyse sitten kärryjen/kelkan edessä juoksemisesta tai ohjasajosta Vinku on reipas, mutta helposti hallittavissa. Mutkat se mielellään vetäisisi suoriksi, mutta päättäväinen ajaja saa sen tekemään mutkat kuitenkin kunnolla.

Vinku ei pelkää moniakaan asioita, ja nekin harvat saavat sen vain jähmettymään paikoilleen. Tällöin on hyvä seistä -jos selässä, laskeutua alas, ja puhua rauhoittavasti Vinkulle. Hetken ihmeteltyään se suostuu taas jatkamaan matkaa. On hyvä kävellä hetki Vinkun vieressä ennen kuin nousee takaisin selkään, jos ollaan ratsain liikkeellä.

Vinkun askeleet ovat yleisesti ottaen tasaiset ja niissä on helppo istua.
Käynti on reipasta ja tasaista.
Ravi Vinkulla on tynnyrimäistä, eikä istuminen ole alkajalle kovin ihanaa, mutta kun selässä on muutaman kerran istunut ravi tuntuu melkeimpä taivaalliselta -ainakin omasta mielestäni.
Laukka on lyhyttä ja pyörivää. Vinku suorittaisi varmasti tehtävän kuin tehtävänkin laukassa, jollei olisi niinkin tukeva kuin on. Laukassa on helppo istua ja nauttia. Vinku kokoaa itsensä melkeimpä automaattisesti, jollei olla maastossa, jossa se yleensä kaahaa kaula pitkänä.

Kisoissa Vinku on innoissaan, eikä oikein tiedä miten päin seisoisi. Se häslää ja suoristuksen tulos riippuu aivan siitä, kuinka hyvin Vinkun saa verryteltyä ja rauhoiteltua.

Muiden hevosten seurassa Vinku ei ole tappeluhaluinen, mutta tietää kllä milloin täytyy muistuttaa omasta paikastaan.

Ihmiset niin enemmän tai vähemmän tutuksi tulleet ovat Vinkulle ihana asia aina. Se teitää saavansa rapsutuksia ja taputuksia ja tuleekin korvat hörössä tervehtimään.
Eläinlääkärin ja Kengittäjän Vinku ottaa vastaan hyvän tuulisesti hörähtäen. Se antaa myös heidän tehdä työnsä rauhassa kritisoimatta mitään.