Dixien Uudenvuoden Ihme

Uppiksella on VRER:n rankingissa 3p.

©: Kristiina S. // Kuvissa Vilkin-Kuva

kutsumanimi: Uppis
säkä: 147cm
rek.: SHRo-230
väri: tprt, pieni ti
synt.: 31.12.2002 [31.1. - 15a, 1kk=1a]
Koultustavoite: Ko: HeA, Re: 100cm, Me: 90cm
Muuta: Tämä komea oripoika, Uppis nimeltään, päätyi minulle jo heti varsana. Eräänä iltana sain tekstiviestin *Dixieltä*, jolle oli syntynyt sph-ori, jolle ei ollut oikein tilaa. Tietenkin mietin hetken, mahtuisiko meille uutta oria, mutta koska oritallissa ammotti pari karsinaa tyhjyyttään, kysyin lisätietoja orista. Sain emän osoitteen, josta löysin myös isän ja syntymäpäivän 31.12.2002. Päätin lopulta ostaa tämän hurmurin, jonka sain tänne tallille 3.1.2003. Majoitin sen mahdollisimman rauhalliseen paikkaan, jossa muut orit eivät päässeet ihan sen karsinaan kurkkimaan uutta nuorta tulokasta. Se sai viettää ensimmäiset päivänsä omassa tarhassaan tutustuen turvallisen välimatkan päästä muihin oreihin. Mukavan orin sain ostettua, se on kiltisti tallissa ja reipas ratsastettaessa. Hieno löytö paikkaamaan Kermaviilin jättämää aukkoa tallin siitoksessa. Kunhan Uppis on kilpaillut vähän ja käynyt pari kertaa näyttelyissä, se voi alkaa ottamaan vastaan tammoja.

Luonne: Uppis on yleisvaikutelmaltaan kiltin näköinen ja suloinen. Sitä se myös on. Uppis osaa olla hirvittävän hellyttävä mutta samalla määrätietoinen ja itsepäinenkin. Se tekee ihmisten hyväksi mitä vain siihen asti, kunnes joku yrittää sitä pakottaa. Sitten lyödään käsijarru pohjaan eikä mistään tule mitään. Koko homma täytyy aloittaa alusta. Uppis osaa ja pystyy jos osaa pyytää sen omalla kielellä. Orin kanssa edetään hitaasti ja varmasti, kiire ei ole sen mieleen. Tämän takia Uppis vie suhteellisen paljon hoitoaikaa. Myöskään varusteiden laitto, lastaus, ratsastus eikä muukaan saa olla kiireistä. Siitä Uppis vain hermostuu. Muuten tämä ori on oikea herrasmies, jonka melkein voi kuvitella kumartamaan kun se luottaa ihmiseen täysin ja osaa toimia sen haluamalla tavalla.

Harjattaessa Uppis on rauhallinen ja nauttii täysin siemauksin. Mahansa altakin se antaa ihan siististi harjata jos ei ihan kutittelemaan ryhdy. Ja jos ryhtyy, saa kyllä tuntea Uppisken vihan ja heti. Jos on talvi ja harjaajalla on pipo, ottaa ori yleensä siitä kiinni, nykäisee sen päästä ja heittää maahan. Jos käytös ei kohene, ottaa herramme käyttöön kovemmat keinot. Silloin sama kuvio toistuu mutta maassa olevan pipon päälle on niin helppo tallatakin ettei kiusausta voi vastustaa. Siitä tämä "herrasmiehemme" ei sitten liikahdakaan ennen seuraavaa ruokailua, luonnollisestikaan. Miksi sitä turhaan jalkojaan väsyttämään jos mitään hyvää ei ole luvassa? Jalkoja Uppis saattaa joskus nostella jos se ei pidä harjaustyylistä, liian rajua tai kiireistä. Se on varoitus hoitajalle: tee niin kuin minä haluan. Tietenkään hevoselle ei saisi antaa periksi, mutta Uppis nyt on Uppis :) Hännän se antaa selvitellä ihan rauhassa: mitä kauemmin se kestää, sen parempi; saahan siinä nukkua! Pään harjauskin onnistuu päättäväiseltä ihmiseltä. Toisinaan herramme nostaa päätään tai alkaa "pelaamaan" ylähuulellaan hoitajan poskea, jolloin pään harjaus on äärimmäisen vaikeaa. Kavioita puhdistaessa Uppis saattaa helposti alkaa nojaamaan jalkaansa tai lepuuttamaan sitä käsittelijän käsiä vasten. Tällöin jalkaa tulisi nostaa korkeammalle, jolloin Uppis hämmästyy hieman ja ainakin vähän aikaa pitää itse jalkaansa ylhäällä. Tietenkin se on hankalaa yhdellä kädellä jos ori nojaa jo täysin käsiisi, mutta muuten toimii kyllä ;)

