| Tämä on virtuaalihevonen | This is a virtualhorse |
DAZING LOOK 15,0a

Nimi:	Dazing Look "datsi"	Saavutukset: - Meadowlandsissa Filly S '06 voitto
Syntynyt:	09.12.2005 ( v VARL)
Rek.nro.:	--
Rotu:	Amerikanravuri
Sukupuoli:	Orii
Säkä:	163 cm
Väri:	Tummanpunaruunikko
Merkit:	tähti, otj vuohissukka ja kjko
Kasvattaja:	William Norton, USA/Illinois
Omistaja:	Icengard
Kotitalli:	Icengard Racehorses

Esittely
 Huumaava katse, Dazing Look saapui Icengardin toimesta Suomeen 24.4.06. Orii oli myytävänä pilkkahintaan, koska sen valmentaja/ kasvattaja ei nähnyt tarpeellisena oriin pitämistä. Datsin vasemman takajalan kavio oli haljennut 13.4. kotiradallaan ja joutui jättämään startin kesken. Kavio paikattiin, mutta oriin kanssa lähdettiin liian pian kilpailemaan. Heti 18.4. orii starttasi jälleen jolloin kavion paikka petti. Orii tuli välittömästi tämän jälkeen myyntiin, eikä aikaakaan, kun Icengard huomasi tämän. Hiukan riskillä orii tuli näkemättä Suomeen ja Icengardin omistukseen. Kavio oli pahemmassa kunnossa kuin odotettiin. Kaikin muuten puolin orii täytti odotukset. Se oli juuri sellainen upea ja rauhallinen herrasmies kuin pitikin. Ehkä jopa liiankin rauhallinen. Datsin kavio laiteltiin kaikessa rauhassa kuntoon ja kunnes se oli lähes täysin luotettava. Sen jälkeen alettiin palauttamaan nopeasti kadonnut kunto takaisin. Ja nopeasti se kävikin. Ori piristyi ja sai lihaksia enemmän kuin sillä ehkä koskaan aiemmin oli ollut. Nyt oriilla on tarkoitus ajaa koelähtö Suomessa, sillä reilun vuoden kestänyt tauko pakottaa siihen.

Luonteeltaan Datsi on oikea herrasmies, oriinkujeilla varustettuna tietenkin. Se on oikein mukava käsitellä ja laittaa. Taluttaessa ketju suuhun, varmuuden vuoksi. Datsi kävelee rauhassa vierellä, mutta on turhankin innokkaasti menossa maistelemaan tienpientareelta löytyvää vihreätä. Tammojen perään kyllä huudellaan ja hörhötellään, mutta harvassa ovat ne hetket, jolloin kiinnostus tammoja kohtaan kasvaa yli äyräiden. Normaalisti riittää kun kerran napakasti nykäisee narusta, niin herra tulee jo nätisti lannistuneena perässä. Aamuisin tarhaan/laitumelle vietäessä saattaa virtaa olla niin paljon, että pitää muutama tanssiaskel ottaa, pyörähdellä pari kertaa taluttajan ympäri ja hirnua kovaan ääneen "Möröt piiloon! Datsi tulee" - ja sitten onkin jo kamala kiire syömään ruohoa/heinää. Tarhassa/laitumella Datsi on siisti poika. Jätökset löytyvät tasan tarkkaan yhdestä läjästä, mistä ne onkin tarhoissa helppo siivota talven jäljiltä pois. Datsille riittäisi pelkkä lanka maahan makaamaan, eikä varmasti karkaa. Orii kunnioittaa sähköä ja jopa pelkkää aitaa niin paljon, että pysyttelee siitä vähintään puolen metrin etäisyydellä.

Karsinassaan orii on hyvätapainen, joskaan - outoa kyllä - ei niin siisti kuin ulkona. Kovin harvoin kuulee tallista Datsin hirnuvan, tammojen mennessä ohitse saattaa hörähtää, viskoa päätään ja painautua mahdollisimman lähelle käytävän puoleista seinää. Orii on helppo valjastaa tallin käytävällä, jolloin Datsi tuntuu lähinnä nuokkuvan. Kukapa ei pitäisi pään harjaamisesta? Datsi rakastaa kun päätä harjataan, sen silmät lurpsahtelevat ja herra painaa päänsä alas. Suitsia laitettaessa avaa suunsa valmiiksi eikä hangoittele vastaan. Ongelmia tulee jos tarvitseee laittaa pallot korviin. Datsin mielestä se on maailman kamalin asia. Pää nousee taivaisiin ja sen viskominen alkaa. Siksi pallojen laitossa pitää olla ovela ja nopea.

