|
|
|
|
|
|
|
 Täällä minä, Karoliina, kerron hieman itsestäni. Ihan alkuun varoituksen sana; tämän tekstin loppupuolella kirjoitan hyvin hengellisiä. Mikäli saat esimerkiksi hengenahdistusta tai vakavia aggressiokohtauksia uskonnollisista asioista, ole hyvä ja jätä kyseisten kohtien lukeminen niille, jotka ovat kiinnostuneita. Lue siis omalla vastuulla... Ja muista: sinua on varoitettu! Minä olen siis Karoliina, Ratsukartano Mustan Orin ihka alkuperäinen omistaja. Olen syntynyt tammikuussa 1990, joten ihan pikkulapsen kanssa et siis ole tekemisissä. Lapsenmielisen ihmisen kanssa kylläkin. Talvi 2008-2009 on abiturienttivuoteni, ja kirjoitusten jälkeen saa Jumala näyttää, minne minut voimassaan johdattaa. Oikeustiede ja eläinsuojelulaki kyllä kiinnostaisivat. Asun Keski-Suomessa, mutta perimältäni olen "3/4-pohjalainen" ja olen menettänyt sydämeni Pohjanmaan lakeuksille. En kuitenkaan ole varma, tulenko tulevaisuudessa ihan asumaan Etelä-Pohjanmaalla. Olen pikkutytöstä asti ollut eläinrakas, ensiksi olivat koirat ja sitten mukaan tulivat hevoset. Olen lukenut paljon hevosista ja piirtänyt hevosia iät ja ajat, ja ratsastusharrastuksen aloitin syksyllä 2000. Se on minulle rakas harrastus, ja kesällä 2005 olin upealla ratsastusrippileirilläkin. Lukioajan olen ollut aikapulan takia tauolla, mutta haaveissa olisi aloittaa uudestaan. Jonain päivänä haluan itselleni pari kappaletta upeita hevosia - niin, ja tietysti saksanpaimenkoiran. Olen tosielämässäkin kiinnostunut kasvattamisesta, ja niinpä kasvatan melko aktiivisesti mutta en vielä kasvattajanimellä venäjänkääpiöhamsteri talvikoita. Oma linjani on jo luotu ja olemme pärjänneet näyttelyissäkin varsin hyvin. Muita harrastuksiani ovat lukeminen, piirtäminen, kirjoittaminen, lenkkeily, ihana autoilu, sensemmoinen. Ja kaipa virtuaalitallitkin voisi lisätä joukon jatkoksi. Opettelen bassonsoittoa, ja paria vuotta minua nuoremmalla pikkuveljelläni Eemelillä ja minulla on perusteilla kristillinen metalcorebändi ExorkizE. Musiikin kuunteleminen on nykyään myös tärkeä osa elämääni. Pari vuotta sitten en kuunnellut yhtään, koska en ollut löytänyt tyyliäni. Sitten tutustuimme kristillistä raskasta rockia soittaviin hienoihin yhtyeisiin, kuten The Rainiin ja Terapiaan ja jokin naksahti kohdalleen. Toleranssi koveni, ja niinpä siirryimme veljen kanssa vähä vähältä raskaampaan, kunnes löysimme Sen Oikean Bändin Joka Soittaa Juuri Sinulle Tehtyä Musiikkia. Kartanon sivuja lueskellessasi saatat huomata, että nimi Demon Hunter vilahtelee siellä sun täällä. DH on Se Bändi! Käy kuuntelemassa. Se soittaa upeaa, kristillistä metalcorea ja nu metalia. Toinen rakas yhtye on Saviour Machine, jonka alaa on gothic rockooppera, kristillistä tietysti sekin. Silloin tällöin tulee yhä kuunneltua myös The Rainia, Terapiaa, Teraa, Oratoriota, Stryperiä ja jopa Deuteronomiumia, jotka kaikki ovat suosikkejani. Olen saanut kokea, että Jumala voi puhutella todella voimakkaasti myös musiikin ja jopa metallimusiikin kautta. En kuitenkaan ole mikään hevari, kuten musiikkimaustani voisi päätellä. Vaaleanpunaista, valkoista, ruskeaa ja armynvihreää sekä hieman mustaa tulee enimmäkseen pidettyä :) Kouluaikoina harastaminen jää usein koulutehtäväkasojen takia toisarvoiseksi. Olen kunnianhimoinen opiskelija, joka haluaa käyttää lahjojaan. Joskus pitäisi vain osata levätä. Ajokortin saatuani olen tykännyt ajella kovasti. Kuorma-autokortti on nyt hankinnassa (olisi mahtavaa päästä leipäajoon joskus kesätöihin...!). Jo vuosien ajan olemme harrastaneet peltoautoilua ja nyt olemme tarjonneet näitä elämyksiä myös rakkaille kavereillemmekin. No, entäpä se hengellinen osuus? Täältä pesee! Olen siis syvästi Jeesukseen uskossa oleva ihminen. Perheeni on ollut peruskristitty mutta todelliseen herätykseen tulimme kesällä 2003. Siitä asti olemme kulkeneet Vapahtajamme taluttamina enemmän tai vähemmän horjuen