4.2.2003 oli kiireinen päivä Ojahaan tallilla. Shetlanninponitamma Fiona oli tiinenä ja pian olisi aika varsan putkahtaa maailmaan. Tamma odotteli kiltisti jarauhallisesti, kunnes valot sammuivat ja talli hiljeni. Kello lähestyi kahtatoista, kunnes tamma oli valmis synnyttämään. Varsa syntyi hiukan yli kaksitoista 5.2. Varsa katseli ihmeissään maailmaa, joka kylläkin keskittyi emän karsinaan. Aamu auringon noustessa tallin omistaja, Sanna, tuli talliin ruokkimaan hevoset ja löysikin Fionan karsinasta pienen pienen shetlanninponi varsan, joka kurkki pelokkaana emänsä takaa. Sanna ihasteli suloista varsaa ja päätti varmuuden vuoksi soittaa eläinlääkärin paikalle tutkimaan varsan. Muutaman kymmenen minuutin kuluttua eläinlääkäri saapui ja meni suoraa päätä Fionan karsinaan. Sanna piteli Fionasta kiinni sillä välin, kun eläinlääkäri tarkisti varsan. Varsa olisi halunnut jatkuvasti mennä emänsä luo, joten eläinlääkärin täytyi olla nopea. Hän totesi varsan terveeksi ja Sanna kiitti häntä. Eläinlääkärin lähdettyä, Sanna antoi Varsan ja Fionan olla kahdestaan.
Muutaman päivän kuluttua varsan oli aika mennä ensimmäistä kertaa elämässään ulos. Ulkona oli vielä täysi talvi ja lumi peitti maan. Fionaa talutettiin isoon tarhaan, mutta varsa jäi seisomaan tallin ovelle. Sitä työnnettiin takamuksesta, mutta se ei uskaltanut millään mennä emänsä perään. Varsan toinen etujalka kosketti lunta ja silloin se loikkasin ison loikan lumihankeen ja juoksi emänsä perään. Portti suljettiin varsan tultua tarhaan ja sinne vietiin iso kasa heinää. Fiona alkoi mutustella heiniä tyytyväisenä, mutta varsa oli ihmeissään uudesta ympäristöstä. Se seisoi hievahtamatta paikoillaan ja katseli aitausta hämillään. Se uskaltautui liikkumaan askeleen eteenpäin, mutta palasi pian takaisin paikalleen. Siinä varsa seisoi ihmettelemässä koko päivän, kunnes se vietiin sisälle emänsä kanssa.
Seuraavana päivänä varsa uskaltautui ulos heti emänsä perässä, mutta taas se seisois vain aitauksessa. Kohta varsa nähtiin jo juoksemassa ympäriinsä sinne tänne ja katselemassa muita hevosia tarhoissa.
Varsa sai nimekseen Ojahaan Pepita eli lyhyemmin Pepita.
Pepita oli vilkas varsa ja se halusi aina tutkia joka paikan. Fiona ei välittänyt paljoakaan leikeistä varsan kanssa, vaikka Pepita kuinka yritti.
Pepita sai leikkikaverikseen muita tallin varsoja, joiden kanssa se peuhasi lumihangessa ja juoksi kesälaitumilla.
Tuli kuitenkin aika vieroittaa Pepita emästään. Pepitan tultua eräänä päivänä sisälle talliin kesälaitumelta, sen karsina olikin paljon pienempi kun ennen. Emä pistettiin toiselle puolelle ja Pepita toiselle. Pepita ei tykännyt muutoksesta ja yritti päästä kaikilla mahdollisilla tavoilla emänsä luo, mutta se ei onnistunut. Pepita tyytyi sitten vain huutamaan koko yön. Päiväksi Pepita pääsi emänsä kanssa samaan tarhaan. Pepita hyppi emänsä ympärillä iloisena ja taas illalla se pistettiin eri karsinaan.
Pepita oppi vähitellen olemaan erossa emästään öisin ja pikku hiljaa Pepitaa aletiinn pitämään toisessa tarhassakin muiden varsojen kanssa. Pepitalla ei ollut ikävä enään äitiään, joten Pepita siirrettiin tallin toiseen päähän kauas emästään.
Vieroituksen onnistuttua hyvin, pistettiin Pepita myyntiin. Nasu kuuli pikku shetlanninponitammasta ja kiinnostui oitis, koska oli etsinyt itselleen toista ponia. Kohta nasu olikin jo tekemässä kauppoja pikku ponista ja seuraavana päivänä traileri ajoi nasun omistaman suomenhevossiittolan pihaan lastinaan hämmästynyt shetlanninponi.
Pepita vietiin hiljaiseen talliin tutustumaan paikkoihin. Tallissa ei ollut lähestulkoon ketään kuumana kesä päivänä. Hevosetkin oli viety laitumille paria lukuun ottamatta. Pepita tutki uuden karsinansa läpikotaisin.