Ajaessa orii on laiska ja sitä saa ajaa koko ajan eteenpäin. Radalla ja kaverin kanssa Datsi piristyy, mutta on vieläkin helposti hallittavissa. Viimeisten joukossa kulkiessaan tulee hätä, etummaisten joukossa jäädään odottelemaan, niimpä on todettu että Datsille paras paikka kilpailla on kolmas pari ulkona, tai siinä lähettyvillä. Saadessaan vetävän selän, Datsi pystyy pykäsemään viimiset 300m äärimmäisen lujaa. Yleisesti sanottuna Datsi on erittäin mukava jonka kanssa pärjää varmasti kuka tahansa. Kilpahevosena orii ei varsavuosien jälkeen yltänyt koskaan samalle tasolle, mutta Datsi onkin ollut sellainen mukava perussarjoissa pärjäävä ukkeli.

 

Datsin koko suku on USAlaista juurta. Sen isä (jonka ensimmäiseen ikäluokkaan Datsi kuuluu) polveutuu suoraan Time Keeperistä, joka oli kilpailukuntoisena maailman huippu-hevosia. Orii voitti mm. Breeders Cupin kahdesti ja Luminary GP:n kerran, tehden viimeksi mainitussa silloisen ME-tuloksen pitkälle matkalle. Tämän mahtavan oriin kilpailu-ura loppui kuitenkin lyhyeen, sillä kerran oriin lähdössä lentokoneella Floridaan kilpailuihin, tältä katkesi vasen etujalka, joka jouduttiin sitten amputoimaan. Nykyisin oria on käytetty siitoksessa (pystyy astumaan proteesin avulla), mutta sen jälkeläiset eivät ole toistaiseksi näyttäneet yhtä hyviä lahjoja kuin Time Keeperillä itsellään oli. Vaikkakin hyviin tuloksiin oriin jälkeläiset ovat päässeet. Datsin isälinjasta löytyy vivahdus ranskalaista perimää, kun Ranskasta jenkkeihin viety orii Dread La Vivian pyörähtää kuvioissa. DLV oli eläessään hieno kilpahevonen ja mahtava siitosorii. Oriin startanneista jälkeläisistä 60% on alittanut 17,0 - ajan! Datsin isän puolelta viimeinen mainiitsemisen arvoinen orii on iei Going Ahead. Orii ei ollut niinkään voittajatyyppiä, mutta 2/3 oriin starteista se sijoittui viiden joukkoon. Mielenkiintoisinta tässä tapauksessa, että oriin vanhemmista ei ole mitään tietoja.

Emälinja on upeata katseltavaa. Datsi on emänsä Jailbirdin ensimmäinen varsa. Emän toinen varsa samasta isästä, on aloittanut uransa lupaavasti. Jailbird polveutuu isästä, joka johtaa tällä hetkellä Amerikan isäoritilastoja. Sen jälkeläiset ovat lähestulkoon kaikki juosseet alta 20,0. Slave Diverin on nyt myös huomattu toimiman erinomaisesti Bone Bandit -sukuisten tammojen kanssa, ja erityisesti silloin kun Slave Diver jää toiseen polveen. Datsin emälinjasta löytyy kuin löytyykin Bone Bandit(eeee), joten kaikki menestymisen tarvittavat ainekset ovat nyt käsillä. Bone Banditista linjautuu hyvin monet tämän päivän huippuhevoset. Ori For Lucyfer kertaantuu nyt Datsin suvussa neljänsissä polvissa. Oriitta on käytetty paljon nimenomaan neljännessä polvessa kertannuttamiseen ja hyvin tuloksin. Oriin lähestulkoon virheetön rakenne tuntuu paistavan läpi kaikista sen jälkeläisistä ja niiden jälkeläisistä.
 

^{(synt., skp. nimi (emä) omistaja)}

--

Yhteydenotot Icengard@wippies.com kiitos!

03.12.2007: Ukko on pulskistunut järkyttävästi sen jälkeen kun treenaaminen tosimielessä lopetettiin. Nyt oriilla ajetaan kerran viikossa rauhallinen lenkki ja ratsastetaan pari kertaa. Datsin mieli on pysynyt virkeänä ja sen kanssa on kiva touhuilla. Tammoja ei ole vielä näkynyt, mutta ei se ole niin välttämätön asia.

21.07.2007: Datsilla alkaa olla mukava ura takanapäin, alkaa olla aika siirtyä pienoisesti siitostouhuihin. Kovin paljon tammoja Datsille ei luultavasti tarvitse odottaa, kun poika ei aivan haamumaileriksi yltänyt, mutta ehkä sitä aina muutama tamma tulisi. Kotioriina Datsi ainakin saa muutaman jälkeläisen itselleen. Kisaillaan vielä heinäkuu loppuun ja elokuu myös, mutta sitten on meidän aika sanoa hei hei raviradoille.