tätä tietä. Pakko sanoa, että kyllä sitä on saatu tai jouduttu kasvaa kovasti noista uskoontuloajoista. Vaikka minunkaan uskoontulostani ei ole sen kauempaa, on näihin vuosiin ehtinyt mahtua jos joninlaista erämaakautta, uskonkamppailua ja palavaa uskonaikaa. Ei tämä helppo tie ole, ei. Mutta ihmeellinen sitäkin enemmän! On käsittämätön tunne kun saa kulkea lähellä Jeesusta, oppia ihmeellisiä asioita Hänestä ja tästä elämästä. Ja sitten ne ajat, jolloin Jumala on kaukana. Voi apua! Ei ole voimia eikä oikein haluakaan kamppailla palavamman kristillisyyden puolesta. Ja silti jälkeenpäin saa kokea, kuinka Jumala lohduttaa yliluonnollisella tavalla kaiken ahdistuksen keskellä, ja juuri silloin, kun minusta tuntuu, että Hän on kaikkein kauimpana, juuri silloin hän on kaikkein lähimpänä. Jumala on kantanut meidät läpi aivan käsittämättömien pimeiden aikojen läpi ("Through The Black", tästä DH laulaa). Saatana kiusaa ihmistä sitä enemmän, mitä enemmän ihminen pyrkii Jumalan yhteyteen. Jumala ei kuitenkaan hylkää meitä vaan antaa voimia kaikkien koettelemusten kestämiseen. Meidänkin perhettä ovat kohdanneet aivan käsittämättömät asiat, mutta Jumalan silmillä nähtynä joka ikisellä tuskaisella kyyneleellä ja ahdistuksella on syynsä. Joskus hän joutuu kasvattamaan meitä tavoilla, joita meidän on vaikeaa tai mahdotonta hyväksyä. Paholainen yrittää täyttää mielemme epäilyksistä, niin, ettemme huutaisi Taivaallisen Isämme puoleen silloin, kun ahdistukset repivät sisintä. Jos kuitenkin pyydämme apua Isältä ja luotamme häneen tai siis pyydämme häneltä sitä, että osaisimme epäuskossamme uskoa ja luottaa häneen, hän rientää lapsensa apuun juuri oikeaan aikaan ja vapahtaa meidät kärsimyksistämme. Paholainen ei päästä uskovaa helpolla, mutta toisaalta minun halunani onkin olla Paholaisen etsintäkuuluttama. Hän pitää tiukassa syleilyssään maailmassa olevia ihmisiä, ja meidän uskovien tehtävä olisi voittaa ihmisiä takaisin Jumalalle. Jumalan luomina kaikki kuuluvat alkuperäisasetelmissaan Jumalan valtakuntaan, mutta Saatana sotkee aina sen. Siksi Jeesus tuli maailmaan kuolemaan; ostamaan ihmiset Saatanalta Jumalalle, tarjoamaan, että tämä on se oikea mahdollisuus. Ja meidän tulee kertoa sitä eteenpäin. Meidän tulee kohdata se kipeä fakta, että me kaikki olemme aivan törkyisen syntisiä, eikä meillä tälläisinä ole asiaa taivaaseen. Mutta jos pyydämme Jeesukselta syntejä anteeksi, hän pesee meidät täydellisen puhtaiksi, vaikka tunnollamme olisi maailman hirveimmät rikokset. Jumalan edessä murha ja haukkuminen ovat samanarvoisia rikkeitä niin kuin Jeesus vuorisaarnassa opettaa, joten meidän ei auta helliä pieniäkään syntejä tai vähätellä niitä. Tässä maailmassa joudumme kyllä kantamaan syntiemme seuraukset, esim. sakot tai ystävän vihan, mutta Jumala armahtaa aina. Sen sijaan omatuntomme ei aina niin helitäkään, mutta sitäkin voi rukoilla. On tärkeää, että vaellamme rukoillen ja lukien Sanaa ja käymme seurakunnassa, jossa saamme ravintoa. Anteeksisaaminen on ihana tunne. Parhaimmillaan se voi olla sellainen "Pepsodent-tunne", jolloin ilma on raikkaampaa, olo puhda, henki kulkee ja värit ovat kirkkaampia. Muutenkin olen saanut huomata, että maailma ei ole vain sitä, mitä silmillämme näemme, vaan paljon enemmän. Todellinen ihme. Ihmeet ovat todellisia! Ihmisiä parantuu, Jumala koskettaa ja vastaa ihmeellisesti rukouksiin. Ja minä olen yksi niistä, joka saan elää todeksi tätä ihmeellistä seikkailuelämää! Mitä armoa! Haluaisitko sinäkin elää ihmeellistä elämää? Virtuaalimaailmassa toteutan kutsumustani tällä artikkelilla, vastaamalla ja keskustelemalla niiden kanssa, joilla on asiallista asiaa sekä nimeämällä hevosia tietyillä nimillä... Keinot on monet! Ole siunattu ja mene rauhassa, ja kiitos, kun luit tänne asti! Jumala siunatkoon sinua ja tulkoon armossaan sinullekin yhtä konkreettiseksi kuin on minullekin tullut! |
|||
| |||
|
|