 Mimosa swe 
Luonne Mimosa on pieni ja arka tamma joka ei päästä ihan ketä tahansa lähelleen. Saattaa pelästyessään puraista tai potkaista joten sen hoitajan on oltava varuillaan ja mielellään vietävä käytävälle harjauksen ajaksi. Ei oikestaan luota kehenkään täysin vaan on koko ajan varuillaan ja mulkoilee harjaajaansa. Tallissa käyttäytyy mallikelpoisesti. Ei turhia metelöi ja useimmiten seisokelee ovella katsellen maailman menoa. Kesäisin sen pään näkee usein pilkistelevän varovaisesti ikkunasta ulos, mutta heti kun näkee jonkun lähestyvän vetäytyy sisälle. Karsinassa, ainakin yksin ollessaan, on rauhallisimmillaan. Vesiautomaattia vierasti aluksi valtavasti, mutta nykyään se on tottunut siihen. Ruoka-aikaan käyttäytyy usein suorastaan agressiivisesti. Saatuaan heinät eteensä rupeaa korvat luimussa syömään niitä ja suorastaa hyökkää ohi kulkijoita kohti muljautellen silmiään ja irvistellen rumasti. Siksi sille olisi syytä antaa ruokarauha, kuten kaikille hevosille. Herkkänahkainen tamma, jota on harjattava hellästi pehmeillä harjoilla. Ei päästä miehiä lähellekkään karsinaansa tai jos joku sattuu tulemaan. painautuu vapisten takaseinää vasten, eikä uskalla edes syödä moneen tuntiin. Sitä on mies kohdellut huonosti ja sen se muistaa varmasti aina. Kavioiden puhdistuksen ajan Mimosa yleensä jaksaa olla paikoillaan. Ei riuhdo jalkojaan vaan seisoo kuin patsas kolmella jalalla. Useimmiten nostaa jalan jo valmiiksi kun huomaa kaviokoukun lähestyvän. Hellät sanat ja rapsuttelut saavat sen yleensä lähes rennoksi, mutta koskaan se ei varmasti tule luottamaan ihmisiin täysin. Varsinkaan tallin ulkopuolisiin. Satula pelottaa sitä hieman, joten se on laitettava rauhallisesti sen selkään tai muuten Mimosa pillastuu. Suitsien kanssa ei yleensä tule ongelmia, varsinkaan nyt kun Mimosa on saanut omat kumipäällysteiset pelhamkuolaimet. Jalustimissa on kaiken varalta turvallinen kumilenkki systeemi. Onnettomuuksien välttämiseksi. Mimosaa on kyllä nyt alettu kouluttamaan luonnollisilla menetelmillä, jotta se osaisi rentoutua. Ratsuna Mimosa suhtautuu hieman epäillen kaikkeen mahdolliseen. Saattaa säikähtää mitä tahansa kentän laidalla. Kun sen huomiosta saa edes puolet itselleen, joka sekin on saavutus, se saattaa jopa olla huomioimatta kaikki pikkuasiat, kuten lepattavat pressut ja nauravat tallilaiset. Pukittaa herkästi, joten sen kanssa on syytä pitää hänt'remmiä, ettei satula luiskahda sen olemattoman sään yli. Raippaa ei voi sietää, vaan sen nähdessään jähmettyy ensin paikoillaan ja ratsastajan käskiessä eteenpäin lähtee matkaan kuin mikäkin rodeahevonen. Mikä hermoheikko ei kuitenkaan ole vaan pikemminkin 'säpsy'. Mimosan liikkeet eivät ehkä ole parhaasta päästä, mutta kuitenkin helpot istua. Käynti on vähän töpöttävää ja jäykkää varsinkin alkutunnista. Ravi on pompottavaa ja siinä Mimosa helposti kiihdyttää vauhtiaan ja yrittää ryöstää. Laukka on Mimosalle vähän vaikeaa oikeassa kierroksessa ja se useimmiten lähtee viemään epämääräistä ravin ja laukan sekaista askellajiaan. Hyvä ratsu kuitenkin westernin helpoissa luokissa, vaikkei ehkä aina ihan rennoimmillaan olekaan. Esteillä usein kummastelee vähänkin outoa kyhäelmää ja saattaa helposti kieltää tai kiertää esteen jos ratsastaja ei ole valppaana ja tarpeeksi kannustava. Ei suostu hypäämään korkeita esteitä. Esteet ovatkin yleensä vain vaihtelun vuoksi. Maastossa Mimosa on hiukan säikky, eikä ole lähellekään liikennevarma, joten sen kanssa ei ihan ketä tahansa päästetäkään maastoilemaan. Ei mielellään mene yksin eikä ensimmäisenä, vaan mieluummin tulee turvallisesti toisen hevosen takamuksessa kiinni. Varmajalkainen, mutta vähän hermostunut metsän äänistä. Rentoutuu kuitenkin yleensä maastoretken ajaksi, kun huomaa ettei edellä meneväkään pelkää. Western on Mimosan oma erikoinen lajinsa, jossa se on hyvä. Se on nopea ka ketterä hevonen, joka on ns. yhden ihmisen ratsu, eli tietyn ihmisen kanssa jaksaa keskittyä ja pitää tavasta jossa sitä kuunnellaan eikä pakoteta. Ei kuitenkaan ole vielä täysin luotettava ratsu missään lajissa. Aika saa näyttää mitä tammasta