Kutsumanimi: Henna
Rotu: Suomenhevonen
Synt. 30.05.04 (Ikääntyminen)
Sukupuoli: tamma
Väri: rautias
Merkit: etujaloissa puolisukat, takajaloissa vuohissukat
Säkä:
Koulutustaso:
Ko he C
Re 70 cm
Me 70 cm
Omistaja: Rommeli || Pähkinärinteen kartano
Kasvattaja: wenya || Hämypuro
Luonne:
Yleisesti Henna on pippurinen tamma, joka vaatii kokeneen ratsastajan ja tiukan mutta lempeän käsittelyn. Koulu ei tammaa oikein kiinnosta, mutta esteillä se yrittää parhaansa.
Hoitaessa Henna jaksaa seistä hetken nätisti paikallaan, mutta sitten alkaa pyöriä ja hyöriä. Kun harjataan päätä, se on tamman mielestä niin kamalaa, että siinä vaiheessa tarvitsee lintata hoitaja seinää vasten ja talloa kaviolla varpaille. Muuten harjaus sujuu kohtalaisen hyvin, paitsi mahan alta Henna hieman kutiaa ja saattaa sieltä harjatessa näykkäistä. Kavioista osa nousee hyvin, mutta osaa tamma ei suosiolla nosta. Varsinkin vasen takajalka on sellainen, joka ei hevillä nouse. Mutta kun sitkeästi yrittää eikä hermostu, kyllä tamma jossain vaiheessa luovuttaa ja nostaa jalkansa ylös. Henna kannattaa hoitaessa laittaa aina hyvin kiinni, sillä sillä on taipumus yrittää karkailla karsinastaan sekä hoitotilasta. Varusteiden laitosta tamma ei kovin paljon pidä. Kun laittaa suitsia, Henna nostaa päänsä niin korkealle kuin saa ja puristaa suunsa tiukasti kiinni, ettei kukaan vain saisi sille kuolaimia suuhun. Sitten jos kuolaimet saa suuhun ja niskahihnan korvien taakse tamma antaa laittaa soljet nätisti kiinni, eikä yritä mitään temppuja. Kun laitetaan satulaa, silloin show vasta alkaa. Satulan selkään laittaminenkin tuottaa ongelmia: Henna väistelee satulaa ja jos sen meinaa saada selkään, tamma vain kääntyy pois. Satulan ollessa vihdoin selässä, kannattaa kiristää vyö reikä kerrallaan, koska tamma pullistelee herkästi. Henna pullistaa mahansa todella isoksi, ja pystyy pitämään sitä aika kauan niin... ennen kuin nousee selkään, kannattaa vetää vyö kerralla niin kireälle kuin menee, ettei löydä itseään hevosen mahan alta satulan kanssa. Selässä voi vielä tarkistaa, että onko vyö todella niin kireällä kuin pitäisi. Varusteet saa tammalta ihan hyvin pois, paitsi suitsien ottamisessa tamma aina kiirehtii, ja ne kannattaa ottaa äkkiä pois, laittaa riimu ensin kaulalle ja sitten päähän. Satulakin kannattaa ottaa nopeasti pois, ja hevosen tulee olla silloin kiinni.
Ratsastaessa Henna ei ole mikään helppo ratsu. Koulua kun mennään, tamma kuumenee yleensä liikaa, viimeistään silloin kun laukataan. Ohjia pitää pitää aika kireällä koko ajan, ettei tamma innostuisi ja lähtisi viemään. Henna taipuu kuitenkin hyvin muun muassa helppoihin perusliikkeisiin avotaivutukseen ja pohkeenväistöön, molempiin suuntiin. Esteistä tamma selvästi pitää sitten enemmän. Se yrittää aina parhaansa ja hyppääkin yleensä hyvin. Jos esteillä sattuu suurempia virheitä, virheet ovat yleensä ratsastajan, ei hevosen, vaikka poikkeuksiakin tietysti löytyy. Ei kenelläkään ole aina niin hyvä päivä, Henna osaa olla todella ärsyttävä huonona päivänään. Tamma yrittää esteillä olla kuin ihmisen mieli, vaikka koulu ei aina hyvin sujukaan. Se venyy hyvin leveysesteillä ja kokoaa jalkansa siististi alleen hypyissään. Maastoesteetkin sujuvat kiitettävästi, vaikka tamma välillä saattaakin esimerkiksi kesken laukan pysähtyä ihmettelemään esimerkiksi jotakin lentävää muovipussia, tai pelottavan näköistä pusikkoa. Maastoesteitä tai esteitä yleensäkään Henna ei säikähdä, vaikka olisi joku vähän erikoisemmankin näköinen este. Maastossa muutenkin on sen mielestä mukavaa, lukuun ottamatta noita pieniä säikähdyksiä joskus. Silloin ratsastaja kyllä yleensäkin lentää kauniissa kaaressa pusikkoon, ja hevosta saa hakea pitkin metsiä. Henna osaa pysähtyä niin aavistamattomasti, että on melkein mahdotonta pysyä selässä kokeneemmankin ratsastajan. Jos on kokoajan todella tarkkana selässä, ja seuraa tamman liikkeitä, ehkä pystyy aavistamaan pysähdyksen ja hidastamaan vauhtia jo valmiiksi vähän. Tamman mielestä maastossa on nimittäin kivaa, kunhan vauhtia piisaa! Jos se päättää jonkin pusikon tai muun asian/esineen olevan ohittamattoman näköinen, se pysyy päätöksessään että sitä ei voi ohittaa, ja silloin ei yleensä auta kuin käääntää tamma ympäri ja lähteä toiseen suuntaan tai toista reittiä. Mutta jos ei todellakaan halua antaa tammalle periksi, kannattaa aina varata mukaan vähän kauraa tai makupaloja tai sitten vain yrittää taluttaa tammaa eteenpäin pelottavan asian ohi. Henna on myös aika perso ruoalle, ja aina välillä se yrittää nappaista suuhunsa pienen ruohotupon tien reunasta tai oksan puusta.
