|
05.05.2006 Nukkui pois ja oldenburgorii JAHRZEHNT SCH  05.05.2006 Aamulla heräsin siihen, että aurinko paistoi ikkunasta sisään ja linnut lauloivat iloisesti. Heti kun nousin ylös, tuntui, kuin sisälläni olisi ollut jokin suuri tukos. Se oli vaivannut jo jonkin aikaa. Kyseessä oli nimittäin vaikea päätös "Hobin" lopettamisesta. Hobia oli nyt jo jonkun aikaa vaivannut vioittunut hankoside vasemmassa etusessa. Ikää pojalla oli jo kunniakkaan 19 vuotta, joten päätin, etten pitkitä enää orin kärsimyksiä. Eläinlääkäri sanoi, että jalan saisi vielä täysin kuntoon silloin kun hankoside meni (pojat riehuivat alkukeväästä isommassa tarhassa ja Hobi sai telottua jalkansa), mutta kuka vielä nuorekas ori jaksaisi odottaa viikko tolkulla karsinassa? Ei ainakaan Hobi. Lähdin saman tien tallille. Hobi hörisi kaverini tallissa heti ovesta sisääntultaessa oikealta puolelta. Sen silmät loistivat kirkkaina, mutta jossain siellä näkyi kuitenkin kipu ja tuska, vaikkei ori sitä helposti näyttänytkään. Avasin oven ja rapsutin reipasta poikaa. Se hamuili taskujani kuten normaalisti. Vilkaisin vasenta etusta: se oli taas pahasti turvoksissa. Hobi lepuutti sitä hieman, jottei kipu olisi ollut niin kova. Suljin karsinan oven ja soitin eläinlääkärille. Savila lupasi tulla noin kahden tunnin päästä. Hän kun oli hevosiani hoitanut aina. En halunnut Hobin lähtevän yksin matkalle, joten tein päätöksen myös 22 vuotiaan koulumestarin, Jahrzehnt SCH:n lopetuksesta. Orit olivat olleet viimeiset pari vuotta todella hyviä kavereita, vaikka sitä orimasita kinastelua olikin paljon. Jahse oli hyvässä kunnossa, mutta sen silmistä huomasi myös sen väsymyksen. Se oli urheasti kilpaillut kanssani monia kisoja ja saanut useita sijoituksia sekä voittoja. Vein molemmat orit ulos nauttimaan viimeisestä ihanasta kevätpäivästä. Laskin molemmat samaan tarhaan, mutta kumpikaan ei riehunut. Hobi laskeutui makuulleen kuivaan maahan ja Jahse ryhtyi hamuilemaan maasta uusia ruohotupsuja välillä aina katsahtaen Hobiin. Hobi laski päänsä maahan ja sulki silmänsä. Teki hirveän pahaa nähdä toinen niin tuskissaan. Välillä aina se nosti päänsä ylös ja katsahti minuun korvat höröllään, mutta sen silmät eivät enää loistaneet. Viimein Savila ajoi autonsa pihaan ja menimme tarhaan. Otin Jahsen kiinni, mutta toin sen Hobin lähelle. Savila valmisteli Hobin ja nukutti orin ikuiseen uneen. Hobi ei laittanut vastaan. Se vain makasi ja pikkuhiljaa sen hengitys harveni ja hetken päästä se lakkasi kokonaan. Jahse korskahteli hieman, koska ei nyt oikein ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta rauhoittelin poikaa rapsuttelemalla ja kertomalla, ettei mitään hätää ole. Sen jälkeen myös Jahse sai oman annoksensa ja pikkuhiljaa se laskeutui makuulleen ja rauhoittui. Savila laittoi suoneen vielä lisää nukutusainetta ja hetken kuluttua molemmat orini olivat nukahtaneet ikuiseen uneen. Tämä päätös oli todella hankala, mutta halusin päästää molemmat ansaitusti pois. Kiitos molempien hevosten kasvattajille, entisille omistajille ja ennen kaikkea oreille itselleen ikimuistoisista kokemuksista ja hetkistä. Teitä tulee kaipaamaan koko ystäväpoppoo ja Riksu (Quiero`s Rifany xx), joka asusti nyt eri tallilla. Ja erityisesti minä itse. Nukkukaa rauhassa. Hobin ja Jahsen muistoa kunnioittaen, -Mionew Copyright Ulkoasu © Mionew Tekstit © Mionew Kuvat © Mionew |
