|
|
|
|
|
|
|
 Virtuaalihevonen/A SIM game horse Lakeuksien Suometar - Suamalaas-norjalaasta yhteistyätä -  © Karoliina. Do not copy. Ei vielä meriittejä. Tavoitteena ainakin kantakirjaus. • Virallinen nimi Lakeuksien Suometar • Nimenselitys Suometar on kaunis vanha nimi, ja koska suomenhevostamman nimeäminen Suomettareksi olisi aivan liian loogista, vuonisvarsamme sai ovelasti tämän ihanan nimen. Sitäpaitsi Roudari ei ole yhtään feminiinisen Suomettaren oloinen. • Lempinimi Suoma • Rotu Norjanvuonohevonen • Väri ja merkit Hallakko, selässä siima, jaloissa tiikerijuovat • Sukupuoli Tamma • Synt. 6.1.2008 • Ikääntyminen VHKR, 14 vuotta 6.3.2009 • Rekisterinumero VH-48431 • Säkä 144 cm • Painotus Yleinen • Koulutustaso RE 85 cmKO Vaat. B • Kasvattaja Karoliina/Ratsukartano Musta Ori • Omistaja Karoliina/Ratsukartano Musta Ori (Lue hoitokirjaa) • Luonne Suometar on tamma, jolle kaikki käy. Se on erittäin kohtelias ja huomaavainen, tyttömäinen, kiltti. Sen sydän on taatusti puhdasta kultaa (moni biologi on varmaan kanssani hieman eri mieltä, hiilivetyä se sydänkin on...). Hevosperheessämme se on lauman keskihevonen; ei päällepäsmäri, mutta ei myöskään anna muiden hevosten käyttää sitä hyväkseen. Suoma tietää oman arvonsa, ja hulvattomina päivinään se saattaa intaantua jopa perin spontaaniksi. Se nauttii sekä este-, koulu- että maastoratsastustyöskentelystä, vaikka ei varsinainen hyppyhevonen olekaan. Suometar on kyllä tullut isäänsä, joka oli oriksi uskomaton söpöläinen. Joakimin tavoin Suoma on hyvin sopusointuinen, söpö ja ystävällinen. Jostain syystä se tekee kaikkea ja kaikkensa hyvin mielellään. Ei merkkiäkään isoisänsä Haakon Magnuksen perinteisestä vuonohevosmaisesta kovapäisyydest... öh, siis, öh, tarkoitan siis tietysti vahvasta luonteesta ja vahvasta tahdosta. Vaikka ei ihanaa Suometarta voi liiallisesta pehmoudestakaan syyttää; ei se muuten voisi yhtä aikaa olla niin lempeä ja kuitenkin omia rajojaan puolustava. • Muuta tietoa Suoman, kuten kaikkien hevostemme, varustelistan löydät täältä. Suoman nahkavarusteiden väri on musta, ja yksi sen satulahuovista on väriltään ruskea valko-vaal.pun. reunanauhalla. Varustelistan lisäksi Karoliina on ostanut sille: - roosaruudullinen riimu ja riimunvarsi - kirkkaansininen satulahuopa - ruskea-vaaleansininen riimu - mustat nahkasuitset, joissa meksikolainen turpahihna ja ihanat sydänkoristeet. - vaaleansiniset korvasuojat - vaaleansininen rintaremmi - vaaleansininen satulavyö - vaaleansininen neliöhuopa - vaaleansiniset glitterpintelit, vaaleansiniset buutsit, jännesuojat ja takajalan hivutussuojat... • Kilpailutulokset - Löytyvät täältä. • Muut aktiviteetit ja tapahtumat - - • Jälkeläiset - - • Sukutaulu
• Suvusta Suomettaren suku on minulle valitettavasti varsin tuntematonta. Katiana ja Haakon Magnus saapuivat kauan sitten suoraan Norjasta tuontihevosina. Ne olivat jokatapauksessa kumpainenkin aivan ihania hevosia, ja niiden jälkikasvusta Joakim oli ehdottomasti upein ja hyväluonteisin. Magnus oli välillä melkoisen kovapäinen ori, ja periytti yleensä jälkeläisilleenkin tätä ominaisuutta. Joakim kuitenkin välttyi siltä. Magnus oli ilmeisesti perinyt tämän vuonohevosille perin ominaisen piirteen omilta vanhemmiltaan. Kuuleman mukaan isänisänisä Patrik IV oli perinteikkään isälinjan vesa ja tunnettu hankalahkosta luonteestaan mutta myös mainioista vetohevosen kyvyistään. Ori vietti eläkepäivänsä melko mainehikkaana jalostuorina ja saavutti arvostetun