Suomentalli äkkäsi tällaisen levitettävän tarinan ja kuvan Moonlight
Stablelta ja halusi itsekin auttaa! Tallentakaa tämä kuva omalle
tietokoneellenne ja siirtäkää omille kotisivuillenne. Älkää muokatko näitä!
Suomentalli ja minä, Mari, emme tahdo tämmöisen kamalan jatkuvan!
Toivottavasti tästä sivusta on jotain hyötyä!
Haluatko oman hevosesi kärsivän näin? Et VARMASTI! Levitä tätä internetissä!
Lean Tarina
J.Ellis
En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja pimeää,
eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen
pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli
vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni
kuolleen ja kaipaan heitä niin. Muistan myös päivän, jolloin minut vietiin
pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin
olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään,
mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin
johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme
kiinni toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä.
Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on paljon
erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät!
Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden
pentujen ääniä täältä. Näen ihmisten katselevan minua. Pidän
erityisesti "pienistä ihmisistä", lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja
hauskoilta, ihan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät
vietämme pienessä häkissämme, joskus ilkeät ihmiset lyövät ikkunaan
pelotellakseen meitä. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten
nähtäväksi. Jotkut ovat helliä, mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina
kuulla "Ne on niin söpöjä! Tahdon tuollaisen!", mutta koskaan emme pääse
kenenkään mukaan. Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä. Painoin
pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän hänen pienen,
laihan ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että hän oli sairas ja
minutkin pitäisi myydä alennushintaan, että pääsisivät minusta äkkiä eroon.
Luulen pehmeän ininäni olleen ainoa (ääni), joka suri häntä kun hänen
ruumiinsa aamulla otettiin pois häkistä ja heitettiin roskikseen. Tänään
tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja
he todella, todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja ruokaa
minulle ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin
paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi pennuksi!
Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi). Rakastan nuolla uusia ihmisiäni!
Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja rakastavat minua.
Hellävaroin he opettavat minulle oikean ja väärän, antavat hyvää ruokaa ja
paljon rakkautta. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä!
Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan! Tänään kävin
eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta,
mutta paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja sanoi sen olevan
OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi surullisia sanoja
rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan onnettomilta. Kuulin
vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin
sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että vanhempiani ei
varmaankaan oltu kuvattu. En ymmärtänyt eläinlääkärin puheita, ainoastaan
sen, että minua koskee nähdä perheeni näin surullisena. Mutta he silti
rakastavat minua ja minäkin rakastan heitä hyvin paljon! Olen nyt kuusi
kuukautta vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat vankkoja ja
riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei
koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku-tyttöni
kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni se
vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni
särkyy kun näen pikku-tytön niin surullisena ja kuulen Äidin ja Isän
sanovan: "nyt on varmaankin aika". Useita kertoja olen käynyt
eläinlääkärillä, eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan
synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringonpaisteen,
leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen
olotilani, juominenkin koskee. Yritän nousta, mutta voin ainoastaan inistä
kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin
surullisia, enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja
rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi pois!
Kunpa vain pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla
hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta. Eläinlääkärin pöytä on
kovin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset kaikki halaavat minua ja itkevät
pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Onnistun
nuolemaan pehmeästi heidän käsiään. Eläinlääkärikään ei näytä niin
pelottavalta tänään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta
kivulleni. Pikku-tyttö pitää minua pehmeästi ja kiitän häntä kaikesta
antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa
hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi
hänen kättään. Oloni muuttuu nyt unenomaiseksi ja näen äitini ja
sisarukseni kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei
siellä ole kipua ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit
perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla, pienellä hännän heilautuksella
( ja hellällä kuonon tökkäisyllä). Olin toivonut viettäväni monta vuotta
heidän kanssaan, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi
eläinlääkäri: "eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon
kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan monta
vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen. (Tätä tarinaa saa julkaista
ja levittää toivoen, että se pysäyttää moraalittomat kasvattajat ja ne
jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi.
©opyright 1999 J. Ellis ) © J.Ellis,kopiointi sallittua,muokkaaminen kielletty!