Taluttaessa Henna kulkee reippaasti, ja haluaa monesti päästä taluttajan eteen kävelemään. Kavereita pitää tietenkin tervehtiä lähempää kuin monen metrin päästä, jolloin Henna riuhtoo riimunnarua ja yrittää päästä irti. Pitkillä talutusmatkoilla kannattaa tammalle laittaa ketjuriimunnaru tai suitset päähän. lyhyillä matkoilla, kunhan pitää narun aika kireällä ja lyhyellä, sen voi saa ongelmitta talutettua.
Lastatessa tamma ei ole kovin innokas menemään kuljetusvaunuun/autoon. Päättäväisellä käytöksellä sen kyllä yleensä sinne kuitenkin saa, mutta kannattaa varata siihen ainakin tunti aikaa, ettei esimerkiksi myöhästy sen takia kilpailuista. Matkan ajaksi Hennalle kannattaa antaa jotain tekemistä, vaikka vähän heinää pureksittavaksi tai joku "lelu" mukaan.
Kilpailuissa Hennan keskittyminen omaan suoritukseensa ei ole mikään kovin hyvä. Tamman mielestä muiden tarkkaileminen on tärkeämpää. Se pitää pitää koko ajan hyvin aisoissa, ettei tapahdu mitään odottamatonta. Verryttelyesteillä kun tamman saa heräteltyä, se kyllä unohtaa ympäristön ja jaksaa keskittyä esteisiin luultavasti edes oman vuoronsa verran. Radan jälkeen kuitenkin sen keskittyminen herpaantuu taas. Kouluradalla ja jo verryttelyssä Henna taas ei jaksa oikein keskittyä, vaan säikkyy kaikenlaista ja pälyilee hermostuneena ympärilleen ja tervehtii kavereitaan. Tammasta ei ole kovin mukavaa olla huomion keskipiste, eikä se pidä kauheasti melussa olemisesta. Ja jos palkintojenjakoon astiin kilpailuissa päästään, tuomarin kiinnittämä ruusuke suitsissa ei ole yhtään hauska Hennan mielestä, vaan päätä pitää koko ajan heilutella ja heitellä. Ilme on myös varoittava "kohta voin purra-ilme" kun tuomari kiinnittää ruusuketta suitsiin. Mutta kunniakierros onkin tamman mielestä jo parempi juttu. Se menee reippaasti kierroksen, eikä meinaa hiljentää vauhtia enään sen jälkeen... :)
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ylös ^
- Ei vielä jälkeläisiä -
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ylös ^
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ Ylös ^
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ Ylös ^
Maanantai: Koulua
Tiistai: Taluttelua
Keskiviikko: Esteitä
Torstai: Juoksutusta
Perjantai: Koulua
Lauantai: Maastoon
Sunnuntai: Vapaata, kävelyä maastossa
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ Ylös ^
Ratsastusvarusteet:
Nahkainen yleissatula turvajalustimilla
Nahkasuitset joissa kolmipalakuolaimet ja alaturparemmi
Valkoinen kisasatulahuopa ja kaksi tavallista satulahuopaa (kaksi vihreä)
Hypätessä suojat etujalkoihin
Muut varusteet:
Riimu ja riimunaru (violetti)
Loimivyö
Harjapakissa harjat, muutama sieni, harjarusetteja
Loimet:
Sadeloimi
Toppaloimi
Talliloimi
Iso viltti
Hikiloimi
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ Ylös ^
Copyrights
Tekstit © Rommeli
Kuvat © Rommeli
Takatausta © Clipartworld
Layoutin suunnittelu © Rommeli ja toteutus © Sanna
Kuvissa sh-tamma Kukka-Roosa