Ratsukoulutusta on aloitettu. Uppis on reippaan oloinen herra, joka kulkee reippaasti tahdikkaasti astellen eteenpäin. Peruutus on jäykempää ja menee usein vinoon. Sitä siis hiotaan vielä keväällä lisää. Käynti on reipasta ja vievää. Se on rentoa ja pehmeää sekä mukavaa istua. Käynti-pysähdys pätkät toimivat jo ihan hyvin kun sille näyttää varmasti mitä pitää tehdä. Käynnistä raviin Uppis siirtyy todella sulavasti ja hienosti. Käynti ei edes kiihdy ennen ravia. Ravi on tasaista ja helppoa istua. Se on hieman letkeää ja siihen tarvittaisiin jämeryyttä mutta muuten se on hienoa ja näyttävää. Ravista laukkaan nostaminen onnistuu jo ihan kohtuudella, mutta käynnistä tai pysähdyksestä emme ole vielä kokeilleetkaan. Laukka on pyöreää ja vetävää. Uppiksella on melko pitkä askel ja se näyttää melko nopealta, ehkä jopa ryöstävältä, laukatessaan. Sitä se ei kuitenkaan ole: sen saa pysymään käsissä lujemmassakin vauhdissa ja tarvittaessa se hidastaa jopa suoraan laukasta käyntiin. Laukasta raviin ori siirtyy hieman etupainoisesti ja laukan jälkeinen ravi on epämiellyttävää istua ja melko nopeaa. Kun Uppiksen saa taas kuulolle, voi sen saada ravaamaan hienoa, pehmeää raviaan.

Talutettaessa Uppis kulkee ihan rauhassa taluttajan vierellä. Joskus se nuuhkii hassusti taluttajan taskua, "eikö siellä ole leipää?" Ori on harvinaisen rauhallinen taluttaa, eipä sillä etteikö vauhtia riitä, mutta kertaakaan Uppis ei ole lähtenyt vedättämään. Tämän vuoksi vain jonkun näkösällä olevan tamman kiima-aikana on "riimunnaru turvalle" -kikka välttämätön ;) Vaikka toisaalta onhan orillakin oma tahto, mutta se ei ole päässyt vielä taluttaessa kukoistukseensa niin että ongelmia olisi syntynyt. Onneksi näin, pelottaa ihan ajatellakin että tuollainen melko massakas pienhevonen lähtisi suomalaisen sisulla jyräämään. Maa vain tömisisi kun ori olisi jo kaaaaukana poissa... Tästä taidosta on hyötyä muun muassa tulevissa näyttelyissä ja kilpailuissa. Ajatella jos tummanpunarautias ori kiitäisi kesken esteradan sivuun ja portinaukaisijan ohi tammoja kohti. Tai vaikka näyttelyissä kesken esittelykierroksen, kun ori päättäisi yhtäkkiä: "tylsää, tuollahan on makoisaa ruohoa..." ja taas se olisi menoa. Toivokaamme että hän pysyy vastedeskin yhtä helppona käsitellä... Eikä tule murrosikään, jos hevosilla sellainen kunnon murkkuikä on ;)