tulee. Taluttaessa Mimosa on vähän säikky ja saattaa joskus säikähtäessään yrittää ryöstää irti. Tarvitsee vahca tahtoisen hoitajan, joka ei säiky yhtä paljoa kuin tämä arka tamma itse. Kesäisin syöttely pihapiirissä narun päästä rauhoittaa Mimosaa kummasti ja se on usein leppoisimmillaan kun saa syödä taikka kun se keskittyy johonkin muuhun. Tarhastellessaan Mimosa on yleensä seurallinen ja muita kohtaa ystävällinen ja jopa alistuva. Harvemmin on edes potkaissut takaisin, vaan on yleensä se jota nokitetaan ja lennätetään pitkin tarhaa. On kuitenkin lepeä luonne, eikä se säiky hevosista niinkuin ihmisistä. Mimosa tulee varmasti olemaan hyvä emä joskus aikanaan. Eläinlääkärin kanssa Mimosa on yleensä varpaillaan, muttei uskalla tehdä mitään. Seisoo jäykkänä ja kankein jaloin toimituksen ajan ja usein sen polvet suorastaan notkahtavat kun lääkäri kurvaa pihasta. Kengittäjän kanssa oli aluksi vähän ongelmia, sillä Mimosa kengitettiin ensimmäisen kerran täällä Suomessa. Nykyään kengitys menee jo paremmin tuloksin. Mimosa tarvitsee itselleen ihmisen johon se voi luottaa ja joka rakastaa sitä! Kärsivällisyys varmasti palkitaan! Historia Mimosan kasvatti alkujaan ruotsalainen pariskunta, jotka joutuivat pian Mimosan 1 vuotis päivän jälkeen pakkohuutokauppaamaan tilansa. Mimosa joutui hevosmyyjälle, joka myi sen eräälle miehelle, joka käytti sitä huvipuistossa lastenratsuna. Meluisa ja värikäs huvipuisto ei kuitenkaan sopinut Mimosan hermoille vaan se tipautti kerta toisensa jälkeen lapsen selästään säikähtäessään jotakin. Mies joka sen oli ostanut ei tiennyt hevosista oikestaa mitään, vaan pisti sen aina päiväksi ilman ruokaa aina kun se temppuili. Myös raipan iskut tulivat kuvaan myöhemmin. Löysinkin Mimosan sitten eläintensuojeluyhdistyksen kautta ja se matkasi tänne Suomeen. Tullessaan tänne Mimosa oli luiseva pieni reppana, jolla oli haavoja kyljissään, sekä suussaan. Se pelkää vieläkin miehiä ja äkkinäisiä ääniä. © Ros Suku
Mimosan isä, Tapper II on aito Colorado Ranger kotimaastaan, menetynyt kohtalaiset hyvin westernratsastuksessa Vaativissa luokissa. Suhteellisen pinikokoinen tiikerinkirjava ori. Isänisä, Blubber on musta, harmain pilkuin ja läsillä varustettu jenkkiläinen tehopakkaus, joka on siittänyt monet, monet varsat. Lieneekö suosio erikoisessa värissä, sillä kisamenestys ei ole ollut tyydyttävää tasoa parempaa. Isänisänisä, Mocker on vitivalkoinen ori, jolta pilkut ovat jääneet puuttumaan ja sillä siniset herasilmät. Menestynyt hyvin varsinkin reining-luokissa. Isänisänemä, SR Janet on nyt jo edesmennyt pieni tamma. Se oli lähes puolet elämästään melkein sokeam eikä siis koskaan päässyt kisakentille asti. Tamma sai elämänsä aikana neljä varsaa jotka kaikki saivat saman mustan harmain tai valkoisin pilkuin varustetun ulkomuodon. Isänemä, Monica on amerikkalais syntyinen ruotsissa majaileva tamma, joka keinohedelmöitettiin Blubberin spermalla. Hyvin kouluradoilla menestynyt ruskea, valkoisillä lautasilla varustettu tamma. Isänemänisä, Zip IV on nyt jo edesmennyt rautias ori, joka menehtyi aikanaan tilalla riehuneeseen hevosinfluenssaan. Isänemänemä, Dot oli farminsa paras vaellusten johtohevonen. Kauniin värinen tiikerinkirjava tamma, joka omasi mitä parhaimman luonteen. Mimosan emä, Pandora, jouduttiin lopettamaan korkean ikänsä takia pakkohuutokaupan yhteydessä. Tamma oli kertoman mukaan kuin ilmetty Mimosa. Emänisä, My Valiant, oli hieman riehakas, mutta räjähtävällä energiallaan mitä mainioin Tanskalainen esteratsu, joka sekin alkujaan Amerikasta. Emänisänsiä, Chagrin, Amerikkalainen, nyt jo edesmennyt viimeisinä vuosinaan ruunana elänyt hevonen, josta ei ole tarkempaa tietoa. Emänisänemä, Angular oli näyttelyissä palkittu tamma, josta en ole saanut muuta tietoa. Emänemä, Memorial oli rauhallinen ja uuttera tamma, joka sai monia varsoja elämänsä aikana. Emänemänisä ja - emä ovat jäänet varjoon. Niistä en tiedä kuin nimet ja säkäkorkeudet. © Ros Jälkeläiset 18.3.2007|Ori|Limited Point NEV|I. Railway Point|Myytiin|Kuunkukka? Kilpailut - Valmennukset - Copyright Tekstit: Ros Kuvat: Cheval Caille Ranch, Lupa! |