aseman etenkin emänisänä ja emänemänisänä. Bergens Mette oli maatilan hevonen, vuonohevosen lujaluonteinen perikuva. Sekin kuitenkin piti työskentelystä, oli se sitten ajoa tai ratsastusta. Varsat myytiin nuorina eteenpäin ja erään vuonissiittolan kautta Magnuskin meille ajautui. Toisin kuin siippansa, Katiana oli maailman lempein hevonen ja oikea äitihahmo. Se oli aina myös uusien hevosten ensimmäinen kaveri. Sen isä Patriotisk Karl Kristoffer oli Patrik IV:n ohella tämän sukutaulun menestyneimpiä jalostusoreja. Sekin syntyi vaatimattomissa maatilaoloissa Ruotsissa, mutta sen onneksi geenit olivat menneet oivalliseen järjestykseen, ja yksivuotiaana ratsastuskouluun myyty ori saikin kuin saikin säilyttää oriutensa, siitäkin huolimatta että sen sukutaulu oli hyvin vaatimaton vaikkakin puhdaslinjainen. Ratsutuksen jälkeen ori kiersi näyttelyitä ja saavutti melko suositun jalostusorin aseman. Orin suoritusnäyttö jäikin sitten vaatimattomammaksi. Kitty Natalia, kerrassaan kaunis ja suloinen söpöläinen, oli luonteeltaan kiltti mutta rakenteeltaan hieman hennonpuoleinen. Ruotsalaisessa ratsastuskoulussa ikänsä palvelleena se myytiin eläkeläisyksityiseksi Norjaan ja siellä se varsoi kauniit varsansa. Geishan suku on tuntemattomampi. Ystäväni tallin Siniruusun lopettaessa otin Geishan meille. Geisha oli kaunis ja mukava "jokapaikanhöylä". Suometar on kuitenkin oiva esimerkki siitä, ettei hyvällä hevosella välttämättä aina ole taustallaan pitkälle jalostettua sukua. Soldat Spielenin nimestäkin voi päätellä, että se on, erikoista kyllä, syntynyt Saksassa. Sen omistajan Heinrich Fuchsin äiti oli syntyjään norjalainen, ja Fuchs yritti kovasti kasvattaa jalostusoria Norjasta tuomastaan tammasta. Soldat Spielen oli mukavannäköinen ja -luonteinen tasalaatuinen ori, ja hetken se toimikin siitoshevosena, mutta se ruunattiin, kun siitä ei todella ollutkaan jalostukseen. Ruuna kuitenkin asui Fuchsin perhehevosena ikänsä. Fuchsin ongelma oli ehkä se, että hän ei hankkinut tarpeeksi hyvää materiaalia: Cancel's Deep Weep oli englantilaissyntyinen yksityishenkilön kasvattama mukava vuonohevostamma, joka poistettiin jalkavikojen takia käytöstä jo nuorena, ja Fuchs osti sen halvalla Saksaan. Tamma palveli joitakin vuosia siitoshevosena, kunnen jalkavammat veivät voiton. Sweety Soldier oli itseasiassa tilausvarsa takaisin Iso-Britanniaan, jossa siitä oli tarkoitus tulla Fuchsin tuttavan perhehevonen. Puolitoistavuotias villikko-ori pääsi vahingossa astumaan samalla yksityistallilla asuneen kauniin ja kantakirjatun käyttöhevostamman, Soraccin. Tamman isä Soraya Khan oli komea mutta jostain syystä epäsuosittu norjantuontiori. Ehkä se johtui orin ratsastajia jekuttavasta luonteesta, mene ja tiedä. Majas Minne taas oli Ruotsista Britanniaan tuotu suloinen tamma ja Sorayan tavoin hyvä käyttöhevonen. Elämänsä se oli perhehevonen Soraya Khanin asustellessa "siittolantapaisessa"... Soraccikin myytiin siis yksityishevoseksi, ja se varsoi sitten kauniin Geishan. Sweety Soldierista tuli tämän tapauksen myötä äkkiä ruuna (onneksi oli osannut valita edes oikeanrotuisen tamman!) ja hauska perhehevonen ja lasten uskollinen matalien luokkien hyppääjä. Senkin jalat kuitenkin pettivät toisella kymmenellä. Soracci taas päätyi ratsastuskouluun sen omistajan kasvettua siitä yli. Tamma loukkaantui kuitenkin pian ja jouduttiin lopettamaan ennen kuin siitä saatiin muita varsoja kuin suloinen Geisha, joka koulutettiin ja ostettiin pian Suomeen. |