FNS Toivomus

Lisää kuvia // Jälkeläiset // Kilpailut // Sukutaulu

©: Noora K.

synt.: 5.1.2003 [5.2. - 14a]
sp.: tamma
Rekisterinumero: SHRt-020
säkä: 149cm
väri: prt, tähtipiirto, kaikissa jaloissa lyhyet sukat
i. Hopeakuun Paprika
e. Kuujärven Hipihii
kasv.: ~maya // Fanononé

muuta: Hevostalli.netin foorumissa huomasin ~mayan myyvän tämän tamman. Noo, innostuin kovasti, vaikka suvussa olikin jo Kassu ja Halli. Muuten ihan mukava suku, kyllä vain. Sain sitten ostaa tamman tiistaina 25.2.2003. Kuitenkin Taru saapui meille vasta pari päivää myöhemmin, 28.2.
koulutustaso: ko: -, re: -, me: - [kisatuloksista näemme]
faktajuttu: Taru on ensimmäinen Fanononén kasvatti, jonka omistan, vaikka olen käynyt tallilla jo pitemmän aikaa ja kuulun sen seuraankin, FNR:ään.
terveisiä: Haluamme tamman kanssa lähettää lämpimiä terveisiä maya~lle, joka sitten lopulta myi tamman minulle :)

luonne: Taru on perusolemukseltaan suomenjuntti, perinteinen suomenhevonen, vahva ja kestävä mutta samalla hyvin itsetietoinen.

Hoitoon haettaessa Taru on jo karsinan ovella odottelemassa. "Joko minua hellitään?" se ikään kuin kysyy jonkun kulkiessa ohi. Karsinasta tamma tulee mielellään ja aika kovalla rytinälläkin jopa. Taru on siis hyvin oma-aloitteinen neiti, joka tietää mitä haluaa ja tämän vuoksi onkin useimmiten pihalla puomin luona paljon ennen kuin hoitaja.
Taru antaa nostaa kavionsa ihan hyvin, toisinaan vain jokin outo paino tuntuu jääneen jalkaan kiinni ja jalka on pakko laskea maahan. Yleensä tamma antaa kuitenkin puhdistaa kaviot ihan kivasti. Harjattaessa Taru nauttii. Silmät painuvat kiinni ja tamma huokaa syvään. Jotkut ovat luulleet sen jopa nukahtaneen, mutta ei; Taru herää heti hyvin eloisaksi pakkaukseksi kun harjaamisen lopettaa. Mahan altakaan Taru ei pahemmin kutia, ja vaikka kutiaisikin, olisi se pian ohi. Jaloillaan Taru kuopii harvemmin, paitsi piehtarointipaikkaa etsiessä, eikä piehtaroimaan sovi ruveta kuin harjauksen päätyttyä ;) Päästä Taru aristaa hieman kuonopiin päällysosaa. Tämän vuoksi täytyykin olla varovainen ja kohdella Tarun päätä varoen: löytyyhän sieltä toki hampaatkin kaiken karvan keskeltä...
Sisälle lähteminen on jotenkin aina tahmeaa puuhaa. Ihan kuin joku olisi valellut kunnon määrän siirappia Tarun kavioiden pohjiin. Taru pitää kääntää ennen kuin sen saa liikkeelle. Joskus yksi kääntö ei riitä, vaan täytyy vääntää molempiin suuntiin monta kierrosta, ennen kuin Tarun jalat ottavat askeleen eteenpäin.