Uppis on tarhassa kuin kotonaan; se kiertelee aitausta ympäri turpa maassa eikä kanna huolta muista oreista tai edes tammoista. Ainainen nälkähän näillä hevosilla tuntuu aina olevankin, mutta tätä oria eivät muut hevosetkaan saa häiritä. Kun tarhan aidat oli tutkittu, aloitti Uppis kiertelyn ja kaartelun kun aitojen paikat olivat tuttuja ja se ei enää törmännyt aitoihin kuin ne olisivat olleet ilmaa. Kovin usein oriamme ei löydä tarhasta juoksemasta. Yleensä hän makaa ja syö samalla, kiertelee turpa heinänkorsia etsien tai seisoo tarhan portin lähellä odottaen lisää heinää ;) On se suloista, että kun ori seisoo maltillisesti tarhan portilla ja hörisee matalasti kun saavut heinäkuorman kanssa näkyville, eihän tuollaisille hurmureille voi olla antamatta pientä maistiaista. Tämän vuoksi Uppiksen maha varmaan pyöristyykin; jos jokainen kymmenen ohikulkijaa päivässä antavat sille porkkanan, tulee viikon saldoksi seitsemänkymmentä porkkanaa ja auta armias mitä se on vuodessa! Tämän vuoksi pyydämmekin, että Uppiksen herkut jätetään sen karsinaan, jotta me voimme annostella ne sopiviin kokoihin. Siis minä ja hoitaja, jos sellainen tulee, saamme viedä Uppikselle heinää tarhaan, mieluiten ei mitään muuta tai orimme opiskelee vielä muutaman vuoden kerjäystä ja nalle-ilmeitä, jolloin peli on jo varmasti menetetty. Tarhasta haettaessa Uppis tulee itse portille odottamaan. Siitä se onkin helppo ottaa mukaan. Talliin kuljettaessa Uppis nuuhkii vastaantulijoita ja piirtelee hännällään ilmaan kuvioita, jotka se vain itse tietää ;) Tarhaan mentäessä Uppis jähmettyy aina noin kymmeneksi sekunniksi tallin ovelle ja nuuhkii ympäristön tuoksut tarkkaan. Toisinaan häneltä pääsee pitkä hirnahduskin, joka kaikuu koko tallin alueella. Loppumatka sujuu mutkitta, mitä nyt Uppiksen askel pitenee kummasti mitä lähemmäs tarhaa mennään :)

Tallissa Uppis on rauhallinen ja positiivinen. Se pitää karsinastaan ja odottaa rauhallisesti omaa ruokaansa. Konserttia ei tästä orista lähde, vaikka se ruoan perään onkin. Uppiksella on periaate: "mitä myöhemmin saan ruoat sitä pidempään ne kestävät verrattuna muihin". Eli Uppis voi syödä myöhään yöhön vain härnätäkseen toisia, jo syöneitä ;) Yöllä Uppis yleensä käy makuulle karsinaansa ja rentoutuu täysin. Se nukkuu melko pitkään mutta onkin siten heti herättyään virkeä ja iloinen, oma itsensä siis. Aamuäreyttä ei tältä orilta löydy etsimälläkään, kuten joiltain yksilöiltä. Siksi Uppis kannattaa tarhata ensimmäisenä, jottei hän pääse tylsistymään. Reippaana on helppo jaksaa mutta karsinassa vain kyllästyy nopeasti ja se alkaa stressaamaankin liian pitkillä ajanjaksoilla. Uppista pidetään paljon ulkona ja sitä koulutetaan mahdollisimman paljon. Tällaisen orin on mahtava nähdä kasvavan: upeasta nuorukaisesta kasvaa vahva ori, joka toimii ihmisten hyväksi niin kauan kuin he hänen. Tulevaisuutena on varmasti yksi upeista taivaan tähdistä, jotka loistavat vielä kuoltuaankin :)