Emä: CH Gloris Good Morning
Seladys Untouched Pearl (Geena) RIP (9.5.94-1.4.2003)
FIN & S MVA
Emä: CH Gloris Good Morning
Isä: Stablemaster's Good Grief
lonkat B/C, silmät terveet, luonnetesti hyväksytty
Geena oli kennelin ensimmäinen siitosnarttu. Valioksi se saatiin innokkaan kehien kiertelyn ansiosta,vaikka ns. huippuvoittajaa siitä ei tullutkaan. Geenan katse ja olemus olivat hurmaavat ja ilman pahempia anatomisia virheitä se oli kuitenkin mukava rodun edustaja, ja kotikoirana mitä hauskin pakkaus. Leikkisä ja utelias se oli aina, pieni töpö pyöri tuttua ympyrää kaiken aikaa. Naapurin kissan tai metsässä jänisten jahtaus saivat Geenan myös "syttymään". Jonkun verran tuli agilityäkin Geenan kanssa treenattua. Siinä se olisi ollut vikkelä ja ketterä (tosin joskus ehkä hieman pelle...) -ohjaajan kunto vaan osoittautui turhan huonoksi harrastuksen etenemiseksi... Geena vietti koko elämänsä laihdutuskuurilla, eikä sitä koskaan moitittukaan kapearunkoiseksi :) -kaikki ruoka oli lempiruokaa!
1.4.2003
Rakas, rakas Geenamme on poissa.
Pari viikkoa sitten se loukkasi jalkansa, ja tutkimuksessa syyksi paljastui aivan yllättäen aggressiivinen luusyöpä. Kipulääke auttoi hetken, mutta aika pian kipu invalidisoi ennen niin vilkkaan ja iloisen töpönheiluttajan. Tuskaisen yön jälkeen aamulla Geena sai olla omassa petissään, Kirsin suorittaessa elämänsä vaikeimman nukutuksen. Rennyn pää oli koko ajan Kirsin polvella, ja Kirsi siveli jutellen Geenan korvaa ja Geena sai rauhallisen vapauden.
Jotain Geenasta saa elää sen jälkeläisissä, ja logomme kaunottarena se tulee aina olemaan. Kipu menetyksestä on kuitenkin nyt vahva. Geena on ollut sanoinkuvaamattoman rakas.
Aina välillä kotisivuja päivitellessä, pysähtyy Geenan muiston kohdalle. Tuhkaamoon kultakoirani lähti rotunsa paras-nauha tassussaan. Uurna haudattiin kotipihalle, siinä kohtaa kasvaa ja kukoistaa Teresanruusu, nykyisin nimeltään Geenanruusu. Kyyneliä ei voi estää, on aina vaan ilopilleriä ikävä. Yhä nyt, vuosia murheellisen eromme jälkeen, perheemme juttelee ja muistelee Geenaa kuin edelleen mukanamme kulkevaa perheenjäsentä. Sitä se tulee varmaan meille kaikille aina olemaankin. Kiitos oheisesta ihanasta runosta suruun osaaottaneilta koiraharrastajaystäviltä. Juuri Geena olisi halunnut mennä uteliaana ihanasta portista.
|
Satumetsän laidalla oli portti...
Se oli pieni portti, pienin kaikista.
Niin vihreä se portti oli ja täynnä pieniä kirsikankukkia.
Siitä mahtui kulkemaan läpi vain harvassa ja yksitellen.
Se oli taivaan portti pois Satumetsästä.
Ja sen portin läpi kulkivat kerran kaikki koirat, niin rauhallisena mieleltään, kevyesti askeltaen.
Portin takana oli ikuinen meri ja suuremmat metsät.
Se oli uusi kaunis maailma, satujen koirataivas.
Kerran iltana rauhaisana, portin luokse kulki koira.
Ei vanha iältänsä, mutta uupunut voimiltansa.
Rauhallisena se kulki, kulki ikuisuuden portille niin pienelle portille, josta läpi kuljettiin vain yksin.
Pieni koira istui, katsoi portista kauas.
Näki valon ja ihastui siihen, niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni, mutta se paistoi portin toisella puolella.
Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.
Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt, pieni koira, se muuttui kevyeksi aivan, niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
Valo kaunis teki sen taas nuoreksi ja rohkeaksi.
Se istui katsomaan, odottamaan seuraavaa kulkijaa.
Niin on koirani mennyt siitä portista.
Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat.
Miksi suren, miksi itken niin paljon?
Koirani on rauhallinen ja tyyni.
Sen on hyvä olla.
(Tuntematon)