Ratsastettaessa Taru on vauhdikas vauhdikkaalla ratsastajalla ja epävarmalla sekin on epävarma. Tarun voisi peilata ratsastuksessa ratsastajaan ja hänen mielen tilaansa. Vihaisen ratsastajan kanssa Tarun häntä viuhtoo ilmaa ilman kärpäsiäkin, surullisen kanssa vauhti on usein hidasta ja varovaista hissuttelua.
Taru on mukavan taitava kouluratsastuksessa: tamma osaa takaosakäännöksetkin ja pohkeenväistöä voi yrittää jopa laukassa. Peräänantoon Taru on aika vaikea saada, mutta tiukka työ palkitaan lopulta kuitenkin. Taru taipuu sen sijaan upeasti, ja se osaa ojennella jalkojaan hienosti. Ansaitusti Taru meneekin hyvin helpot koululuokat ja vaativiakin voi aina kokeilla :)
Esteillä Taru kiitää kuin pikajuna eikä kosketa lähes ollenkaan maata saati sitten puomeja. Esteet ovatkin tamman vahva puoli. Koulukin menee upeasti, mutta etenkin pienissä luokissa Tarun nopeus on valttia. Isommissa luokissa Tarun kissamainen hyppytyyli on omiaan puhtaalle ja nopealle radalle. Harvemmin tällaista suomenhevostammaa näkeekään! Pystyesteet Taru hyppää hieman kaukaa, mutta siinä säästää toki oman aikansa. Okserit hypätään kunnon vahdilla kaukaa ponnistaen melko matalalta yli. Siltikään minä en ole ikinä nähnyt Tarun pudottavan okserillakaan. Trippelit ponnistetaan sopivasta kulmasta, sillä niille ei kannata hypätä liian kaukaa; viimeinen puomihan voi pudota! Muurit ylittyvät jo melko normaalein hypyin.
Myös laukkaratsastusta on kokeiltu ihan pienessä ryhmässä ja sekin toki toimi, mutta Tarun hypätessä ylläpitämänsä vauhti tahtoo hiipua loppumatkalla. Taru on kestävä ja nopea spurttaaja, muttei taida vauhdin säännöstelyä lyhyehköllä laukkamatkalla.

Karsinassa Taru on yleensä aluksi levoton, etenkin jos ohi kulkee hirvittävästi porukkaa, eikä kukaan huomioi tammaa tai vie tätä ulos. Ruoan tullessa syvennytään ruokaan ja kun iltaruoka on ahmittu, heittäydytään makuulle ja simahdetaan heti. Toisaalta tallissa saattaa kuulua paukahduksia jos kukaan ei huomaa Tarua ja vie häntä vaikka ulos. Tämän takia pidämmekin häntä mieluiten tarhassa koko päivän, jos sillä ei ratsasteta. Vain öisin otamme hänet sisään kun nuorimmatkin varsat haetaan talliin...
Tarhassa Taru on ikiliikkuja, tosin hän pysähtyy yleensä rapsuttamaan muita hevosia, saahan siitä itsekin hierontaa! Taru kaipaakin paljon seuraa, onhan hän vähän kuin seuraeläjä. Tästä syystä tammalle pitääkin laittaa tarhaan joku kaveri, jotta ne voivat viihdyttää toisiaan. Tästä syystä Taru sijoitetaankin isoon, yhteiseen tamma-ruuna-laitumeen. Siellä on aina joku kaverina, joten tylsää ei ainakaan tule. Taru ei tosin ole johtaja-ainesta, vaan alistuu mieluummin vanhemmille ja isommille tammoille. Puolensa hän pitää tästä huolimatta eikä olekaan lauman häntäpäässä. Kunnon heinäkasat kannattaa myös tarhaan viedä, jotta maha saa muuallakin täytettä kuin pelkästään karsinassa.

Lastaukseen varustettaessa Taru on ihan hiljaa - yleensä. Jalat se antaa kääriä hyvin mutta kun tulee loimen tai häntäpintelin vuoro... No, neuvona vain että laitatte tammalle ihan ensiksi häntäpintelin, sitten etusuojat ja sitten loimen, lopulta takasuojat. Näin tämäkin yleensä onnistuu :) Itse lastaus ei onnistu millään. Tamma painaa trailerin ohi ja lujaa. Liinakuja auttaa tässä vähän, mutta parhaan tuloksen saa niin, kun taluttaja rapsuttaa tammaa kaulalta ja joku toinen ihminen houkuttelee porkkanoilla. Näin Taru on ihan hyvin ja kulkee traileriin ilman suurempia ongelmia. Trailerista peruuttaminen tapahtuu usein aika vauhdikkaissa merkeissä. Tämän vuoksi liinakuja ja rapsuttelu ovat molemmat välttämättömiä jottei tamma loukkaa jalkojaan hutiaskeleella tai kaadu kumoon kokonaan! Tarukin joutuisi varmaan paniikkiin jos yhtäkkiä rymähtäisikin lastaussillalta alas...