Pari ensimmäistä päivää Pepita oli arka ja säikky, mutta kun se tottui talliin ja sen ihmisiin, se alkoi olla rennompi ja uteliaampi kaikkiin uusiin asioihin.
Pepita pääsi ensimmäistä kertaa udessa kodissaan tarhaan muiden hevosten viereen. Pepita katseli isoja suomenhevosia ja meni sitten iloisesti tutustumaan niihin. Hevoset ihmettelivät pientä ponia, mutta antoivat sen olla ihan rauhassa. Pepita pääsi muutaman viikon kuluttua muiden tallin ponien kanssa samaan tarhaan.
Parin kuukauden päästä nasu aloitti Pepitan koulutuksen. Pepita ei ymmärtänyt oikeen juoksutuksen ydintä ja tulikin aina iloisesti nasun luo, vaikka nasu huitoi sitä juoksutusraipalla poispäin. Kohta Pepita kuitenkin tajusi, että sen piti mennä ympyrällä ja koulutus edistyi.
Pepita oppi uudet asiat nopeasti, mutta yleensä se unohti ne jo seuraavana päivänä. Nasu toisti perusasiat moneen kertaan, kunnes Pepita muisti ne vielä seuraavanakin päivänä. Käskyt sujuivat hyvin maasta käsin, mutta pikku hiljaa nasu totutti Pepitalle satulaa selkään.
Pepita ihmetteli kummallista kapistusta ja sitä mitä se teki sen selässä. Satulan sai laittaa Pepitan selkään, mutta vyötä ei saanut kiristää ilman että Pepita yritti purra. Näykkiminen saatiin pois Pepitalta ruualla. Sille syötettiin aina jotain herkkuja, kun sen vyötä kiristettiin, joten Pepita oppi saamaan jotain hyvää satulavyönkiristämisestä.
Suitset oli asia erikseen etenkin kuolaimien laitto. Pepita ei avannut suutaan millään, vaikka kuinka yritettiin kaiken maailman konsteja monena eri päivänä peräkkäin. Kerran Pepita kuitenkin avasi vahingossa suunsa haukotellekseen ja silloin nasu pisti kuolaimet sen suuhun ja siellä ne oli ja pysyi. Pepita pureskeli kuolaimia tympenä ja yritti saada niitä pois, mutta nasu otti ne pois, vasta kun Pepita lopetti pureskelun ja kehui Pepitaa sen jälkeen oikein paljon.
Painoon tottuttaminen kävi helposti jauhosäkeillä, koska Pepita ei pystynyt kuitenkaan kantamaan paljon painoa selässään. Pepita ei piitannut painosta mitään, joten oli ratsastajan aika tulla kuvioihin mukaan.
Nasun pienen koon vuoksi nasu sai olla onnekas numero yksi. Tallin toinen omistaja, puh, lupautui juoksuttamaan Pepitaa kun nasu olisi selässä. Nasu kapusi Pepitan selkään. Pepita ei piitannut juuri mitään nasusta, paitsi sillä oli korvat koko ajan luimussa.
Puh sanoi käskyt ja nasu antoi pohkeet. Pepita ei käsittänyt nasun tekemisiä sen selässä, joten se kuunteli vain puhin käskyjä. Pikku hiljaa Pepita kuitenkin oppi yhdistämään käskyt ja pohkeet ja kohta puhia ei enää tarvittukaan. Nasu ratsasti Pepitalla yksin ja Pepita meni todella mallikelpoisesti.
Koulun pikku liikkeet Pepita oppi nopeasti ja nasu siirtyikin kouluratsastuksessa HeB-tasolle. Pepitan kanssa piti tehdä töitä, mutta se selvitti HeB-tason ihan hyvin. HeA oli ilmiselvästi liian vaativa Pepitalle, joten asia jätettiin sikseen.
Esteratsuksi Pepitaa ei oltu luotu, sillä sen hypyt eivät olleet mitä parhaimpia. Pepita ylitti ihan kevyesti 40cm mutta 50cm se rupesi jo kieltäytymään, mutta useimmiten Pepita hyppäsi 50cm esteen. 60cm sitä ei saanut hyppäämään millään, joten esteet jätettiin 50cm.
Pepitaa painotettiin siis ilmiselvästi kouluratsastuksessa. Nasu alkoi kisailla Pepitalla jonkun verran, tosin enemmän Pepita oli näyttelyissä, kun koulukentillä.
Näyttelyissä Pepita pärjäsi hienosti. Tuomarit ihastelivat sitä joka kerta.
Pepitaa alettiin myös käyttöö aina silloin tällöin siitoksessa ja sen ensimmäinen varsa, ori Mic Mac, syntyi 10.5.03. Pepita osasi olla hyvä äiti varsalleen ja siitosuraa päätettiin jatkaa aina silloin tällöin.