15.06.2006: Kun saavuin tänään tavalliseen tapaan viiden aikoihin iltapäivällä tallille, oli Datsi laitumella jo odottamassa lempeästi höristen. Tänään minulla olisi oriille yllätys. Katsoin Datsin ongelmakavion, ja totesin että siinä ei näkynyt ainakaan ulkoisesti pienintäkään halkeamaa. Nyt tämän kanssa voi aloittaa kilpailemisen, tuumin hymyssä suin :). Kävin ajamassa oriin radalla, 4 kierrosta väärään suuntaan ja kolme kilpailusuuntaan. Datsi oli oikein terävä ja hyväntuntuinen. Pestyäni oriin, olin juuri laittamassa sitä karsinaan, kun ulkoa kuului moottorin jyrinää ja kovaa pauketta. Datsi hirnui - taisi jo tietää mitä sieltä saapuu. Menin ulos ja pihalla seisoi odotetusti tuttu perävaunuyhdistelmä. Kurkkasin koppiin sisään. Aikaisemmin katsomassa käyneeni tamma CT Get Away paukutti hikisenä ja hermostuneena autossa. Otimme tamman ulos ja annoimme hetken aikaa syödä vihreää, jonka jälkeen veimme sen Datsia melkein vastapäätä olevaan karsinaan. Datsi hörhötti uteliaana käytävän toiselta puolelta. Tamma "Getti" kävi kiireen vilkkaa ensin piehtaroimaan, sitten se kiljaisi pari kertaa Datsille. Lopulta molemmat jäivät rauhassa mutustelemaan heiniään ja minä lähdin hyvillä mielin kotiin.

02.05.2006: Datsin haljennut kavio paikattiin ja kaikki kaviot vuoltiin ja kengitettiin. Taakse urakengät ja eteen ihan peruskengät. Käytiin 7 kilometrin kävelylenkillä, vaikkain Datsilla tuntui olevan energiaa taas vaikka muille jakaa. Koittaisi nyt ori vain ymmärtää, että ei sitä pysty juoksemaan jos tahtoo että kavio paranee. Annoin Datsille muutaman porkkanan, laitoin sen ylle loimen ja päästin sen laitumelle. Herra kävin ensimmäisenä piehtaroimaan jonka jälkeen lähti rennon näköisesti hölkkäämään, kunnes vihreän ruohon houkutus kasvoi liian suureksi. Ajattelin, että kaipa se nyt pikkuhiljaa alkaa tottua tähän yksin elämiseen.. Orii saisi jäädä yöksi ensimmäistä kertaa ulos, oli luvattu sen verran lämpimämpää. Varmuuden vuoksi pojalla oli joka tapauksessa loimi päällä.

24.04.2006: Datsi saapui Suomeen. Herra otti lentomatkan ilmeisen lunkisti, näin minulle kerrottiin. Olin Datsia vastassa kentällä, ja ensimmäisenä kuulin vain kovaa hirnuntaa ja kavionkopsetta. Taisi pojalla olla energiaa. Sitten tuli lähes musta orii kahden taluttajan välissä pois koneesta. En hetkeen pystynyt muuta kuin toljottamaan ihastuksissani suu auki. Datsi hyppi energisenä pystyyn ja tseppaili näyttävin liikkein. Hirnumisesta ei meinannut tulla loppua. Sain itseni liikkeelle ja lähdin kohtia oriitta. Hiukan jännitti, miten saisin sen pidettyä hallinassa yksin. Onneksi Datsi oli jo suurimmat höyryt puhaltanut ulos ja alkoi olla rauhallisempi. Rapsuttelin oriitta lumouksen vallassa hetken, vedin oman ketjunarun pojan suuhun ja talutin tämän virtaisan paketin autollemme. Hetken kuluttua lastasimme Datsin tilavaan kahden hevosen kuljetuskoppiin (josta oli irroitettu välisein tätä kuljetusta varten) - ja täysin ongelmitta. Hyvä matkustaja, hyvä niin. Saavuimme vajaan kahden tunnin kuluttua kotitallille. Päästin oriin hetkeksi tarhaan irroittelemaan, enkä voinut kuin todeta, että mahtavat liikkeet sillä oli. Meni laittaamaan iltamössöt valmiiksi ja hain Datsin sisälle. Hetken aikaa ori hirnui kovaäänisesti tallissa. Joutuihan se nyt olemaan yksin, kun oli tottunut olemaan monenkymmenen hevosen seurassa. Toivottavasti saisimme seuraa pian. Datsi ei paljoa ruokiin koskenut, maistoi vain sieltä sun täältä, heinääkin vain muutaman korren silloin tällöin. Suljin tallin ja lähdin hyvillä mielin kotiin. :)