Kisoissa Taru haluaa näyttää parhaat puolensa, etenkin oreille, ja ojentelee jalkojaan ja kaulaansa kuin viimeistä päivää. Kouluratsastuskisoissa ongelmana saattaa olla keskittymisen puute, jolloin aletaan helposti näyttelemään omia radan teitä: yleensä reuna-aidan yli ja verryttelyalueelle... Mutta toisinaan tyydytään pelkkään vaativaan hirnaisuun.
Estekisoissa Taru yleensä jättää hirnut sikseen ja keskittyy ponnistamaan vauhdikkaasti yli esteen. Uskommekin tamman nousevan ERJ:n rankingissa vauhdilla ylöspäin... Vaikka tietenkin on epäonnisiakin päiviä, eihän sitä ikinä tiedä...
Kenttäratsastuksessakin toivomme hänen pärjäävän, onhan tammalla koulu hanskassa, esteet bravuurina ja tamma pitää maastoilustakin! Jos vain kenttäkisoja olisi useammin... Vaikka siitoshevosen uraahan tässä kisailun ohella on ajateltu, eli saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

1.3.2003 Hevostalli.net'ssä pikanäyttelyt, 2/3, tuom.: Noopi
1.3.2003 Hevostalli.net'ssä pikanäyttelyt, 3/7, tuom.: AnSa
2.3.2003 Hevostalli.net'ssä pikanäyttelyt, 2/5, tuom. Black Fúr "-Hauskan näköinen hepsukka, nätti"
3.3.2003 Hevostalli.net'ssä pikanäyttelyt, 3/5, tuom.: ..pienipinniponi.. 
21.3. Hurrigansissa, luokka 50-70cm, 3/20
Stonemouth KERJ, ko heC/me 70cm/re 80cm, 8/21, 1/10/17 = 21/12/5 = 38

"+ Paljon luonnetta :)
+ kuvia myös sopivasti ja sopivan kokoisina
+ nätti kokonaisuus, vaikkakin aika "huomaamaton" Pidän itse sellaisista :)
+ copyt kunnossa
+ on sukua kivasti

- merkit, luonne, tms. eivät erotu kunnolla
- Pää kuvaa jäin kaipaamaan"
arvostelija: Sini [1.3.2003]

"Hevosesta:
Upean näköinen ja muhkea tamma, jonka harja sopii sille kuin nenä päähän. Hevosesta loistaa positiivisuus ja reippaus, jotka ovatkin rodulle tyypillisiä, tammalla voisi olla vielä hieman enemmän sukupuolista "viehätys voimaa" eli siis tamman tyypillisyyttä, Hevonen kulkee ihan hyvin ja askeleet ovat kuvan perusteella lennokkaat ja joustavat, Kintut ovat ehkä vähän vänkyrät, muuten ihana tamma.

Sivuista:
Sivut ovat siististi tehty ja huomaa että niihin on mennyt aikaa ja vaivaa. Värit sopivat toisiinsa ja otsikko on mukavan rauhallinen, tamman luonnetta on kuvattu hyvin ja elävästi, ehkä hieman yli-pitkästi, hienot sivut joka tapauksessa!"
arvostelija: Harja [2.3.2003]

9.12.2003 orikaksoset Nooden Hyvän Loppu & Nooden Kompurajalka (i: Nooden Armon Yö)

Tekstin ©: Noora K.
Kuvien ©: Noora K. // sh-t Oulaisissa